Miten voi auttaa?

Moi kaikki.
Elän suhteessa jossa mies juo.Emme asu yhdessä mutta puhetta yhteen muutosta on ollut ja muutenkin tulevaisuutta rakenneltu.
Ongelma on miehen lisääntynyt juominen....Aloin kiinnittää huomiota juomiseen puolisen vuotta sitten kun alkoi viikolla töiden jäkeenkin käydä yhdellä ja välillä sitten vähän kahdellakin.Viikonloput menee takuulla juomisen parissa.
Meillä menee ihan hyvin ja sanoo juomisen syyksi milloin minkäkin esim.työpvä ollut ihan peestä jne.Joskus huomaan hänen olevan hyvin levoton ja hikoilee paljon...Silloin kun ei ole "normi" syitä lähteä ottamaan,vääntää riidan kanssani ihan mistä tahansa vaikka naamani ilmeestä tai alkamalla väittelemään jostakin mistä tietää meidän olevan eri mieltä ja saa syyn lähteä ovet paukkuen...En lähde näihin riitoihin useinkaan mukaan mutta jostakin se syy aina löytyy.

Tuntuu niin pahalta katsoa kun rakastamani ihminen tuhoaa itsensä ja siinä sivussa meidät.Olen sanonut hänen juomisensa olevan minulle ongelma ja siihen hän vastaa että on juomatta varmasti koska pystyy siihen.joo,ehkä viikon korkeintaan ja taas alkaa levottomuus....
Tämä on niin vaikeaa kun hän puhuu toista ja tekee toista.

kokeeko alkoholisti etten rakasta häntä jos en anna hänen elää suhteemme sivussa pullon kanssa?Hän nimittäin sanoo rakastavansa minua paljon ja väittää että minä en ilmeisestikään rakasta häntä samoin tavoin...
EN varmasti tässä epätoivoisesti rinnalla roikkuisi huvikseni,kyllä siinä on sitä rakkautta ja se jos mikä vaikeuttaa tilannetta kun irti tekisi mieli päästää mutta ilmankaan ei voi elää.
Vaikeutta on myös tuonut se,että en itse juo juurikaan ja kun tämä mies on baarissa,ei halua minun olevan siellä kun on niin mustis toisista miehistä.
Haluaisin kysyä kokemusta omaavilta seuraavaa..
Tajuaako alkoholisti tekevänsä väärin?Ymmärtääkö hän,että hakee ne riidat turhasta että voi juoda?Rakastaako hän oikeasti vai osaako sanoa sen minkä toinen haluaa kuulla?eikö millään muulla todella ole väliä?

Auttakaa joku sillä tämän vuoristoradan kyydissä on kurja olla.
121618
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Mies ystäväsi kuvaamasi asiat ovat jo ns. riippuvuuden merkkejä kun ei vaan pysty olemaan ilman.

Elämän kovimpia valintoja alkoholistille on se kun joutuu valitsemaan alkoholin tai perheen. Harvoin juopolle onnistuu pitää molemmat.

Et voi pakoittaa lopettamaan, se on täysin mahdotomuus. Meillä vaimo yritti sitä ja alkoi nämä katoamistemput. Niin ja syyn löytäminen on todella helppoa.

Anna miehellesi nyt se todellinen mahdollisuus näyttää kumpi on orja ja kumpi isäntä - alkoholi vai hän. Jos hän olisi nyt vaikka juomatta aluksi 2kk, ja hän osoittaisi sinulle että hermokontrolli pitää kaikilla saroilla "normaalisti" niin sitten hän ei ole alkoholisti.

Pahin skenaario teillä on se, että muutatte yhteen , mies jatkaa juomista ja määrät kasvaa. Sinä puutut asiaan ja mies alkaakin juomaan salaa. Sitten sinäkin jo sairastut alkoholistin rinnalla. Ja se on vakava asia kun pilaat vielä itsekkin oman elämäsi.

Usko pois vaan!

Äänestä

alkoholismin syyllistää itseäsi. Sairaus on sen tyyppinen, että tekosyitä haetaan vaikka väkisin ja syyllistämällä koetetaan läheisiä saada ikäänkuin sitoutumaan alkoholisoituneeseen ja läheisriippuvaiseen ressukkaan.

