Noniin , runsaiden epilepsia kohtausten seurauksena minulle on ilmaantunut muisti ja keskittymis vaikeuksia.
Unohtelen asioita jatkuvasti ja sitten vielä keskittymis vaikeudet.
Lääkäritkin vaihtuu aina vuorotellen neurologian poliklinikalla. Tuntuu että niistäkään ei apua yhtään :(
tällä kertaa yksi lääkäri ehdotti kokeilla että pienennettäisiin lääke annosta, no muutaman viikon söin ja sitten toinen lääkäri soitti onko auttanut yhtään... sanoin että ei ole, sanoi vain että palataan taas normaaliin lääke annostukseen mikä minulla olikin ja lääkäri aika kolmen kk päähän.
en kestä enään.
Onko aivoni mennyt ihan pilalle kun sain muutama kuukausi sitten melkein joka päivä kohtauksia pitkän aikaa.
Unohtelen asioita jatkuvasti ja sitten vielä keskittymis vaikeudet.
Lääkäritkin vaihtuu aina vuorotellen neurologian poliklinikalla. Tuntuu että niistäkään ei apua yhtään :(
tällä kertaa yksi lääkäri ehdotti kokeilla että pienennettäisiin lääke annosta, no muutaman viikon söin ja sitten toinen lääkäri soitti onko auttanut yhtään... sanoin että ei ole, sanoi vain että palataan taas normaaliin lääke annostukseen mikä minulla olikin ja lääkäri aika kolmen kk päähän.
en kestä enään.
Onko aivoni mennyt ihan pilalle kun sain muutama kuukausi sitten melkein joka päivä kohtauksia pitkän aikaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aivojen pilaantuminen lisääntyy tietenkin mitä enemmän kohtauksia on ja lääkkeitä syö.Aivosoluja tuhoutuu aina kohtauksissa eikä niitä uusiudu vastaavasti siitä syystä olisikin tärkeä saada kohtaukset pois.Ikä tekee myös tehtävänsä pahentaa tilannetta entisestään.Itse olen etsinyt sellaista neurologia mikä olisi vain yksityis puolella töissä,olisi aikaa hänellä paremmin sama lääkäri aina sellaista ei ole vielä löytynyt minulle.Aivosi ovat varmasti hajonnu kuten epiletikkojen aivot aina.
Minulla ainakin kävi niin, että kun jouduin vajaa 2 vuotta sitten aloittamaan epilepsialääkityksen (Neurotol Slow), niin aluksi muisti pätki pahasti, mutta nykyään se on palautunut normaaliksi. Muistin palautumiseen meni noin 3 kuukautta. Läheisenikin huomasivat muistini huonontumisen ja masennuin asiasta itsekin, koska haaveenani oli vielä mennä opiskelemaan yliopistoon. Nyt olen vuoden opiskellut yliopistossa ja opinnot ovat sujuneet hyvin eli muisti pelaa =D. Tsemppiä!
Kohtaustyyppisi näyttää tuhoavan aivon muistamiseen liittyviä osia. Odotapas vielä muutama vuosi ja muutama kohtaus niin et enää ole täällä kirjoittelemassa. :(
Se on ikävää, kun muisti menee lopullisesti. Yleensä tässä yhteydessä myös kohtaukset lisääntyvät rajusti.
Nimim. "loppuun asti vieressä seurannut"
vähän nyt rohkasu sanoja olisit
voinut laittaa.
Nyt kyllä heitit pahan ja tahallasi
toiselle aiheutat lisää tuskaa =((((
Itse olen muistini kanssa tapellut muutaman vuoden ja, kun kohtaukset saatiin pois ja
hyvät lääkkeet nin muistikin pelaa taas
kuten ennen =)
Aivot tarvitset työtä mm. ristikoita, neulomista, matematiissia päättelytehtäviä
ym...
Ulkoilkaa ja koittakaa jaksa normaalia arkea vaikka kuinka on huono olo olisi,
sillä siitä kaikki alkaa =)
Turhaan provoilet täällä !
ja näköjään ei edes tiedä mistä kirjoittaa.
