Pyörissä on kellot....
joten olisiko mitenkään aiheellista soittaa myös niitä, jos lähestyy suurta ihmisjoukkoja ajatuksena tuosta vaan pujahdan...
Pelkkä varoitussoitto kellosta riittää, eikä väistämisestä tarvitse kiittää niin kuin eräs ääriystävällinen vanhempi mies teki. Itse ajattelin niin, että minun olisi tullut kiittää häntä kun kerran viitsi tuon pienen merkkiäänen antaa. Fiksu mies kun ei halunut ottaa riskiä, että olisimme ottaneet tietämättämme sen kohtalokkaan sivuaskeleen juuri hänen ohittaessaa meidät.
Pyörässä on kello.....ja se voi oikeasti pelastaa!
joten olisiko mitenkään aiheellista soittaa myös niitä, jos lähestyy suurta ihmisjoukkoja ajatuksena tuosta vaan pujahdan...
Pelkkä varoitussoitto kellosta riittää, eikä väistämisestä tarvitse kiittää niin kuin eräs ääriystävällinen vanhempi mies teki. Itse ajattelin niin, että minun olisi tullut kiittää häntä kun kerran viitsi tuon pienen merkkiäänen antaa. Fiksu mies kun ei halunut ottaa riskiä, että olisimme ottaneet tietämättämme sen kohtalokkaan sivuaskeleen juuri hänen ohittaessaa meidät.
Pyörässä on kello.....ja se voi oikeasti pelastaa!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jalankulkijan ja hitaan pyöräilijän ei pitäisi siirtyä mihinkään suuntaan(paitsi eteenpäin) silloin kun hän kuulee takaa tulevan pyöräilijän soittavan soittokelloa. Perustelen tämän sillä, että jalankulkija siirtyy usein juuri siihen suuntaan mistä takaa tuleva pyöräilijä aikoo mennä ohi. Tietysti, jos koko väylä on tukittu laumalla kävelijöitä tai hitaasti eteneviä pyöräilijöitä niin silloin pitää tietenkin siirtyä sen verran, että takaa tulija pääsee ohi.
Usein näkee pariskuntia kävelemässä keskellä pyörätietä ja kun soittaa kelloa niin toinen menee vasempaan reunaan ja toinen oikeaan reunaan. Yhtäkkiä toinen huomaa toisen olevan eri reunassa ja siirtyy sitten koko väylän poikki toiselle puolelle. Jotkut myös siirtyvät sieltä reunasta keskellepäin vaikka heidän paikkansa on siellä reunassa eli ei tarvitsisi siirtyä mihinkään.
Jalankulkijan paikka on joko oikeassa tai vasemmassa reunassa kevyenliikenteen väylällä. Jos jostain syystä on tarvetta kulkea jossain muualla kuin väylän reunassa voisi olla paikallaan aina silloin tällöin vilkaista taakse ja katsoa tuleeko sieltä ketään.
Olisi mielestäni aiheellista, että saataisiin joku yhtenäinen käytäntö niihin tilanteisiin jolloin soittokelloa soitetaan. Nyt osa ei siirry mihinkään, osa siirtyy katsomatta taakseen joko vasemmalle tai oikealle, osa katsoo taakseen ja siirtyy sitten omasta mielestään oikeaan suuntaan pois alta, osa ei anna tilaa ollenkaan ja ohi ei pääse.
Pyöräilijöiden pitää käyttää väylän oikeaa reunaa ja ohittaa hitaammat menosuuntaan vasemmalta puolelta(ei tietenkään koske vasemmassa reunassa käveleviä). Jalankulkijoiden ei siiis pidä ikinään ainakaan vasemmalle siirtyä kulkiessaan keskellä väylää. Parasta olisi siis, jos kaikki kävelijät noudattaisivat liikennesääntöjä ja jos eivät siihen kykene niin ainakin soittokellon soiton kuullessaan pitäisivät valitsemansa suunnan eivätkä siirtyisi sivusuunnassa mihinkään suuntaan.
