Mä ihastuin yhteen tyyppiin ysin syksyllä se oli tosi kiva ja reilu tyyppi ja se vaikutti aivan erilaiselta ku muut lapselliset pojat meän koulussa..No yritin unohtaa tyypin ja antaa olla..
Sitten ku sain tyypin ennen joulua aikalailla pois mielestä.. Niin eiköhän opettajat ollu keksiny laittaa paikat niin, että istuin sen vieressä melekeen joka tunti.. No väkisinhän me jouduttiin puhumaan toisille, ja ihastuin uuelleen(yllätys yllätys).. Me istuttiin vierekkäin melkeen koko kevään..Ja me puhuttiin toisille tunneilla kyllä, muttei muuten.
Sitten tuli päättäjäiset ja luulin että se seurusteli jonku kans (myöhemmin sain kuulla oletuksen vääräks).Seisoin käytävällä oottamassa kavereitten kans opettajaa, ku se käveli ohi ja katto. Mä katoin eka vähä aikaa sitä, mutta käänsin pään pois ku en ois huomannukkaan. Sitten salissa me istuttiin vierekkäin ja se alko puhuun nii en viittiny hiljaakaan istua(toisin ku olin aatellu tekeväni). Päättäjäisten jälkeen menin ulos oottaan äitiä ja siihen mun lähelle tuli seisoon sen kaveri,joka katto mua ja nauro (mä oon siittä asti miettiny että oliko se tyyppi sanonu musta jotaki sille, vai mikä siittä oli niin hauskaa.)Sitten äiti tuli hakeen ja käännyin kattoon suuntaan missä mun ihastukseni seiso, ja vaikka sillä oli aurinkolasit päässä musta tuntu että se vastas siihen katseeseen(hetken tuntu että me oltais oltu vaan kahestaan koulun pihalla..ja aika ois pysähtyny.)
Tännään mä sitten sattumalta näin sen tyypin ja se vilkas mua muttei sen jälkeen kattonu ollenkaan.(ei sillä että olisin ite kehannu kattoa sitä kohti suoraa)Ja nyt mua vaivaa se että näen sen taas ku meen lukioon parin kuukauen päästä..miten teän mielestä mun pitäis käyttäy?? Olla ku en huomais vai mitä.. entä jos se oli sanonu musta jotaki sen kaverille, vähän noloa mennä sitten sille puhuun ja mitä sille ees vois sanoa..
Sitten ku sain tyypin ennen joulua aikalailla pois mielestä.. Niin eiköhän opettajat ollu keksiny laittaa paikat niin, että istuin sen vieressä melekeen joka tunti.. No väkisinhän me jouduttiin puhumaan toisille, ja ihastuin uuelleen(yllätys yllätys).. Me istuttiin vierekkäin melkeen koko kevään..Ja me puhuttiin toisille tunneilla kyllä, muttei muuten.
Sitten tuli päättäjäiset ja luulin että se seurusteli jonku kans (myöhemmin sain kuulla oletuksen vääräks).Seisoin käytävällä oottamassa kavereitten kans opettajaa, ku se käveli ohi ja katto. Mä katoin eka vähä aikaa sitä, mutta käänsin pään pois ku en ois huomannukkaan. Sitten salissa me istuttiin vierekkäin ja se alko puhuun nii en viittiny hiljaakaan istua(toisin ku olin aatellu tekeväni). Päättäjäisten jälkeen menin ulos oottaan äitiä ja siihen mun lähelle tuli seisoon sen kaveri,joka katto mua ja nauro (mä oon siittä asti miettiny että oliko se tyyppi sanonu musta jotaki sille, vai mikä siittä oli niin hauskaa.)Sitten äiti tuli hakeen ja käännyin kattoon suuntaan missä mun ihastukseni seiso, ja vaikka sillä oli aurinkolasit päässä musta tuntu että se vastas siihen katseeseen(hetken tuntu että me oltais oltu vaan kahestaan koulun pihalla..ja aika ois pysähtyny.)
Tännään mä sitten sattumalta näin sen tyypin ja se vilkas mua muttei sen jälkeen kattonu ollenkaan.(ei sillä että olisin ite kehannu kattoa sitä kohti suoraa)Ja nyt mua vaivaa se että näen sen taas ku meen lukioon parin kuukauen päästä..miten teän mielestä mun pitäis käyttäy?? Olla ku en huomais vai mitä.. entä jos se oli sanonu musta jotaki sen kaverille, vähän noloa mennä sitten sille puhuun ja mitä sille ees vois sanoa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
No en oikeen tiiä, että mitä se olis sitte mahollisesti voinu sanoa sille kaverilleen. Jos jotain paskaa on menny puhumaan nii kannattaa antaa olla vaan sitten. Ei se ansaitte sua jos se jotain pahaa on menny sanomaan. Mut jos sä sen vielä jossain näät nii pidä katsekontaktia niin pitkään ku pystyt ja katot miten se reagoi. Kyllä siitä pitäs tajuta, että on kiinnostunut ja se tulee sitten puhumaan tai jotai jos sitä kiinnostaa.
Mua ei välttämättä kannata aina uskoa. Sanon vaan ihan mitä sydämmestä tulee asiasta mieleen, ei välttämättä oo se oikee tapa toimia.
Ihastuminen on ihanaa.