En nyt tiedä onko tuo välttämättä provoa, jos hänellä on kokemusta elämisestä epilepsiaa sairastavan rinnalla, jolla ei mitkään lääkkeet auttaneet ja nyt on sitten mahdollisesti rakas elämänkumppani poissa, vaikka on kaiken tehnyt hänen hyväkseen. Tästä näkökulmasta kirjoitus kuulostaa aivan järkevältä.
Sauvatar, kyllä itsekin tiedät, että lääkkeet ja kohtaukset eivät ole muistille hyväksi ja sinulla nyt on sattunut olemaan todella hyvä onni, kun olet parantunut. Ei kaikki parannu, jotkut jopa kuolee kohtauksiin.
En tiedä, että miksi suutuit tuosta kirjoituksesta niin paljon ja pistätä provoksi. Mielestäsi minunkin kirjoitukset olivat sinulle provoja ja en todellakaan muistaakseni ainakaan yleensä minkäänlaista provoa laittanut. Suoraan varmaan olen sanonut, mutta NIIN OLET SINÄKIN.
Kirjoituksen aloittaja on varmasti nyt vaan jossain huonossa vaiheessa ja vaikuttaa, että ei hänen muisti ole mennyt. Sauvatar, sinä olit aikoinasi aivan sekaisin ja nyt kai olet parantunut kutakuinkin täysin tai ainakin olet jopa töissä.
Eihän tuollaisesta riehumisesta ole mitään apua vai onko? Tossa timantti ehdotti, että viinaa:). Eikö se ole provo enemmänkin?:D.
*Viinaa, viinaa, viinaa ja viina, eihän tätä selvinpäin kestä*.
Olen muuten huomannut, että säännöllinen syöminen auttaa hirvittävästi energisyyteen... ei kannata odottaa, että verensokeri on nollassa ja harkita sitten lähes pökertyneenä syömään lähtöä tai ruuan laittoa.
*Voisi itse hyvin kuvitella, että miten surullinen olisi hoidettuaan vaimoaan monta vuotta ja näkevän rakkaansa kaikista ponnisteista huolimatta kuolevan pois, joten aika faktan kuuloiselta mulle sinun mielestä provo kuulosti, vaikka eihän se ollut lähellä tsemppiä, mutta tarviiko sitä aina jaksaa auttaa? Kyllä tuo kuulosti siltä, että oli itse väsynyt lopullisesti ja avun tarpeessa.*
kuin on lukijaakin,eikö ?
Mä en kyllä mitään riehunut vai mistä
niin päättelit ?
Mielestäni ihan asiallisesti kirjoitin
miten muistia kannattaa työstää kokoa ajan.
Voihan sinunkin näkökantasi olla totta,
mutta näen tuon kirjoituksen eri tavalla ja
jostain kumman syystä sä et koskaan oikealla
tavalla tulkitse mun kirjoituksia joka on
perin ikävää.
Kiva, kun vielä remmmissä hengailet,
tylsää ei tule olemaan.
Aika hyvä sekin, sillä tulkinta on ymmärryksen avain.
En tulkitse koskaan oikein sun kirjoituksia, jaaha. En koskaan? Kovin on sitten mennyt tulkitsemiseni hukkaan.
nii muisti palautuu
Ihan sama juttu. On todella vaikea opiskella ja pitäisi kohta ruveta kandintyötä vääntämään. Olen todella masentunut tästä vaikka toisaalta, voihan masennuskin aiheuttaa niitä muistiongelmia. Ja kierre jatkuu.
Suurin ongelma on pelko. Olin viime keväänä lomareissulla ja kun piti kertoa matkasta nyt kun näin vanhaa kamua, huomasin että en muista juuri mitään. Eli ongelma on tapahtumamuistin kanssa. Kertoilin sitten jotain todella epämääräistä, tyyliin katseltiin kaupunkia, oli kivat ilmat ja ihan kivaa jne.
