Oon lukenu juttuja sielunkumppaneista, haluun löytää omani. Oisko jollain vinkkejä, oon lukenu et kannattaa pyöriä semmosis piireis missä on saman ajatus maailman omaavia ihmisii. En oo mitenkää poliittisesti sitoutunu tai haluu kuulua mihinkää järjestöö ni en tiiä mihin mun pitäis mennä? Helpompaa olis jos olis vaikka ympäristösuojelija nii se kumppani joka ymmärtää ajatukset löytyis helpommin, ku tietää mistä ettiä, mut ei.
Luin siitä kanssa et sielunkumppanuus on hyvää rakkautta ja sille pitää olla valmis ennenku voi saada sielunkumppanin, jos ei oo valmis ei saa sielunkumppaniaan ja mä oon valmis siitä ei oo kyse! En tiä täydellisesti mitä toi tarkottaa ku samassa jutussa sanottii et sielunkumpanin kanssa kasvaa myös? Vähä ristiriidassa. Tai sit se tarkotti sitä jostain vanhojen juttujen parantamisesta tai jostai muusta kasvusta. No miten vaa, oon valmis! Mä osaan olla oma itseni ja mun elämässä on just sopiva tyhjä paikka sille sielunkumppanille :o).
Sitä en tajuu ku luin et sielunkumppaneiden on tarkotus oppia uutta jne, entä jos ei tarvi oppia mitää? VOiks se tarkottaa ettei löydä sielunkumppania?? Eikai se nii voi olla, ei varmasti.
Kuulostaa aika hienolta, et joku osais koskettaa ja pidellä oikein ilman että sille tarvii sanoa miten ja aina ymmärtäis vaivattomasti. Olis elämä aika helppoo ku löytäis sen sielunkumppanin :o).
Vinkkejä??? Thanx :o).
Luin siitä kanssa et sielunkumppanuus on hyvää rakkautta ja sille pitää olla valmis ennenku voi saada sielunkumppanin, jos ei oo valmis ei saa sielunkumppaniaan ja mä oon valmis siitä ei oo kyse! En tiä täydellisesti mitä toi tarkottaa ku samassa jutussa sanottii et sielunkumpanin kanssa kasvaa myös? Vähä ristiriidassa. Tai sit se tarkotti sitä jostain vanhojen juttujen parantamisesta tai jostai muusta kasvusta. No miten vaa, oon valmis! Mä osaan olla oma itseni ja mun elämässä on just sopiva tyhjä paikka sille sielunkumppanille :o).
Sitä en tajuu ku luin et sielunkumppaneiden on tarkotus oppia uutta jne, entä jos ei tarvi oppia mitää? VOiks se tarkottaa ettei löydä sielunkumppania?? Eikai se nii voi olla, ei varmasti.
Kuulostaa aika hienolta, et joku osais koskettaa ja pidellä oikein ilman että sille tarvii sanoa miten ja aina ymmärtäis vaivattomasti. Olis elämä aika helppoo ku löytäis sen sielunkumppanin :o).
Vinkkejä??? Thanx :o).
Vastaukset 14
Vanhimmat
sielunkumppanini chatista ja ilman minkäänlaista etsimistä...
Siin se vaan oli yhtäkkii kuin vanha tuttu pitkän ajan takaa ja ajatusmaailmat kuin peilikuvat :)
Voi olla, ettet löydä sielunkumppaniasi, jos etsit liian sinnikkäästi tai sitten sinun aikasi ei vielä olekaan löytää sellaista.
Sielunkumppani voi tupsahtaa elämääsi juuri silloin, kun vähiten sitä odotat.
Ja sitten se on menoa ------>
se sielunkumppani taitaa löytyä vaa harvoille. Aika turha toive. Kato ny ympärilles, näätkö muka tuttavissas et niillä olis kaikilla elämää suurempi loistava rakkaussuhde mikä ihan huutaa sielunkumppanuutta? Ihan samaa ok:ta meillä kaikilla on, siihen pitää tottua.
Asian laita on niin, jotta. Se sielunkumppani löytyy sinulle varmasti joskus. Mutta hän tulee, kun on tarkoitettu tapahtuvaksi niin. Jos etsit häntä, et häntä huomaa. Menet onnesi ohi.
Itse LUULIN löytäneeni sielunkumppanin, jonka kanssa elän. Hänen kanssaan oli helppoa. No, sitä onnea ei kestänyt kovin kauaa... olemme olleet yhessä 16v ja tuntuu, että joka päivä on vaikeampaa. Ja huom! tämä ei tarkoita sitä, että aikoisin jättää hänet!!
Minä löysin sielunkumppanini 3 vuotta sitten niin yllättävästä paikasta, että oksat pois. Enkä kohdatessani tiennyt löytäneeni sellaista, vaan suorastaan kauhistelin häntä ensi alkuun. Sitten hoksasin hänen kävelleen suoraan sydämeeni, enkä vieläkään ole häntä unohtanut. Hänen kohtaamisellaan oli tarkoituksensa, ja ilmeisesti on, koska en ole voinut häntä unohtaa. Hän asuu sydämessäni... ja saa asuakin. Tosin olisi hienoa, jos joskus saisin kertoa tästä hänelle suoraan, avoimesti. Että hän ymmärtäisi, etten halua hänestä sen enempää.
Niinpä neuvon sinua odottamaan. Kaikki ajallaan! Sielunkumppanin kanssa ei aina ole tarkoitus olla yhdessä! (Se voi olla tunteiden taistoa, eikä välttämättä ollenkaan helppoa!!)
Koska ei tarvitse etsiä.Sielunkumppanin kohtaa juuri silloin kuin sitä vähiten odottaa.