On tärkeää muistaa, että alkoholisti ei juo siksi, että sinä olisit tehnyt jotain väärin. Hän ei myöskään juo siksi, että olisit jättänyt jotain tekemättä. Syy juomiseen ei ole sinun, ei myöskään hänen - syy on sairauden nimeltä alkoholismi.

Alkoholismi on etenevä sairaus, joka siis pahenee kaiken aikaa, ellei juomista pysty lopettamaan. Juova alkoholisti valehtelee ja kieroilee, mutta sekään ei ole hänen syynsä vaan sairauden.

Roikkumalla rinnalla, antamalla anteeksi vahvistat läheisriippuvuussuhdetta. Juovan alkoholistin olisi tärkeä ymmärtää ja itselleen myöntää oma tilansa, muutoin hän ei voi parantua. Toipumisen alkaminen on kiinni siitä, että hän tunnistaa sairauden ja hoidon tarpeen itsessään.

Jos sinulle on mahdollisuus käydä omais- tai avoimessa ryhmässä AA:ssa (esim) niin voit sitäkautta saada käsityksen siitä minkä kanssa kultasi taistelee. Kannattaa myös lukea alkoholismista. Jos sen tiedonsaannin jälkeen olet edelleen halukas sitoutumaan tähän mieheen, niin rutkasti onnea teille, ihana asia on rakkaus ihmisen elämässä.

t: alkoholistin puoliso

(Bye the way...moni raitistunut "alkkari" on huomannut jäävänsä yksin raittiutensa kanssa, kun kaverit on juovia ja puolisokaan ei enää välitä...rankkaa on se...)

Äänestä

olen elänyt 10 vuotta avomieheni kanssa ja meillä on 6 vuotias lapsi. Mies on juonu kokoajan,paljon ja viime vuodet enenevässä määrin. Kesällä menetti työpaikkansa sen takia. Olen ollut aina hyvä avovaimo,yrittänyt tukea ja ymmärtää, mutta alkoholisti ei lopeta jos ei itse sitä halua! Et voi rakastaa ketään raittiiksi! Olen nyt muuttamassa tyttäreni kanssa pois yhteisestä kodista, koska mies alkoholisoituu kokajan pahemmin,enkä voi enää ajatella itseäni vaan nyt on ajateltava lapsen parasta.Älä pilaa elämääsi yrittämällä tehdä miehestäsi raitista rakastamalla ja ymmärtämällä juomista! Raittiin hänestä tekee ainoastaan se,että hän itse sitä haluaa.

Äänestä

Saan varmaan "ymmärtäjiltä" pyyhkeitä kun kehotan sinua jättämään miesystäväsi. Mutta he eivät olekaan koskaan eläneet juovan alkoholistin kanssa, eivätkä tiedä millaista maanpäällistä helvettiä se saattaa olla.
Uskallan jo viestisi ensimmäisen kappaleen perusteella väittää, että miesystäväsi on alkoholisti. Alkoholistilla rakkaus vaikuttaa juomiseen vähentävästi vain noin kolmen kuukauden ajan, sen jälkeen juominen taas kiihtyy entisestään.

Pahinta siinä on jatkuva jännittäminen, milloin juominen alkaa, millaisin keinoin mies hakee syyn juomiselle, kauanko juominen jatkuu, voiko kutsua vieraita viikonlopuksi, voiko luvata mennä vierailulle viikonloppuna jne... jne...
Aivan yksinkertaisetkin päätökset joutuu aina tekemään sen kautta, että juoko mies mahdollisesti silloin.

Kun juominen alkaa tyyliin "eihän tätä kestä selvinpäin", olet huomaamattasi pian mukana touhussa, ja pidät itseäsi jopa syyllisenä sille kun mies juo niin paljon.
Syyllisyytesi lisääntyy entisestään silloin kun ympäristö, varsinkin miehen sukulaiset ja jopa omasikin, alkavat kysellä syitä juomiselle tyyliin "mikset pane sitä kuriin, eihän se ennen juonut noin paljoa". Tai miksi otit sen jos tiesit sen olevan juoppo.

Kaikkein härskein lukemani ohje oli: "mikset rakastaisi miestäsi raittiiksi?"
Juova alkoholisti tarvitsee toki rakkautta, mutta vain ja ainoastaan ns. julmaa rakkautta.
Julmaa rakkautta annat miesystävällesi kertomalla hänelle, että välität hänestä hyvin paljon, ja että olisit valmis yhteiseloonkin mutta...

