-Bon a appétit! Huudahti leveästi hymyilevä ranskalais tyylisen ravintolan tarjoilija, joka tarjosi Viville ja Nataliella liekehtivää paistia jonka tuli hiipui pian.
Vivi ja Nataie olivat jälleen Cherrygrove cityssä.
He söivät ravintolassa jossa ei ollut paljon väkeä juuri silloin. Vivi ihasteli kaunista korua jonka oli saanut äidiltään. Siinä oli 12 kaunista jalokiveä ja kaikki olivat erivärisiä. Siinä oli kultainen ketju ja kivet roikkuivat ketjussa. Se oli rannerengas. Vivi pujotti sen ranteeseensa ja alkoi syödä paistia jota Natalie jo söi.
-Korusi on todella kaunis. Sanoi Natalie ja katseli ihastuneena Vivin korua.
-Kiitos. Vivi sanoi nialaistuaan paistin palasen.
Natalie hymyili ja leikkasi jälleen palasta paististaan.
-Natalie katso! Vivi huudahti niin että Natalie melkein tukehtui palaseensa.
-Mi-m-mitäh? Natalie sai sanottua ja nielaisi viimeisen palasensa. Ja kääntyi katsomaan ikkunaan jota Vivi osoitti.
-Onko tuo poika? Natalie aloitti.
-Danny..Vivi sanoi paheksuen ja rypisti otsaansa.
-Mitä hän täällä tekee? Natalie sanoi ja keskittyi juomaan juomansa loppuun.
-En tiedä,mutta kuka tuo hänen vieressään on? Vivi sanoikääntämättä katsettaan ikkunasta jonka toisella puolella Danny oli.
-Ärrh. Natalie murahti ja kääntyi katsomaan.
Hänen silmänsä pyörisstyivät lautasen kokoisiksi hetkessä hämmästyksestä.
-Todella tutun näköinen. Natalie sanoi ja siristeli silmiään. Se on sama mies kuin mökissä silloin pari päivää sitten.
-Niin..Vivi sanoi...
-Mutta jo silloin hän oli tutun oloinen. Hän jatkoi.
-Mennäänkö kysymään? Natalie sanoi ääni värähtämättä.
-MITÄ!? Vivi huudahti niin että nekin vähät ketkä olivat ravintolassa kääntyivät katsomaan.
-Vitsi vitsinä Vivi. Natalie naurahti ja kääntyi katsomaan Viviä.
He maksoivat ja lähtivät ravintolasta.
-Tuolla hän on! Vivi kuuli ja pysähtyi katsomaan Natalieta huolestuneella ja samalla huvittuneella ilmeellä.
-Danny. Vivi ja Natalie sanoivat yhtäaikaa.
-Isä tuo on sse! Danny sanoi ja kuulosti kärsimättömältä.
-Danny, rahoitu otan selvää asiasta. Sanoi miehen ääni. Nyt Vivi ja Natalie kuulivat hiekassa rapisevia askelten ääniä.
-Mennään. Vivi kuiskasi Natalielle ja he kävelivät ripeästi poispäin. Askelten ääni tiheni.
-Hän paransi tahtiaan. Vivi kuiskasi jälleen.
-Kuulen. Natalie tiuskaisi kuiskaten takaaisin.
-En ole kuuro. Hän jatkoi ja rauhoittui hieman päättellen hänen äänensävystään.
-Hei te siellä! Kuului mies ääni.
-Odottakaa! Mies huusi jälleen ja lähti juoksemaan.
Vivi ja Natalie kääntyivät seuraavasta kulmasta nurkan taakse.
He hengätivät hetken ja nojasivat seinään.
-Yäh..roskakuja. Natalie sanoi ja katsoi inhotenkujan perällä olevia roskarynnyreitä.
Samassa mies tuli kulman takaa ja huomasi Vivin ja Natalien ja veti Vivin takaisin valoon pois kujalta. Hän silmäli Viviä kunnes havahtui.
-Isä! Se oli äänestä päätellen Danny.
-Tuo se on! Danny jatkoi henki pihisten.
Mies silmäili Viviä päästä varpaisiin. Danny hymyili pirullisesti ja katsoi Viviä.
-Onko sanottavaa. Mies sanoi Viville ja katsoi häntä otsa kurtussa.
-Mitä pitäisi? Vivi tiuskaisi ja riuhtaisi kätensä miehen kädestä irti.
-Tunnetko poikaani. Mies tivasi ja työnsi Vivin niin että tämä näkisi Dannyn.