Joku päivä ,mitään sanomaton hetki ja hän on edessäsi.
Täysin arvaamattomasti.Niin minullekin kävi.Yhtäkkiä henkilö oli silmieni edessä ja täysin tuntematon ,mutta minusta tuntui kirjaimellisesti kuin olisi ravistettu.
Yksi katse silmiin ja teki mieli kiivetä syliin..
Ihan kuin olisi tuntenut iänkaiken.
Pelottava huikea tunne.Ei koskaan aikasemmin ole tuntenut toisen läsnäoloa niin vahvana.
En ole itse koskaan uskonut tälläisiin "höpötyksiin"mutta pakko nyt uskoa.
Uskomaton fyysinen ja henkinen vetovoima.Liki kipua tuottava.Voima joka vetää puoleensa ja kun on lähellä ,vertauskuvallisesti revitään erilleen koska ei ole meidän aikamme.
Tuskaa ,Tuskaa..
siis en kirjoittanut sitä, mutta samaa tuumaan..
Juuri vähiten kun odotat, hän on siinä. Se katse, tuntui kuin salama olisi iskenyt ja kovaa. Iski pieni paniikki, yritin piiloutua, mutta katseet kohtasi uudelleen..siitä on jo muutama vuosi. Pääsin kosketukseen jossain vaiheessa, erkaannuimme olosuhteiden pakosta ja siltikin hän on ajatuksissani. Ei päivääkään ole kulunut, etten häntä ajattelisi ja kaipaisi.
tapaus; tuntematon ihminen, muutaman kerran nähty ohimennen. Nyt törmäillään sattumoisinko?? useammassa paikassa. Ei tarvitse kuin hetkelllisesti ajatella tätä ihmistä, niin hän näyttäytyy samantien. Ja tätä on jatkunut nyt muutaman viikon ajan..emme ole puhuneet toisillemme koskaan mitään..
no joo, kunhan mietin..
on myös tapahtunut niin, että kun katseemme on kohdanneet jossain yllättäin niin maailma suoraan sanoen pysähtyy paikalleen, aika häviää, taustaäänet häviää, siinä vaan hölmistyneenä tuijottaa toista....jännä fiilis, mitä toinen saa aikaan...nyt nähdään enää niin harvoin....
edellisellä kirjoituksellani: allekirjoitan edellisen...
Tunsin ja tunnen juuri noin. Paitsi sillä erotuksella, että ennen kohtaamista jostain iski outo tunne, että pitää mennä jonnekin. Eikä mikä tahansa tunne vaan melkeinpä pakottava tarve. Sitten kävelin, tai no melkein juoksin, erääseen suuntaan tietämättä itsekään miksi oikein olin menossa sinne. Enkä vieläkään ymmärrä miten joku ihminen voi pysäyttää sillä tavalla.
Enkä muuten ole minäkään uskonut aikaisemmin tämmöiseen. Olen ajatellut, että tällaiset asiat ja tunteet kuuluvat pelkästään elokuviin ja kirjoihin, eikä niitä ole oikeassa elämässä. Eli heittänyt oma maailmankuvanikin jossain vaiheessa vähän volttia.
Nämä tunteet ovat kyllä sellaisia, että niitä vastaan ei voi enää tehdä yhtään mitään. Ja joskus ennenkin, kun päätti että nyt unohtaa, tapahtui monta kertaa jotain sellaista, että melkein tuntui kuin maailma olisi ilmoittanut että etpäs unohdakaan.
Pakko ollut vaan hyväksyä tunteeni. Eikä siinä sinäänsä mitään, koska ihanaa henkilöähän sitä rakastaa, kaikki muu vaan. Helppoa tämä ei siis todellakaan ole ollut :)
Luulen kanssa, että tässä asiassa ei pidä paikkaansa se, että etsivä löytää. En oikeen muuta osaa tähän sanoa.
Jos mä kokisin tuollaisen, niin toivon olevani sen verran tolkuissani että tarttuisin hetkeen ja sanoisin kuvalisin kokemani sille henkilölle. Ja ehkä kysyisin tunsiko hän mitään erikoista.
mennyt niin,,,hän tietää syyn ja tiedän myös minäkin....
..................syvä huokaus.................
ihmettelen joskus, miten ja miksi, mistä hän tulla tupsahti "elämääni"....
mikä oli tarkoitus???
kun vieläkin hän vaivaa mieltäni....
vai onko kyseessä pakkomielle??
sielunkumppanuutta oikeesti, mut olis varmaa aika kamalaa löytää sielunkumppani ja menettää se. Vois elämä olla aika paskaa sen jälkee.
En silti ehkä tajuu miten joku suhde vois muka olla sen verta parempi et sitä pitää kutsua ihan omalla nimellä?
Niin, kaikki se kaipuu muuttuu yhtä vahvaksi suruksi, ei ole helppoa elää surunkaan kanssa...
vastanneille! Hienoo kuulla et se sielunkumppani voi tulla vastaa vaikkei ite tekis mitää! Aijon nyt sit keskittyy siihen sielunkumppanin tunnistamisee (vaikka oon kyl lukenu et se pitäis jotenki vaa sisällää tietää et tää on se oikee ja niinhän teijän aika monesta kirjotuksest voi päätellä et jotenki tunnistaa sitten sen) :o)
Onnee teille kaikille, ootte kyl aika onnellises asemassa kun ootte jo löytäny ne puoliskonne. Toivottavasti mäki viel joskus :o)
Joku kirja mitä luin sano, et sielunkumppanien rakkaus toisiinsa on niin puhdasta et sellanen niin puhtaan rakauden oleminen olemassa tekee maailmasta vähä paremman paikan :o) Ootte osa sitä :o)