Ainoa tapa auttaa juoppoa on jättää hänet täysin omilleen. Vain ilman "mahdollistajien" apua juova alkoholisti joutuu törmäämään todellisuuteen, siihen tosiasiaan että hänen on tehtävä jotain itselleen jos mielii jatkaa normaalia elämää.

Yleensä alkoholistin läheinen sairastuu paljon pahemmin kuin alkoholisti itse. Syyllisyyden tunnoista tai läheisriippuvuudesta toipuminen voi kestää vuosiakin, ja vain niillä läheisillä, jotka tajuavat hakea apua itselleen.
Muut alkoholistin puolisot kantavat omaa sairauttaan ja antavat sen invalidisoida koko loppu elämäänsä.

Äänestä

Suurkuluttaja korkeintaan. Lähe sen mukaan baariin tai tehkää jotain nastaa yhdessä ja anna miehes ottaa brenkkua jos se haluaa. Se on jokaisen henk. koht. asia. Ottaa päähän ihmiset jotka valittaa toisten juomisesta. Ite oon raitistunut, mutta sekin on mun oma asiani.

Äänestä
  • Aloittaja sanoi, ettei ukko halua häntä baariin mukaan.

    Äänestä

  • 57jhrytjn kirjoitti:

    Aloittaja sanoi, ettei ukko halua häntä baariin mukaan.

    Sano silel ukolle, että jos ei hän kaipaa baariseuraksi, niin saa ettiä vaginaakin baarista sitten.

    Äänestä

  • 57jhrytjn kirjoitti:

    Aloittaja sanoi, ettei ukko halua häntä baariin mukaan.

    Taitaa nuo oolofin ongelmat olla toista lajia kuin lukutaidollisia.

    Äänestä

Voi myös olla niin että miesystäväsi ei ole koskaan tosissaan halunnutkaan muuttaa kanssasi yhteen ja elää loppuelämäänsä kanssasi.
Voi olla että olette pohjimmiltanne sillä tavalla erilaisia ettei todellista innostunutta, spontaania kiintymystä ole syntynyt, vaan yhdessä olonne syyt ovat jotain muita, ehkä juuri miehesi puolelta.
Ehkä et vastaa hänen käsitystään tai toivettaan ihmisestä johon voisi rakastua varauksetta, ja ehkä miehesi on luonne joka juuri etsii ja haaveilee jostakin ihannenaisestaan. On siinä mielessä myös kaiketi kypsymätönkin, jos niin voi sanoa.
Mutta ilman suhdettakaan miehesi ei halua olla, mitä vain naissuhdetta. Sellainen on kuitenkin hyvä olla ihan vaan imagon kannalta ja itsetunnonkin vuoksi, jos miehesi on vähääkään senkaltainen luonne. Olisiko hän? Tunnetko hänet?
Nyt hän ehkä kokee menneensä "liian pitkälle", antaneensa asioiden ajautua pisteeseen jota hän ei alun perinkään halunnut, ja tilanne ikäänkuin kääntyykin häntä vastaan.
Miissään tapauksessa en usko että hän sinun halustasi tai vaatimuksestasi muuttuu lopettaen juomisensa, vaan vaatimuksiesi kasvaessa hän juo enemmän ja lopulta lähtee, omasta mielestään hyvän syyn takia.
Lähde sinä ensin, niin molemmat kärsitte mahdollisimman vähän. Ainakin sinä säästyt lopulliselta loukkaukselta ja pelastat ehkä tulevaisuutesi.

Äänestä
  • Kiitos valtavasti vastauksista.

    Olen kyllä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa ettei halua elää ja olla minun kanssani mutta hän nimenomaan on epävarma minusta ja oma asunto on hyvä olla kun viettää siellä kankkuspäiviä ja juo kun ei kehtaa sanoa juovansa.Siellä sen voi tehdä "salaa" ja vedota siivouksiin jne.
    Hän on usein sanonut ettei ansaitse minua,luottaa täysin,olen täydellisesti hänelle sopiva jne.Valehteleeko?En tiedä...