-En..Vivi sanoi ja katsoi happamasti jonnekkin tyhjyyteen.
-Valehtelee! Danny huusi. Mies murahti.
-Mikä tuo on? Mies sanoi hämmästyneenä. Vivi kääntyi.
-Mikä muka? HEI! Vivi huusi kun mies tarttui häntä kädestä jossa koru oli. Hän tutkaili korua ja sanoi.
-Mistä olet saanut sen? Mies tivasi.
-Ei kuulu sinulle. Tieuskaisi jälleen.
Mies päästi irti Vivin käden ja katsoi Viviä epäuskoisena.
Vivi kuuli hänen mumisevan jotain että: tämä ei voinut olla totta ei voi olla.
-ISÄÄ-ÄÄ! Danny kiukutteli ja repi miestä hihasta.
-Hiljaa poika! Mies sanoi ja katsoi vihaisesti häneen.
-Anna se koru minulle. Mies tokaisi töykeästi.
-En varmana! Vivi huusi.
-Otetaan pokemon ottelu. Mies sanoi ja virnuili erittäin pirullisesti.
-Sopii. Vivi murahti ja otti pokepallon vtöltään ja odotti miehen valintaa.
Kaikkien yllätykseksi mies tarttui pokegearinsä puhelimeen ja näppäili numeron.
-Tuokaa se tänne. Hän sanoi kylmästi ja ojensi pokegearinsa Danylle.
-Valmiina....Vivi? Mies naurahti.
-Mistäs sinä tiedät nimeni!? Vivi tivasi.
-Ammattisalaisuus. Mies sanoi ja katsahti taivaalle.
-AA! Sieltä se tuleekin. Mies sanoi ja katsoi mustaa helikopteria.
Kun se laskeutui Vivi ja Natalie katsoivat surkeina toisiinsa.
-Taisin keksiä Natalie..Kuka hän on...Vivi sanoi ja katsoi helikopteria jossa oli punainen R-kirjain. Helikopterista tuli esiin mies jolla oli musta paita jossa oli myös punainen R-kirjain.
-Tässä pomo. Mies sanoi mustapaitainen mies ja ojensi pokepallon Dannyn isälle.
-Niin minäkin.. Natalie sanoi vieläkin surkeampana.
============JATKUUKO?=======================
kommentteja kanssa..
Vivi ja Nataie olivat jälleen Cherrygrove cityssä.
He söivät ravintolassa jossa ei ollut paljon väkeä juuri silloin. Vivi ihasteli kaunista korua jonka oli saanut äidiltään. Siinä oli 12 kaunista jalokiveä ja kaikki olivat erivärisiä. Siinä oli kultainen ketju ja kivet roikkuivat ketjussa. Se oli rannerengas. Vivi pujotti sen ranteeseensa ja alkoi syödä paistia jota Natalie jo söi.
-Korusi on todella kaunis. Sanoi Natalie ja katseli ihastuneena Vivin korua.
-Kiitos. Vivi sanoi nialaistuaan paistin palasen.
Natalie hymyili ja leikkasi jälleen palasta paististaan.
-Natalie katso! Vivi huudahti niin että Natalie melkein tukehtui palaseensa.
-Mi-m-mitäh? Natalie sai sanottua ja nielaisi viimeisen palasensa. Ja kääntyi katsomaan ikkunaan jota Vivi osoitti.
-Onko tuo poika? Natalie aloitti.
-Danny..Vivi sanoi paheksuen ja rypisti otsaansa.
-Mitä hän täällä tekee? Natalie sanoi ja keskittyi juomaan juomansa loppuun.
-En tiedä,mutta kuka tuo hänen vieressään on? Vivi sanoikääntämättä katsettaan ikkunasta jonka toisella puolella Danny oli.
-Ärrh. Natalie murahti ja kääntyi katsomaan.
Hänen silmänsä pyörisstyivät lautasen kokoisiksi hetkessä hämmästyksestä.
-Todella tutun näköinen. Natalie sanoi ja siristeli silmiään. Se on sama mies kuin mökissä silloin pari päivää sitten.
-Niin..Vivi sanoi...
-Mutta jo silloin hän oli tutun oloinen. Hän jatkoi.
-Mennäänkö kysymään? Natalie sanoi ääni värähtämättä.
-MITÄ!? Vivi huudahti niin että nekin vähät ketkä olivat ravintolassa kääntyivät katsomaan.
-Vitsi vitsinä Vivi. Natalie naurahti ja kääntyi katsomaan Viviä.
He maksoivat ja lähtivät ravintolasta.
