Kelluvat kuulat ja roikkuvat narut lepattivat iloisesti tuulessa kävellessäni kotiin aamuyöllä puoli neljän aikaan. Cay-baari oli juuri
sulkenut ovensa, portsarin vielä huhuillessa perääni oven raosta. Olin suhteellisen tuiskeessa, joten portsarin puhe kuulosti samalta kuin
sählämin vastatessa pitserian puhelimeen. Mahassani velloi. Tunsin kuinka hiesu alkoi nousemaan ruokatorveani pitkin ylöspäin. Mietin
itsekseni että johtuiko tämä wienerinleikkeestä jonka söin päivälliseksi vai niistä 15 tuopillisesta jotka join Cay-baarissa tänä iltana.
Liekö ollut vahvan humalatilan syytä? Sillä pääsin sellaiseen lopputulokseen jossa syyllinen olikin naapurin ruova, jonka olin aamulla nähnyt
alasti ripustamassa vaatteita kuivamaan taloyhtiömme yhteisessä kuivaushuoneessa. Kyllä kyllä, talossamme on sellainen mukavuus. Asunhan
aurinkolahden hulppeissa ja uutuuttaan hohtavissa maisemissa. Tässä helsingin arvostetuimmassa kaupunginosassa.
Jokatapauksessa pääsin jollain mysteerisellä tavalla kotiini asti. Havahduin vasta soffalta. Tältä hyvin palvelleelta ja loppuun palaneelta
sellaiselta. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa tai käsitystä siitä miten tähän soffalle olin joutunut. Viimeinen muistikuvani oli siitä
kun portsari huhuili perääni ovenraosta, kielellä jota en pystynyt ymmärtämään. Älkää minua siitä syyttäkö. Osaan vain suomea, savoa, hilijoo
ja kovvoo. En ole mitään kielimiehiä, paitsi naisten kanssa. Kansakoulunkin jätin kesken. Nyt te tietysti kysytte, että miksi olin Cay-baarissa?
Älkää kysykö, minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
Tein oikein maittavan lauantaimakkaravoileivän reilulla sinapilla. Sinappia oli juuri niin runsaasti kun tässä kunnossa oleva mies vain pystyy
laittamaan maun kärsimättä. En pystynyt arvioimaan kuinka paljon sitä oli. Sillä kärsin lievästä karsastuksesta ja olin tässä hytäkässä hävittänyt
lasini johonkin. Lasini jotka olin ostanut tiimarista viime keskiviikkona hintaan 3,95€. Cay-baarissakin sanoivat että näytän lasit päässä
filmaattiselta ja arvovaltaiselta. Ja tämäkös pönkitti huonoa itsetuntoani, joka oli saanut mahti kolauksen toissapäivänä pankissa. Pankinjohtajalla
ei ollut kovin mairittelevaa kertomista raha-asioiteni hoitamisesta. Mitä tuokin öykkäri rahasta tietää. Samalla luokalla oltiin kakarana. Jo silloin
huijasin äijältä kaikki hänen viikkorahansa milloin milläkin vippaskonstilla. Minä en viikkorahaa saanut köyhästä perheestä kun olin. Mutta tämä
muka maailmaa nähnyt pankinöykkäri sai, kauppiaan poika kun oli. Ja nyt tämä keikari, joka muka jotain rahasta tiesi, alkoi minulle öykkäröimään.
Höpisi jotain kummaa, että asuntoni arvo on markkinoilla laskenut radikaalisti. Siis mitä vittua? Justiisa viimeviikolla myytiin naapurista asunto
58000€ kalliimmalla, kun mitä olin omastani maksanut 2v. sitten. Samanlainen asunto, vain peilikuvana. Pyysi jotain ihmeen lisävakuuksia lainalleni.
Laitoin pankinjohtajaa pahemman kerran turpaan ja poistuin paikalta nauraen. Vai vielä lisävakuuksia, mietin hiljaa mielessäni.
Huusin vielä ovenraosta mennessäni että seuraavaks laitan susta ilmat pihalle, jos vielä tommosia satuja tuut esittämään. Vai rommaa
asuntoni? Niin tämä muka maailmaa nähnyt ja ulkomaillakin käynyt koulukaverini väitti.
Tämä pankkiepisodi siivitti minut ryyppyreissuun, josta siis nyt olin kotisoffalleni tieni löytänyt. Muistikuvia ei juuri ole kyseiselta ajanjaksolta.