Muutama vuosi sitten mulla oli elämässä vaihe, jolloin todella tuntui että nautin huolettomasta elämästä. Nyt on todella jotain muuta. Kaverit muistelee otain juttuja, kysyy että "muistatko silloin kun..." ja mä vastaan taas jotain tosi epämääräistä, kun en kehtaa suoraan sanoa että EN!!!
Ohimolohkoepilepsia diagnosoitiin 3,5 vuotta sitten. Tuntuu, että nuoruus menee hukkaan kun katkeroidun koko ajan enemmän. Opiskellakin pitäisi.
Opiskelin aikanani korkeakoulussa ja omat vaikeuteni siellä kohtasin. Varsinkin juuri muistamisen kohdalla, luettavat (ja muistettavat) alueet kun mitattiin kirjoissa eikä sivuissa. Aikani tuskailin onnetonta muistiani, kunnes älysin alkaa tutkimaan erilaisia muistamistekniikoita. Oikea löytyikin sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta toimi loistavasti omalla kohdalla.
Eri tekniikoiden soveltaminen on sitten jokaisen oma asia, jos tämä toimii minulla se ei välttämättä toimi sinulla.
Itse sovellan tekniikka, jossa valitaan jokin todellinen ympäristö, johon muistettavat asiat sijoitetaan. Itselläni se on lapsuuden kodin pihapiiri. Tiedättehän, sellainen vanhanaikainen maalaistalomiljöö. Omat muistot ja assosiaatiot määrittelevät miten muistettavat asiat sijoittuvat pihaan. Esim. omenapuiden alle kasviperäiset taudit ja navetan taakse ulosteperäiset. Ja koiran koppiin kuolleista eläimistä leviävät taudit (löysin penskana koiran kuolleena sieltä).
Toinen mukiinmenevä tekniikka on ns.tajunnanvirta. Muistamiseen tarvitaan vain yksi sana, se sitten johtaa toiseen jne. Tosin tämä oli omasta mielestäni hiukan hankalaa ja vaati enemmän älyä, kuin käytettävissä on.
Vaativat hiukan opettelua, mutta ovat kannattavia. Opiskelu, varsinkin laajojen alueiden omaksuminen, helpottui huomattavasti.
Valmistuinkin sitten eläinlääketieteen lisensiaattina, vaikka alkuun olin todella epäileväinen omista kyvyistäni. Tosin myöhemmät vaiheet työelämässä ovat osoittaneet, että ammatin valinta osui oikeaan ja enkä enää muuta haluaisi tehdäkään.
Kesälomakin loppui ja työt taas alkaneet, sekin on oikeastaan mukavaa. Lomalla kun vaativin päätös taisi olla se, että ottaako nokosten ajaksi ongen pois vedestä vai ei. Useimmiten se koukku jäikin sitten likoamaan sinne veteen...
Mukavaa syksyä kaikille :)
joku kertoisi ja neuvoisi mitä eri muisti-kikkoja on. Itse olen yrittänyt jokapäiväistä pänttäämistä, kuvien piirtelyä, muistiinpanojen tekemistä KOKO ajan.. mutta kun muisti temppuilee joka asiassa, ei vain tietyssä aineessa, niin on vaikea keksiä jotain sopivaa apukeinoa. Tähän asti paras on ollut piirtelyn ja muistiinpanojen sekoitus koulussa tuntien aikana ja sitten kotona niiden läpikäyminen ja joskus jopa uudelleen kirjoittaminen esim Wordillä tms. Harmi vaan että olen niin laiska etten jaksaisi joka päivä tätä... huh..
Tööttö kirjoitti kuin ammattilainen ja itsekin selkeästi olet tehnyt oikeita kokeiluja. Muisti on jokaisella rajalinen ja jos vaan jaksat kirjoittaa noita wordilla vielä kotona, niin kannattaa kokeilla, ett kirjoittaa sen omin sanoin ja lyhennettynä.
Aikoinaan, kun luin pääsykokeeseen, niin sisällysluettelon opettelin taysin ulkoa ja käsitemäärittelyt kirjan takaa. Sen jälkeen sitten ostin seinän täyteen paperia ja tusseja ja eri väriä ja kirjoitin avainsanoja ja vetelin viivoja aina kun mieleen tuli jotain uutta ja osasin yhdistää kirjojen asioita eri kohdista.
