Hei,
oletko kärsinyt masennuksesta vauvasi varhaisina aikoina? Oireiliko vauvasi ja millä tavalla?
Kaikenlaisia harmeja ja suruja on riittänyt yllin kyllin meidän perheessä ja epäilen, että täällä sekä äiti että pienokainen ovat joutuneet kestämään aika lailla,,,
Ja vielä: JOS vauva on masentunut tai varhainen vuorovaikutus on häiriintynyt, voiko asiaa yrittää korjata millään tavalla?
kommenteista kiitollinen!
oletko kärsinyt masennuksesta vauvasi varhaisina aikoina? Oireiliko vauvasi ja millä tavalla?
Kaikenlaisia harmeja ja suruja on riittänyt yllin kyllin meidän perheessä ja epäilen, että täällä sekä äiti että pienokainen ovat joutuneet kestämään aika lailla,,,
Ja vielä: JOS vauva on masentunut tai varhainen vuorovaikutus on häiriintynyt, voiko asiaa yrittää korjata millään tavalla?
kommenteista kiitollinen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
lähelle ja paljon, kontaktinottoa, läheisyyttä, juttelua, katsekontaktia. Ihokosketusta. Kyllä hän sieltä palaa. Vastavuoroiseen maailmaan, jossa hänen tarpeisiinsa vastataan. Nyt tarvitaan tarkkaa lukijaa, joka ymmärtää koska lapsi tarvitsee mitäkin.
Mitä nuorempana aloittaa sylittelyt ja lisäläheisyyden ja tarpeisiin vastaamisen, jutustelun ja kommunikoinnin, sitä todennäköisemmin vaurioita korjaantuu.
Äidille vaikka neuvolan kautta tarkemmat ohjeet masennuksen hoitoon, ja tarpeeksi aikaa palautua. Jos vain pystyy, silti päivittäistä hyvää läheisyyttä myös lapsensa kanssa. Jos ei enempää, niin vaikkapa muutama tunti. Ihan vain rauhassa sylissä pitämistä, satujen lukemista, maidon juottamista tuttipullosta, halimista. Joku toinen tulkoon remmiin kun on raskaamma vuorovaikutuksen aika, että äitikin toipuu. Onhan apua saatavilla?
poikani on 1.v3kk ja olen epäillyt olevani masentunut koska tähän pieneen aikaan on maftunut paljon vastoin käymisiä omassa terveydessäni,äitini terveydessä ja puolison päihdeongelma.en kuitenkaan ole huomannut poikani oireilevan eikä neuvolassa ja muissakaan instansseissa ole huomautettavaa löytynyt.itse ainakin koen asian jotenkin niin et kun häiriötekijät omassa elämässä ja arjessa ovat niin vahvat kuvittelee sen näkyvän heti myös lapsessa.olen kuitenkin itse yrittänyt pitää poikani arjen normaalina antamatta omien tuntemusten olla siinä hetkessä läsnä mut rankkoja pätkiä on ollut ja jatkuva syyllisyys et onko pojalla kaikki hyvin.poika on ilonem,syö,nukkuu hyvin,leikkii normaalisti ja saa syliä ja läheisyyttä joten ei täs pahasti silti metsässä olla!tsemppiä ja voimia pirusti.