-Tuolla hän on! Vivi kuuli ja pysähtyi katsomaan Natalieta huolestuneella ja samalla huvittuneella ilmeellä.
-Danny. Vivi ja Natalie sanoivat yhtäaikaa.
-Isä tuo on sse! Danny sanoi ja kuulosti kärsimättömältä.
-Danny, rahoitu otan selvää asiasta. Sanoi miehen ääni. Nyt Vivi ja Natalie kuulivat hiekassa rapisevia askelten ääniä.
-Mennään. Vivi kuiskasi Natalielle ja he kävelivät ripeästi poispäin. Askelten ääni tiheni.
-Hän paransi tahtiaan. Vivi kuiskasi jälleen.
-Kuulen. Natalie tiuskaisi kuiskaten takaaisin.
-En ole kuuro. Hän jatkoi ja rauhoittui hieman päättellen hänen äänensävystään.
-Hei te siellä! Kuului mies ääni.
-Odottakaa! Mies huusi jälleen ja lähti juoksemaan.
Vivi ja Natalie kääntyivät seuraavasta kulmasta nurkan taakse.
He hengätivät hetken ja nojasivat seinään.
-Yäh..roskakuja. Natalie sanoi ja katsoi inhotenkujan perällä olevia roskarynnyreitä.
Samassa mies tuli kulman takaa ja huomasi Vivin ja Natalien ja veti Vivin takaisin valoon pois kujalta. Hän silmäli Viviä kunnes havahtui.
-Isä! Se oli äänestä päätellen Danny.
-Tuo se on! Danny jatkoi henki pihisten.
Mies silmäili Viviä päästä varpaisiin. Danny hymyili pirullisesti ja katsoi Viviä.
-Onko sanottavaa. Mies sanoi Viville ja katsoi häntä otsa kurtussa.
-Mitä pitäisi? Vivi tiuskaisi ja riuhtaisi kätensä miehen kädestä irti.
-Tunnetko poikaani. Mies tivasi ja työnsi Vivin niin että tämä näkisi Dannyn.
-En..Vivi sanoi ja katsoi happamasti jonnekkin tyhjyyteen.
-Valehtelee! Danny huusi. Mies murahti.
-Mikä tuo on? Mies sanoi hämmästyneenä. Vivi kääntyi.
-Mikä muka? HEI! Vivi huusi kun mies tarttui häntä kädestä jossa koru oli. Hän tutkaili korua ja sanoi.
-Mistä olet saanut sen? Mies tivasi.
-Ei kuulu sinulle. Tieuskaisi jälleen.
Mies päästi irti Vivin käden ja katsoi Viviä epäuskoisena.
Vivi kuuli hänen mumisevan jotain että: tämä ei voinut olla totta ei voi olla.
-ISÄÄ-ÄÄ! Danny kiukutteli ja repi miestä hihasta.
-Hiljaa poika! Mies sanoi ja katsoi vihaisesti häneen.
-Anna se koru minulle. Mies tokaisi töykeästi.
-En varmana! Vivi huusi.
-Otetaan pokemon ottelu. Mies sanoi ja virnuili erittäin pirullisesti.
-Sopii. Vivi murahti ja otti pokepallon vtöltään ja odotti miehen valintaa.
Kaikkien yllätykseksi mies tarttui pokegearinsä puhelimeen ja näppäili numeron.
-Tuokaa se tänne. Hän sanoi kylmästi ja ojensi pokegearinsa Danylle.
-Valmiina....Vivi? Mies naurahti.
-Mistäs sinä tiedät nimeni!? Vivi tivasi.
-Ammattisalaisuus. Mies sanoi ja katsahti taivaalle.
-AA! Sieltä se tuleekin. Mies sanoi ja katsoi mustaa helikopteria.
Kun se laskeutui Vivi ja Natalie katsoivat surkeina toisiinsa.
-Taisin keksiä Natalie..Kuka hän on...Vivi sanoi ja katsoi helikopteria jossa oli punainen R-kirjain. Helikopterista tuli esiin mies jolla oli musta paita jossa oli myös punainen R-kirjain.
-Tässä pomo. Mies sanoi mustapaitainen mies ja ojensi pokepallon Dannyn isälle.
-Niin minäkin.. Natalie sanoi vieläkin surkeampana.
============JATKUUKO?=======================
kommentteja kanssa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
ehdottomasti älä pidä jännityksessä
Totta kai jatkuu noi on ihan hel*etin hyvii aloin just lukeen noita juttuja sähän oot ammattilainen=) pakko jatkua toi on niin jännä..........