Itse opin selkeästi parhaiten, kun olen lukenut jotain jostain tai kokenut ja kuulen sen proffalta, silloin ylittyy muistikynnyt, muuten tuhansien sivujen kahlaaminen on sellaista, että ajattelee, että ei tämä ole olennaista ja sitten tentissä proffat kysyvät juuri siitä. Niin pirullisia ne ovat.
Ainakin meillä on niin, että tenttkirjan viimeiset sivut ovat myös ne, joihin kysymyksiä tulee, kai sen takia, että katotaan, että onko koko kirja luettu.
Tööttö puhui tuosta myös, että yhdistää asioita toisiinsa. Jos pitää muistaa eriasioista peräkkäin, niin ajattelee täysin absurdeja asioita, joita ei voi tapahtua. Lintu, jolla hevosen pää... siitä muistaa, että linnun jälkeen tulee hevonen:). En tiedä voiko tuota pitkälle soveltaa, mutta hieman olen sitä mieltä, että kova työ läpi harmaan kiven ja jos vaan keskittyy olennaiseen eikä kirjoittelisi tai katsoi elokuvia päivät pitkät, niin muistikin olisi parempi.
*Nukkuminen, liikunta, terveellinen ravinto, raitis ilma, kaverit, "tiedeyhteisö", motivaatio, lääkityksen tarkistaminen*.
Ajatellaan vielä positiivisesti. Jos kerta osaat kirjoittaa ja tiedät sanoja, se tarkoittaa jo, että muistat paljon! Tiedät jopa tekstinkäsittely ohjelman ja osaat sitä käyttää... en halua vähätellä ongelmia, mutta jos sulla halua riittää, niin tsemppiä, opiskelu ei mene hukkaan ja vaikka tuntuu, että kaiken unohtaa, niin kyllä siitä ainakin jotain jää käteen... esim. opiskelukaverit?:).
Heippa.. Kirjoittelinkin tästä muistiasiasta ihan äskettäin tänne mutta..
Itselläni on todella paljon muistin kanssa ongelmia, eivätkä lääkärit ole asiaan juurikaan reagoineet. Yhden simppelin muistitestin he tekivät ja päättivät että muistini on ihan ok, vaikka minä, kaverini sekä jopa opettajani(jotka tietävät epilepsiastani) nykyään "nauravat" huonolle muistille kanssani. Huono muistini johtaa ongelmiin opiskelun kanssa, mutta muuten pärjään aika hyvin. En muista toisinaan monien luokkakavereideni nimiä (paitsi ne ketkä ovat hyviä kavereitani) vaikka ala- ja ylä-asteelta, eli ennen epilepsiaa, muistan kaikkien toisetkin nimet. Eli tässä jonkin aikaa itse asiaa mietittyäni olen tajunnut että muistini pelaa hyvin kun mietin asioita ennen lääkitystä, eli 4 vuoden taakse. Mutta epilepsia diagnoosin jälkeen on ollut ajoittain vaikeaa. En vaan tiedä syyttäisinkö epilepsiaa vai lääkkeitäni.
Älä kuitenkaan stressaa sen muistin takia vaikka vaikeaa olisikin. Ihmiset ymmärtävät kyllä kun tulee ongelmia ja kerrot heille mistä se johtuu. Itse sain lisä-aikaa koulultani sekä kelalta opiskeluun mikäli sitä tarvitsee (alan nyt tekemään lopputyötäni ja vasta puoli vuotta luokkakavereista jäljessä).
Mutta lääkärit eivät ikävä kyllä auta tässä asiassa, ainakaan Mäntytien poliklinikalla Helsingissä. Siellä minulla on ollut joka kerta eri lääkäri ja he osaavat vain nyökytellä...
Mulla pahinta on pelko. Että eräänä päivänä huomaan, että muisti on kuin yli 9-kymppisellä mummollani.