Heh, näinkin voi käydä.
Mutta kannattaa todellakin soittaa vaikka väli vasemmalle jääkin, jos tuo väylä on kovin kapea. Puolen metrin ohitusväli kun ei riitä suikahtamiseen. Pyöriä näkee vieläkin liikaa ahtailla jalkakäytävillä.
Säännöt on oltava, mutta erehtyväinen ihminen ei aina liiku samalla lailla sääntöjen mukaan tilanteiden ja sattumusten vaihdellessa. Kellon merkkiääni on hyvä silloinkin kun näkee marssin oikealla sujuvan mallikkaasti.
Miksi sitten miltei aina kun soittaa kelloa (hyvissä ajoin) saa ihmisiltä kiukkuisia katseita? Katseet kertovat että mitäs siinä oikein rinkuttelet!
Ja jos taas ei soita kelloa niin sitten sanonaan että taas yksi törkeä liikenteen vaarantaja kun ei rinkuttanut. Mistä sen sitten tietää koska sopii soittaa?
Varmasti monet muutkin ovat törmänneet tähän samaan ongelmaan.
Itse asun Turussa ja jokirannassa pyöräillessä ihmiset kävelevät epämääräisessä häröpallossa pyörätien puolella. Kyllä siinä saisi olla kokoajan soittamassa sitä kelloa.
Aivan! Muistan itsekin tapauksen muutaman vuoden takaa kun sipaisin soittokelloa äidin, vaunujen ja vieressään holtittomasti kolmipyöräisellään kulkevan lapsen takana. Sain kauhean huudon ja herjan perääni. "Mitäs siinä ringuttelet ja pelästytät toisia". Olin aivan äimänä naisen vähäjärkisestä käytöksestä ja huusin takaisin "päällekkö olisi pitänyt ajaa?". Ei kuulunut enään vastausta.
On se totta, että ihmisen pitäisi kyetä myös kävellessään ajattelemaan toimiaan niin, että ei ryntää risteävän liikenteen päälle. Tämä pelastaisi monet ikävät tilanteet.
Itse toimin sekä polkupyöräilijän, jalankulkijan ja autoilijan ominaisuudessa. Opin näin mielestäni hyvin näkemään liikenteen hiukan joka kantilta. Näin pystyn punnitsemaan myös oikeita tapoja liikkua ja huomioida muita, enkä koe että minun täytyy päästä aina liikenteessä sujuvammin kuin muut. Monella autoilevalla tätä vikaa tuntuu olevan.
huomanneet ettei Suomessa muutenkaan turhaan varoitella kanssa ihmisiä , mitä vertaa muihin maihin .
Monissa maissahan autojen äänitorvet soi yhtenään samoin pyöräkellot , missä on liikennettä .
Hauskinta on että Suomessa huomata toimimaton auton äänitorvi vasta katsastuksessa tai hetkeä ennen katsastusta . :D
Itselläni on tapana soitella kelloa jo reilusti ennen kohtaamista. Jopa 100 m ennen. Yleensä kuitenkin noin 50 m päässä.
En ole silloin koskaan saanut kielteistä palautetta.
Minusta on vain kohteliasta ottaa muut huomioon. Kaikki varmaan muistaa ne autokoulussa opetetut opit reaktioajoista ym. Tuossahan on kyseessa moninkertainen reaktioaika. Eli jalankulkija kuulee rimpautuksen, tajuaa sen tulosuunnan (tässä takaa), kääntyy katsomaan äänen suuntaan _ja_ valitsee tilanteen vaatiman toimintatavan ja toimii. Siinä ehtii meikäläisen (n. 22 km/h kulkeva) pyörä edetä aika pitkän matkan.