    Syyllistäminen on todella julmaa ja olen välillä huomannut alkavani kyseenalaistamaan itseäni...Mitä on vikana?Olenko todella sellainen kun hän sanoo?Asioita väännetään ja käännetään tyyliin "En sanonut,sanoit varmasti...kovin on ristiriitaista.Hän ei huomaa (vai huomaako) omia vikojaan tai huomaa sitten kun on juonut pari pvää ja tulee häntä koipien välissä pyytämään anteeksi.
    Olen aika syvällä tässä suossa ja irroittaminen on niin pirun vaikeaa.Olen sitä yrittänyt ja ottanut pari kertaa takaisin lupausten jälkeen ettei juo ja on tajunnut ettei voi menettää minua viinan takia.
    Olen puhunut siitä jos hän menisi juttelemaan juomisesta mutta silloin kimpaantuu ja ...niin minnekäs muualle kun baarin ja manaa kuinka edes kehtaan puhua noin että hänen juomisensa on ongelma.
    Meillä ei ole yhteisiä lapsia ja tämä muuttojuttu nyt jää minun osaltani toteuttamatta.En voi elää alkoholin kanssa jo ajatellen omaa lastani,juokoon omilla kämpillään.
    Mietin tunnistaako hän sittenkin juomisen itsessään kun ei kuitenkaan kehtaa juoda tai tulla humalassa minun lasteni silmien alle?Voiko siitä olla lyhyempi tie raittiimpaan suuntaan kun eihän he yleensä vissiin häpeä omaa juomistaan?
    Koitan täällä nyt luovia ja miettiä mitä ihmettä teen ja todellakin kiitos valaisevista kirjoituksista.Koetan vielä löytää sen aa-sivun lukeakseni lisää.Voihan se olla että silmäni avautuvat ja oikeasti ymmärrän minkä kanssa olen tekemisissä.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Kiitos valtavasti vastauksista.

    Olen kyllä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa ettei halua elää ja olla minun kanssani mutta hän nimenomaan on epävarma minusta ja oma asunto on hyvä olla kun viettää siellä kankkuspäiviä ja juo kun ei kehtaa sanoa juovansa.Siellä sen voi tehdä "salaa" ja vedota siivouksiin jne.
    Hän on usein sanonut ettei ansaitse minua,luottaa täysin,olen täydellisesti hänelle sopiva jne.Valehteleeko?En tiedä...

    Syyllistäminen on todella julmaa ja olen välillä huomannut alkavani kyseenalaistamaan itseäni...Mitä on vikana?Olenko todella sellainen kun hän sanoo?Asioita väännetään ja käännetään tyyliin "En sanonut,sanoit varmasti...kovin on ristiriitaista.Hän ei huomaa (vai huomaako) omia vikojaan tai huomaa sitten kun on juonut pari pvää ja tulee häntä koipien välissä pyytämään anteeksi.
    Olen aika syvällä tässä suossa ja irroittaminen on niin pirun vaikeaa.Olen sitä yrittänyt ja ottanut pari kertaa takaisin lupausten jälkeen ettei juo ja on tajunnut ettei voi menettää minua viinan takia.
    Olen puhunut siitä jos hän menisi juttelemaan juomisesta mutta silloin kimpaantuu ja ...niin minnekäs muualle kun baarin ja manaa kuinka edes kehtaan puhua noin että hänen juomisensa on ongelma.
    Meillä ei ole yhteisiä lapsia ja tämä muuttojuttu nyt jää minun osaltani toteuttamatta.En voi elää alkoholin kanssa jo ajatellen omaa lastani,juokoon omilla kämpillään.
    Mietin tunnistaako hän sittenkin juomisen itsessään kun ei kuitenkaan kehtaa juoda tai tulla humalassa minun lasteni silmien alle?Voiko siitä olla lyhyempi tie raittiimpaan suuntaan kun eihän he yleensä vissiin häpeä omaa juomistaan?
    Koitan täällä nyt luovia ja miettiä mitä ihmettä teen ja todellakin kiitos valaisevista kirjoituksista.Koetan vielä löytää sen aa-sivun lukeakseni lisää.Voihan se olla että silmäni avautuvat ja oikeasti ymmärrän minkä kanssa olen tekemisissä.

    Minun mielestäni ei ole mitään syytä epäillä miestä valehtelijaksi, kun hän sanoo rakastavansa ja tarvitsevansa sinua. Varmasti on niin, mutta mutta. Rakastaminen ei ole vain tunne, vaan se on myös tekoja. Rakastava vaalii ja kunnioittaa rakastetun ainutlaatuisuutta ja toimii ja tekee parhaansa mukaan niin, että rakastetulla olisi hyvä olla.

