Eli vähän jalostettuja koirarotuja etsiskelen?
Tietoa löytyykö?=) siis mahdollisimman vähän jalostettuja, jotka sopivat ihan kotiin lemmikeiksi, ja miel. joitain keskikokoa olevia??
Ei mitään koira-susia...
Vastanneille jo kiitos etukäteen!
Tietoa löytyykö?=) siis mahdollisimman vähän jalostettuja, jotka sopivat ihan kotiin lemmikeiksi, ja miel. joitain keskikokoa olevia??
Ei mitään koira-susia...
Vastanneille jo kiitos etukäteen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse ehdotan Samojedinkoiraa.
Sammarit on vielä suht terveitä, ne on ihmisille erittäin ystävällisiä ja soveltuvat hyvin perhekoiriksi. Oma sammarini vietti ihan täysin puhdasta kotielämää ns. "sohvavalio" ja ihanempaa koiraa saa hakea.
Heippa!
Rotu tarkoittaa sitä, että rajataan jalostuyksilöiden määrää radikaalisti. Jos siis haluat, että jalostusyksilöitä on rajattu mahdollisimman vähän, on luonnollinen valinta mahdollisimman sekarotuinen koira. Tuo jalostusyksilöiden määrän rajaaminen puolestaan tietenkin aiheuttaa geenipoolin supistumista eli sisäsiittoisuutta että lähisukulaisuutta ja sitä kautta myös mahdollisia terveysongelmia, koska sairausgeenit pääsevät yleistymään = tiivistymään pienessä joukossa.
Vähän jalostettu rotu voisi siis olla esimerkiksi rotu, jota on lukumääräisesti paljon, ja jonka kannassa on mahdollisimman alhainen sisäsiittoisuusaste.
Toinen vaihtoehto on etsiä rotuja, jotka ovat mahdollisimman terveitä ja jättää sisäsiittoisuusasteiden ja populaation koon määrittely vähemmälle. Yleisesti ottaen rodut, jotka eivät ole äärimmäisen pieniä / suuria tai muuten liioitellun näköisiä ovat terveempiä. Myös rodut, joita jalostetaan johonkin käytännön tehtävään ilman ulkonäöllisiä vaatimuksia ovat terveempiä, muutoinhan ne eivät selviytyisi käytännön tehtävistään.
Itselleni tulee etsimättä mieleen esim. Jack Russelin terrieri, joka vasta viime vuosina rotukelpoisuuden saavutettuaan on vielä suhteellisen jalostamaton rotu ja rakenteensa puolesta terve.
Rodun keskimääräinen elinikä on myös aika hyvä terveyden mittari. Pitkäikäisistä roduista tulee tuon em. terrierin lisäksi mieleen ainakin lapinkoira ja belgianpaimenkoira (groenendahl). Rotujen sisällä voi esiintyä sairaampia linjoja, joten kannattaa kysellä minkä ikäiseksi aiotun pennun sukulaiset ovat eläneet.
Toivottavasti vastauksesta oli apua. Onnea etsinnälle!
Edellistä kirjoittajaa vankasti myötäillen.... mieti minkälaisia ovat luonnossa elävät koiraeläimet. Dingoja. Koirapopulaatio Ausseissa on tehokkaasti sekoittunut ja kestävin, jälkeläisrikkain koiramalli on dingo. Katsoppa Afrikan köyhiä maita ja niiden kylien koiria: saman tyyppisiä, hoikkia ja kestävän näköisiä, mutta eivät vielä niin eristyksissä eläneitä kuin dingot, mutta koirageenit tuntuvat siihen malliin kovasti vetävän.
Sekaroituisista: Et koskaan voi olla täysin varma genotyypin ja fenotyypin ulkoannista. Koira voi näyttää lutuselta, mutta olla itse piru. Tai päinvastoin. Dingohan esim. on vaatinut pitkänpitkät ajat kehittyä "lajikseen". Rotukoirasta kuitenkin aina tietää edes suurin piirtein mitä on odotettavissa (palvelusalttius, metsästysvietti, aggressiivisuus etc.)
Tossa aikaisemmin laitoin yhden kommentin jollekin. Minulla oli 15 vuotta belgi (heips! erittäin terve tervueren!) ja 15 vuotta sitten varsinkin tervueren-muunnos belgeistä oli erittäin "puhdas", niitä ei kauheasti tässä maassa ollut. Yleensä kuulemani mukaan arktiset rodut lienee vähiten sisäsiittoisia ja siten "luonnonlapsia", mutta mikäpä rotu enää maailmassa olisi turvassa jalostukselta. Harvalukuinen (lue: hyvin kallis) rotu on aina varmempi sisäsiittoisuuden poissulkuun, samoin erilaisissa kilpailuissa pärjänneet koirat, siis niiden jälkeläiset, mutta eihän sitä todellakaan koskaan tiedä varmasti sanoa. Sinuna, jos terveen aktiivisen koiran haluat, keskittäisin seuraamisen mieltymäsi rodun kenneleiden sukupuihin, kokeiden tuloksiin ja geeniperimään ylipäätänsä. Iskältä ja äiskältä ja niiden iskiltä ja äiskiltä se kaikki voima, terveys ja elinvoima kumpuaa, rotuun katsomatta.
on yksi hyvä vaihtoehto.
Appenzellinpaimenkoira? Sitä ei ainakaan oo liialla jalostuksella pilattu. Se on kyl aika harvinainen, mut ku etsii nii löytää.
Appenzellit on keskikokoisia, lyhytturkkisia, kolmivärisiä koiria. Sopii moneen harrastukseen, mm. pelastuskoiraksi, agilityyn, tokoon, näyttelyyn ja mikä parasta, rodulla on palveluskoiraoikeudet. Sopii myös lemmikiksi jos saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia (koskee tietty kaikkia rotuja)
Itse hankin oman appenzelliuroksen pari kuukautta sitten. Kyllä kannatti odotella pentua :)
Mitä enemmän se koira näyttää sudelle sitä vähemmän se on jalostettu husky on aika hyvä tai meet mehtää ja etit suden ja kesytät ni siinä ei oo jalostettu yhtää👍🏻👍🏻
mittelpitz tai grosspitz, eli saksapystykorvia. rodulta vaikuttavien koirien luita on löydetty jopa 4000 vuotta vanhoista haudoista. mitteit ovat myös pitkäikäisiä, rodun fb- ryhmässä usein juhlitaan 15-17 vuotiaita
Kyllä varsin kaunis, TERVE ja ihan ihana alkuperäinen rotu on Tiibetinterrieri. Todella vanha rotu. On oikeasti paimenkoira Himalajalla. Jos haluat peruserveän, fixun eikä kovin miellyttämishaluisen koiran, ota tämä! Ainoa vika on kauniin turkin huolto. Kts. Yhdistyksen ym. sivut, paljon tietoa. T. 2 terveen alkuperäisen onnellinen omistaja