Kokemukseni on että ihmiset kiinnittävät pyörän soittokelloon huomiota erittäin hyvin. Siksi se usein aiheuttaa ihmisissa noita voimakkaita reaktioita. Itse soitan siis ensin kaukovaroituksen kevyellä voimalla vain vaimeasti pim (vähän kuin käsi olisi vahingossa osunut soittokelloon). Sitten hiukan lähempänä hiukan kovempaa PIM ja jos ei sittenkään havaita (täällä Kouvolassa on yleistä kulkea keskellä väyliä ja leveästi porukassa) niin sitten PIM PIM PIM. Pari kertaa olen silti joutunut pysähtymään ja taluttamaan pyörän ohi (toinen oli selkeästi juovuksissa oleva porukka, toinen porukka taisi olla vain niin keskittynyt juoruiluun). Hämmästyttävän usein havaitaan jo se ensimmäinen vaimea pim-ääni. Silloin porukka ehtii vielä sanomaan kiihkeästä keskustelusta vielä pari avainkommenttia ennen uutta ryhmittäytymistä jalkakäytävälle.
Eli laittakaa se kilikello soimaan.
Juu, kelloa kannattaa käyttää ja jopa parin-kolmenkymmenen metrin etäisyydeltä. Varsinkin lasten ja koirien varalta kannattaa soittaa kelloa, vaikka näkisikin edessä pyörän mentävän aukon. Itse kiitän aina perään, vaikkei tarvitsisikaan. Liian moni kun pitää soittamista jotenkin epäkohteliaana.
Aina en kuitenkaan soita kelloa. Jos on kyse pyörätietä röyhkeästi tukkivasta kulkijasta tai ihmisjoukkiosta, en suinkaan aina jaksa omaa menoa hidastaakseni soitella kelloa. Syy tähän löytyy J.Niemelän viestistä: kuultuaan kellon ihmiset usein vain hätääntyvät ja poukkoilevat sinne sun tänne, ja oma menoni voi jopa pysähtyä. Ihan periaatteesta en aio tappaa vauhtiani väärässä paikassa laput silmillä kulkevien takia. Vaaratilanteita en kuitenkaan aiheuta tai toivo muidenkaan aiheuttavan. Vauhdin selvä hidastaminen ja tarpeeksi kaukaa ohittaminen riittää.
Toisinaan polkiessani hitaammalla pyörätiellä (esim. keskustassa) en silloinkaan ihan aina soita kelloa (samasta syystä kuin edellä), vaan saatan polkea jalankulkijan vierestä, jotta tämä tajuaa olevansa väärällä väylällä ja väistämisvelvollinen. Joskus kuuluu "hui!" ja muita kiljahduksia, ja hyvä niin. Parempi jalankulkijoiden on oppia säikähtämään pyöräilijää kuin autoilijaa.
kahdesti kun lähestyin pyörätiellä seisoskelevaa nuorisojoukkoa mutta kukaan ei liikahtanut niin oli pakko ajaa joukon läpi.
Tapahtuiko kenties Kauniaisissa? Kuulostaa kovin tutulta. Mites teinit muuten reagoivat? Ottiko kukaan osumaa? Mitä vauhtia ajoit? Tarkka onnettomuustutkintapöytäkirja, kiitos :)
Kun näen keksellä väylää seisoskelevan nuorisojoukon, nostan keulan ylös ja katson kuka väistää.
Yksikään ei liikahtanut, ajoin melko hitaasti ja mutkitellen joukon läpi eikä osumia tullut.
Jäi jotenkin fiilis että kukaan ei huomannut tapahtumaa.
Nousukahvat ovat kuin luotu ihmisjoukossa ajeluun:)
Olinpa tänään taas vaihteeksi pyöräilemässä itäisessä Helsingissä. Rastilan metroaseman jälkeen leveä pyörä- ja jalkatie oli laidasta laitaan täynnä kanssani samaan suuntaan meneviä jalankulkijoita. Soitin hyvissä ajoin reilusti kelloa ja näin kaikkien kuulleen, koska päät pyörivät mutta mitään rakoa muuriin ei syntynyt. Läheltä nähtynä joukko oli sen verran pitkä että väleistä pääsi puikkelehtimaan. Sitä tehdessäni kuulin keskeltä "olis siitä mahtunu soittelemattaki"
Tällaiset kokemukset eivät kauheasti motivoi käyttämään kelloa kohteliaasti, vaan vasta viime hädässä. Siinnä tietysti siitä ei ole apua, kun hätäinen jarruttaminen on silloin yleensä se mihin pitää keskittyä täysillä.
Mutta sitten lähellä Kontulan metroa ohitin hiljaisella pyörätiellä pari koiranulkoiluttajaa. Soitin n. 30 metriä ennen yhden kerran: kling. Koira siirrettiin haahuilemasta kävelijöiden väliin ja ohi mennessäni kuulin vielä koiran narusta pitelijän sanovan "kiitos". Tällaisten kokemusten jälkeen melkein taas uskoo että yhteispeli toimii ja kannattaa.
Miksi ihmiset valittavat soittamattomuudesta, jos kierrän heidät? Luulisi olevan tyytyväisiä. Helpompi olla valmiina jarruttamaan kuin varautua käikkiin yllättäviin reaktiohin.
Etenkin päissään olevat nuoret amisparrat tuntuvat ottavan kellon soiton kunnianloukkauksena (mitä kunniaa hiellä muka on?).
Käytännössä kello ei ole peukalon ulottuvilla kun on tangossa sen verta kaikkea tavaraa. Mielummin ohjailee pyörää kun sitä pystyy kerta itse hallitsemaan kuin muuta liikennettä. On nähty että joukko hajoaa kuin biljardipallot tai sitten kukaan ei liiku minnekään.
Jalankulkijana itsellekin syntyy paniikki kun joku soittaa kelloa. Pyöräilijänä minua häiritsee auton torven tööttääminen. Koskaan sille ei ole ollut oikeasti aihetta.
on tangossa pyörä on ehdottomasti väärin kuormattu!!!
Itse kannan lopunikääni tangossakuljetetun tavaran aiheuttamaa vammaa, jonka hankin nuorena ja tyhmänä.
Viimeksi, kun minua varoitettiin kellolla, se tapahtui JÄLKAKÄYTÄVÄLLÄ jonne yhdelläkään täysi-ikaisellä ei olisi syytä tulla pyöräilemään.
Kertokaa hyvät ihmiset, millä keinolla pyöräilijät saataisiin pysymään poissa JALKAKÄYTÄVILTÄ?
"Kertokaa hyvät ihmiset, millä keinolla pyöräilijät saataisiin pysymään poissa JALKAKÄYTÄVILTÄ?"
Yksinkertaisesti parantamalla pyörätieverkostoa.
Jos on pyörällä liikenteessä ja pyörätie päättyy, on pyöräilijällä käytännössä kaksi vaihtoehtoa: joko vilkkaalle autotielle tai jalkakäytävälle. Moni valitsee liikenneturvallisuuden kannalta viisaammin ja päätyy pyöräilemään LAITTOMASTI JA JÄRKYTTÄVÄN EDESVASTUUTTOMASTI jalkakäytävälle. Jos jalankulkijoita on paljon, kannattaa sitten toki taluttaa. Eivät ne pyöräilijätkään mielellään jalankulkijoiden seurassa ajele. Ihmettelen kyllä pyöräilijää, joka soittaa kelloa jalkakäytävällä. Itse en soita, vaan hyppään pyörän selästä, jos en muuten mahdu kulkemaan. Kertoisitko sinä, hyvä jääkäri, millä tavalla se häiritsee jalankulkijaa?
ne pyöräilijät, jotka luulevat olevansa oikeutettuja pyöräilemään JALKAKÄYTÄVÄLLÄ.
Kaltaisesi toiset huomioonottava pyöräilija ei tietenkään häiritse ketään, valitettavasti kuulut harvinaiseen vähemmistöön.
"Kertokaa hyvät ihmiset, millä keinolla pyöräilijät saataisiin pysymään poissa JALKAKÄYTÄVILTÄ?"
Yksi hyvä keino saattaisi olla pyöräteiden ja niiden päättymisen selkeämpi merkitseminen. Nykyäänhän pyörätien päättymistä ei yleensä merkitä mitenkään, vaan pyöräilijän pitää huomata se pyörällä ajon sallivan merkin puuttumisesta tai esim. siitä että väylä kapenee.
Toinen keino voisi olla se, että pyörätieverkoston suunnitteluun paneuduttaisiin hieman nykyistä enemmän. Nythän tilanne tuntuu monessa paikassa olevan se, että liikennejärjestelyt suunnitellaan autojen ehdoilla. Jalkakäytävät rakennetaan ajoradan molemmille puolille ja siellä missä tilaa on riittävästi jalkakäytävä levennetään kevyenliikenteenväyläksi. Siitä seuraa se, että pyörätiet alkavat ja päättyvät, sekä siirtyvät ajoradan puolelta toiselle melko satunnaisesti.
Esim. vilkkaassa kaupunkiliikenteessä kun kevyenliikenteenväylillä yrittää löytää kulkutietä pyörälle sikin sokin ja ristiin rastiin kulkevien jalankulkijoiden seassa ja risteyksissä pitää vielä ajoradan liikennettäkin seurata, saattaa hyvin helposti unohtua tarkistaa jatkuuko kevyenliikenteenväylä myös risteyksen toisella puolella vai muuttuuko se jalkakäytäväksi. Asiaa ei mitenkään paranna myöskään se, että kevyenliikenteenväylän merkit ovat usein jossakin puun, tietyö-merkin tms. takana piilossa, niin ettei niistä näy kuin vähän reunaa jos sitäkään.
Toinen tilanne, jossa pyörätien päättyminen helposti jää huomaamatta on se kun kahden kadun risteyksessä kevyenliikenteenväylä kaartaa kauniisti oikealle. Kaarre saattaa olla niin loiva, ettei siinä tarvitse edes hidastaa ja väylän leveydessäkään ei välttämättä tapahdu mitään muutosta. Kevyenliikenteenväylän muuttumisen jalkakäytäväksi tietää ainoastaan siitä, että ajoradan puolella ko. paikassa on katujen risteys.
Tai sitten väylä saattaa vain kaventua ja samassa paikassa näkyy vastakkaiseen suuntaan osoittavan pyöreän liikennemerkin harmaa takapuoli. Tästähän jokainen sunnuntaipyöräilijäkin ymmärtää pyörätien päättyvän...
Välillä liikennejärjestelyt tuntuvat pyöräilijän kannalta melko idioottimaisilta. Kevyenliikenteenväylä saattaa esim. yllättäen päättyä ja muuttua jalkakäytäväksi vain jatkuakseen taas sadan metrin päässä kevyenliikenteenväylänä. Tai se kevyenliikenteenväylä saattaa siirtyä ajoradan vasemmalle puolelle ja jatkua oikealla puolella jalkakäytävänä mutta sadan metrin päässä on risteys josta olisi tarkoitus kääntyä oikealle ja siellä kevyenliikenteen väylä on taas ajoradan oikealla puolella. Lienee melko ymmärrettävää, että moni pyöräilijä ajaa sen satametriä jalkakäytävällä, jos sillä välttää kahdet liikennevalot...
Ps. Jaetuilla kevyenliikenteenväylillä myös jalankulkijat hyvin usein kulkevat pyöräilijöille varatulla puolella. Miten jalankulkijat saataisiin pysymään omalla puolellaan, niin ettei pyöräilijöiden tarvitse väistää heitä jalankulkijoiden puolella ajaen? Tai edes jommassa kummassa laidassa?