On vain epämääräinen kasa kuitteja lompakon pohjalla. Näistä saattanee saada edes jotain osviittaa reissuni sisällöstä, mutta vain epämääräistä
osviittaa. Sen tietää jokainen joka on vetänyt vinettoa tukka putkella muutaman päivän.
sulkenut ovensa, portsarin vielä huhuillessa perääni oven raosta. Olin suhteellisen tuiskeessa, joten portsarin puhe kuulosti samalta kuin
sählämin vastatessa pitserian puhelimeen. Mahassani velloi. Tunsin kuinka hiesu alkoi nousemaan ruokatorveani pitkin ylöspäin. Mietin
itsekseni että johtuiko tämä wienerinleikkeestä jonka söin päivälliseksi vai niistä 15 tuopillisesta jotka join Cay-baarissa tänä iltana.
Liekö ollut vahvan humalatilan syytä? Sillä pääsin sellaiseen lopputulokseen jossa syyllinen olikin naapurin ruova, jonka olin aamulla nähnyt
alasti ripustamassa vaatteita kuivamaan taloyhtiömme yhteisessä kuivaushuoneessa. Kyllä kyllä, talossamme on sellainen mukavuus. Asunhan
aurinkolahden hulppeissa ja uutuuttaan hohtavissa maisemissa. Tässä helsingin arvostetuimmassa kaupunginosassa.
Jokatapauksessa pääsin jollain mysteerisellä tavalla kotiini asti. Havahduin vasta soffalta. Tältä hyvin palvelleelta ja loppuun palaneelta
sellaiselta. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa tai käsitystä siitä miten tähän soffalle olin joutunut. Viimeinen muistikuvani oli siitä
kun portsari huhuili perääni ovenraosta, kielellä jota en pystynyt ymmärtämään. Älkää minua siitä syyttäkö. Osaan vain suomea, savoa, hilijoo
ja kovvoo. En ole mitään kielimiehiä, paitsi naisten kanssa. Kansakoulunkin jätin kesken. Nyt te tietysti kysytte, että miksi olin Cay-baarissa?
Älkää kysykö, minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
Tein oikein maittavan lauantaimakkaravoileivän reilulla sinapilla. Sinappia oli juuri niin runsaasti kun tässä kunnossa oleva mies vain pystyy
laittamaan maun kärsimättä. En pystynyt arvioimaan kuinka paljon sitä oli. Sillä kärsin lievästä karsastuksesta ja olin tässä hytäkässä hävittänyt
lasini johonkin. Lasini jotka olin ostanut tiimarista viime keskiviikkona hintaan 3,95€. Cay-baarissakin sanoivat että näytän lasit päässä
filmaattiselta ja arvovaltaiselta. Ja tämäkös pönkitti huonoa itsetuntoani, joka oli saanut mahti kolauksen toissapäivänä pankissa. Pankinjohtajalla
ei ollut kovin mairittelevaa kertomista raha-asioiteni hoitamisesta. Mitä tuokin öykkäri rahasta tietää. Samalla luokalla oltiin kakarana. Jo silloin
huijasin äijältä kaikki hänen viikkorahansa milloin milläkin vippaskonstilla. Minä en viikkorahaa saanut köyhästä perheestä kun olin. Mutta tämä
muka maailmaa nähnyt pankinöykkäri sai, kauppiaan poika kun oli. Ja nyt tämä keikari, joka muka jotain rahasta tiesi, alkoi minulle öykkäröimään.
Höpisi jotain kummaa, että asuntoni arvo on markkinoilla laskenut radikaalisti. Siis mitä vittua? Justiisa viimeviikolla myytiin naapurista asunto
58000€ kalliimmalla, kun mitä olin omastani maksanut 2v. sitten. Samanlainen asunto, vain peilikuvana. Pyysi jotain ihmeen lisävakuuksia lainalleni.
Laitoin pankinjohtajaa pahemman kerran turpaan ja poistuin paikalta nauraen. Vai vielä lisävakuuksia, mietin hiljaa mielessäni.
Huusin vielä ovenraosta mennessäni että seuraavaks laitan susta ilmat pihalle, jos vielä tommosia satuja tuut esittämään. Vai rommaa
asuntoni? Niin tämä muka maailmaa nähnyt ja ulkomaillakin käynyt koulukaverini väitti.
Tämä pankkiepisodi siivitti minut ryyppyreissuun, josta siis nyt olin kotisoffalleni tieni löytänyt. Muistikuvia ei juuri ole kyseiselta ajanjaksolta.
On vain epämääräinen kasa kuitteja lompakon pohjalla. Näistä saattanee saada edes jotain osviittaa reissuni sisällöstä, mutta vain epämääräistä
osviittaa. Sen tietää jokainen joka on vetänyt vinettoa tukka putkella muutaman päivän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.