    Usein, kun sanomme rakastavamme toista se tarkoittaakin vain sitä, että me tarvitsemme häntä ja hänen rakkauttaan, haluamme hänet itsellemme, omia tarpeitamme varten, viis rakastetun onnesta ja tarpeista, mikäli ne eivät käy yksiin meidän tarpeittemme kanssa. Tämä on kypsymätöntä 'rakkautta', usein epätoivoista, pelokasta, mustasukkaista. Vaarallista, kuten tuossa joku huomautti, sitä se on. Mustasukkaisuus tuhoaa rakkauden, voi jopa tappaa kohteen, jos ei saa omia (yleensä täysin kohtuuttomia) tarpeitaan tyydytetyksi rakastetun avulla.

    Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, jonka oireisiin kuuluu pakonomainen juominen.

    Oma mieheni on raitistunut alkoholisti, mutta ei hän ole raitistunut minun takiani tai minun avullani, vaan Jumalan armosta, omasta halustaan ja AA-toveriseuran tuella.

    Tästä saa tietoa alkoholistien läheisten toiminnasta:
    http://www.al-anon.fi/

    Tästä monenlaista tietoa alkoholismisairaudesta ja myös siitä, miten alkoholismi vaikutta läheisiin:
    http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm

    (kelaa alaspäin hieman, niin tulee valikko esiin)

    Toivon sinulle paljon voimia ja viisautta tässä raastavassa tilanteessa.

    Äänestä

vaarallinen yhdistelmä. Suomessa mustasukkainen juoppo mies tappaa joka toinen viikko naisensa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


*nikitön* kirjoitti:

Moi kaikki.
Elän suhteessa jossa mies juo.Emme asu yhdessä mutta puhetta yhteen muutosta on ollut ja muutenkin tulevaisuutta rakenneltu.
Ongelma on miehen lisääntynyt juominen....Aloin kiinnittää huomiota juomiseen puolisen vuotta sitten kun alkoi viikolla töiden jäkeenkin käydä yhdellä ja välillä sitten vähän kahdellakin.Viikonloput menee takuulla juomisen parissa.
Meillä menee ihan hyvin ja sanoo juomisen syyksi milloin minkäkin esim.työpvä ollut ihan peestä jne.Joskus huomaan hänen olevan hyvin levoton ja hikoilee paljon...Silloin kun ei ole "normi" syitä lähteä ottamaan,vääntää riidan kanssani ihan mistä tahansa vaikka naamani ilmeestä tai alkamalla väittelemään jostakin mistä tietää meidän olevan eri mieltä ja saa syyn lähteä ovet paukkuen...En lähde näihin riitoihin useinkaan mukaan mutta jostakin se syy aina löytyy.

Tuntuu niin pahalta katsoa kun rakastamani ihminen tuhoaa itsensä ja siinä sivussa meidät.Olen sanonut hänen juomisensa olevan minulle ongelma ja siihen hän vastaa että on juomatta varmasti koska pystyy siihen.joo,ehkä viikon korkeintaan ja taas alkaa levottomuus....
Tämä on niin vaikeaa kun hän puhuu toista ja tekee toista.

kokeeko alkoholisti etten rakasta häntä jos en anna hänen elää suhteemme sivussa pullon kanssa?Hän nimittäin sanoo rakastavansa minua paljon ja väittää että minä en ilmeisestikään rakasta häntä samoin tavoin...
EN varmasti tässä epätoivoisesti rinnalla roikkuisi huvikseni,kyllä siinä on sitä rakkautta ja se jos mikä vaikeuttaa tilannetta kun irti tekisi mieli päästää mutta ilmankaan ei voi elää.
Vaikeutta on myös tuonut se,että en itse juo juurikaan ja kun tämä mies on baarissa,ei halua minun olevan siellä kun on niin mustis toisista miehistä.
Haluaisin kysyä kokemusta omaavilta seuraavaa..
Tajuaako alkoholisti tekevänsä väärin?Ymmärtääkö hän,että hakee ne riidat turhasta että voi juoda?Rakastaako hän oikeasti vai osaako sanoa sen minkä toinen haluaa kuulla?eikö millään muulla todella ole väliä?

Auttakaa joku sillä tämän vuoristoradan kyydissä on kurja olla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu