Tilanne on tämä: minulla on yksi lapsi ja miehelläni yksi etälapsi.
En ymmärrä, että miksi kaiken meidän kotona ja lapsellani pitää olla yhteistä miehen lapsen kanssa?!
Miehen lapsella on omat asiat, tavarat, jutut omassa kotona, miksi minun lapsella ei saisi olla omansa.
Esim. miehen lapsi sai omaan kotiinsa lemmikin, joka on tietysti vain hänen.
Omalla lapsellani on nyt hirveä halu saada kissanpentu ja haluaisin sellaisen hänelle antaa, mutta mieheni mielestä se olisi sitten molempien lapsien yhteinen!
Eli me ei voida yhdessä hankkia ja kolmestaan lähteä hakemaan pojalleni lemmikkiä, vaan se on heti yhteinen jos miehenikin on hankinnassa osallisena.
Miehen mielestä on aina epäreilua jos isin kotona toisen lapsi saa jotain mitä hänen lapsensa ei, vaikka tämä saa jo kotonansa omat juttunsa.
Miksi miehen lapsen pitäisi saada kahdessa paikassa kaikki ja oman lapseni tavarat ym. on yhteisiä.
Ei tietenkään lapseni synttäri lahjat ym.minun ostamat tavarat ole yhteisiä. Mutta esim. yksi tavara, joka on alunperin mieheni omistama, (Mutta ei ole hänellä koskaan ollut käytössä)otettiin meille.Poikani tykkää tästä hirveästi ja on hänellä jokapäiväisessä käytössä, eikä miehen lapsi tiedä, että kyseinen tavara on hänen isänsä. Miehelläni oli silti hirveä tarve painottaa lapselleni, että se on sitten yhteinen.
En nyt osaa kirjoittaa kovin hyvin ja kuulostan varmaan tosi lapselliselta, mutta tämä on ärsyttävää!
Jopa lapseni synttäreillä hän antoi omalle lapselleen saman tavaran kuin minun lapselle lahjaksi, ettei hänen lapselleen tule paha mieli!
Minusta tämä on väärin lastani kohtaan ja miehen käytös lapsellista
Haluaisin kuulla mielipiteitä!
En ymmärrä, että miksi kaiken meidän kotona ja lapsellani pitää olla yhteistä miehen lapsen kanssa?!
Miehen lapsella on omat asiat, tavarat, jutut omassa kotona, miksi minun lapsella ei saisi olla omansa.
Esim. miehen lapsi sai omaan kotiinsa lemmikin, joka on tietysti vain hänen.
Omalla lapsellani on nyt hirveä halu saada kissanpentu ja haluaisin sellaisen hänelle antaa, mutta mieheni mielestä se olisi sitten molempien lapsien yhteinen!
Eli me ei voida yhdessä hankkia ja kolmestaan lähteä hakemaan pojalleni lemmikkiä, vaan se on heti yhteinen jos miehenikin on hankinnassa osallisena.
Miehen mielestä on aina epäreilua jos isin kotona toisen lapsi saa jotain mitä hänen lapsensa ei, vaikka tämä saa jo kotonansa omat juttunsa.
Miksi miehen lapsen pitäisi saada kahdessa paikassa kaikki ja oman lapseni tavarat ym. on yhteisiä.
Ei tietenkään lapseni synttäri lahjat ym.minun ostamat tavarat ole yhteisiä. Mutta esim. yksi tavara, joka on alunperin mieheni omistama, (Mutta ei ole hänellä koskaan ollut käytössä)otettiin meille.Poikani tykkää tästä hirveästi ja on hänellä jokapäiväisessä käytössä, eikä miehen lapsi tiedä, että kyseinen tavara on hänen isänsä. Miehelläni oli silti hirveä tarve painottaa lapselleni, että se on sitten yhteinen.
En nyt osaa kirjoittaa kovin hyvin ja kuulostan varmaan tosi lapselliselta, mutta tämä on ärsyttävää!
Jopa lapseni synttäreillä hän antoi omalle lapselleen saman tavaran kuin minun lapselle lahjaksi, ettei hänen lapselleen tule paha mieli!
Minusta tämä on väärin lastani kohtaan ja miehen käytös lapsellista
Haluaisin kuulla mielipiteitä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tästä lemmikki asiasta vielä:
Eli minun siis pitäisi yksin etsiä, hakea ja maksaa lemmikki jotta voisin sen antaa lapselleni, mutta jotenkin se tuntuu väärältä, koska me kolmestaan kuitenkin asumme talossa johon lemmikki tulisi ja me kolmestaan sitä hoitaisimme ja se tulisi olemaan kuitenkin meidän perheen lemmikki.
Haluaisin siis että miehenikin tähän osallistuisi, mutta jotenkin on niin kova tarve nyt puolustaa omaa lasta...
Lemmikin saaminen kuitenkin on iso asia ja miehen lapsi on tämän tunteen jos saanut kokea.
...miehesi tuntee syyllisyyttä ja kilpailee ex:änsä kanssa; hänen kanssaan lapsi saa kaiken saman mitä lähihuoltaja lapselle jo antaa. Mielestäni ykkösenä pitäisi nyt olla teidän perhe, ei niin että lapsi kävelee teidän perheenne yli sinun lapsesi kustannuksella, tavallaan. Tajuaa kyllä mistä on kyse mutta ei myönnä itselleen (miehesi). Eihän sisaruksillekaan anneta lahjaksi samoja tavaroita silloin kun vain toisella on synttärit, ei ydinperheissäkään. Kyllä nyt viiraa ja pahasti. Varatkaapa aika perheneuvolaan tai jonnekin. Ajan myötä mieleesi kertyy kaunaa miehen toimista eikä homma tule toimimaan. Ainakin minun rakkauteni kuihtuisi aika nopeaan...
Kaunaa on jo kertynytkin..
Porukalla olo on aina ollut tosi hankalaa, aina meni tappeluksi niin lasten kuin aikuisten osalta. Nyt ei olla enää aikoihin oltu neljäästään, enkä haluaisikaan, aiheuttaa niin paljon ahdistusta..
Mies on vähän kateellinen kaikille jos kyse on hänen lapsestaan ja muutenkin tosi herkkä eikä kestä kuulla mitään vähääkään negatiivista mikä liittyy hänen lapseensa.
Hän on katkera vanhemmilleen, koska nämä hänen mukaansa lellii enemmän heidän toista lapsenlasta. Huomaa kaiken mitä tälle toiselle ostetaan ym. eikä oikeen muista mitään mitä oma lapsi saa
mies on myös tosi tarkka ollut seuraamaan poikani käytöstä ja ollut puuttumassa kasvatuukseeni heti jos olen ollut päästämässä lastani "liian helpolla" Monesti olen kuullut että miksi sun lapsi tekee noin ja näin ja näin ja noin...
Hän ei millään pystynyt käsittämään laseni käytöstä edes kun tällä oli uhma ikä. Mietiskeli vaan, että ei kai tuo ole normaalia. Ja syytti lasta ettei tämä usko mitään ja on ilkeä ja tuhma.
Minä yritin selittää että se kuuluu ikään mutta ei mtn vaikutusta.
Hän odottaa lähes aikuisen käytöstä pieneltä lapseltani.
(Nykyään tilanne on vähän helpottunut, mies ja lapseni tulevat jo paremmin toimeen ja silloin tällöin jopa touhuilevat jotain pientä kahdestaankin)(Alkuvaiheessa mies ei voinut ottaa mitään kontaktia lapseeni, leikkiä ym. koska se oli hänen mielestään väärin omaa lasta kohtaan, kun isi ei voi tämänkään kanssa arkisin leikkiä!Vaikka eihän se toinen edes tiedä kotona ollessaan, mitä isä milloinkin tekee!)
Jännä kuitenkin että hän yrittää monia tapoja, joita on huomannut lapsellani olevan, opettaa omalle lapselleen. Eli toisaaltahan hänen on täytynyt huomata paljon hyvää käyttäytymistä pojassani..
Ja oma lapsi on kuin pellossa kasvanut!Ei minkään laisia käytöstapoja ja hyppii aikuisten silmille! Tästä mies syyttää lähinnä exää koska exähän se pääasiassa lapsen kasvattaa. Mutta itse ei huomaa mitään mitä lapsi tekee, eikä näin ollen siis pidä minkäänlaista kuria.
Joskus jos enemmän hermostuu, heti on jälkeenpäin potemassa huonoa omaatuntoa, sillä "näkee lasta kuitenkin niin harvoin"
Ja lapsi huutaa ja itke isälle, että tämä on tyhmä kun aina vaan huutaa!
Kauheaa vuodatusta, mutta kun ärsyttää
Asioista on aikoinaan yritetty vähän puhua, mutta aina meni hirveäksi huudoksi, eikä esim. minun sanomisillani loppujen lopuksi ollut mitään vaikutusta.
Mieheni on ehkä jollain tavalla sairas ja olen suuttuneena huutanutkin että mene hoitoon..
Nykyään on mennyt tosi hyvin kun mies on viikonloppunsa lapsen kanssa vanhemmillaan ja minä omani kanssa kotona, mutta häiritsee tämä että kaiken pitäisi silti olla yhteistä, vaikka hänen lapsensa on meillä reilusti yli puolenvuoden aikana käynyt vain ihan muutaman kerran vähän aikaa.
Aikomukseni ei ole erota miehestä, kummankin mielestä ollaan "täydellinen" pari, rakastetaan hulluna ja arki sujuu hyvin. Riidelläänkin vain vähän.
Kaikki on siis aika hyvin nyt kun tämä hänen lapsensa on ns "pois kuviosta", kuulostaa aika pahalta, mutta mielestäni on kaikkien kannalta parasta;
Lasten ei tarvi tapella, aikuisten ei tarvi tapella , miehen ei tarvitse olla niin kateellinen kun ei näe molempia lapsia yhdessä, kumpikin saamme omaa aikaa olla omien lapsien kanssa kahdestaan ja myös omaa aikaa olla ilman kumppania. Olo on aina vähän kuin uudelleen rakastunut kun ollaan oltu vkl näkemättä
Mieheni vaan välillä puhuu että haluaisi yrittää ,josko se porukassa olo jo sujuisi, mutta minä saan melkein slaagin jo ajatuksesta!
Miksi pitäisi yrittää väkisin jotain mikä ei toimi?!
Se on kuitenkin jo nähty..
Itse ajattelen sen olevan mahdollista sitten joskus kun lapset on kasvanut isommiksi ja ehkä vähän miehenikin..
mies selvästi hyvittelee lapselleen eroa. KETÄÄN lasta ei saa syrjiä tuolla tavalla, ei mistään syystä. tuolla tavalla kun tilanne jatkuu, niin miehesi lapsi lopulta alkaa ajattelemaan, ellei jo nyt ajattele, että hän on oikeutettu kaikkeen maan päällä ja onnea vaan isukille siinä kohtaa :P
olet varmaan keskustellut asiasta miehesi kanssa (?), mutta keskustele ihmeessä lisää! kumpaakin lasta pitää kohdella tasa-arvoisesti, eikä suosia MINKÄÄN verukkeen nojalla.
nimimerkillä 'lapseton naikkonen, jonka miehellä on poika ja tämä naikkonen totta helvetissä, jos omia lapsia tulee, aikoo kohdella niitä samalla tavalla kuin tuota miehen poikaakin eli KETÄÄN ei lellitä, ei omia eikä tuota vähemmän omaa'
olen yrittänyt puhua, liian vähän kuitenkin..Hän on vaan aina ollut niin herkkä lastansa koskevissa asiossa, että niistä on tullut tosi vaikea aihe! Mutta tuosta tasa-arvoisesta kohtelusta olen kyllä jauhanut!
Aika vasta sain sanottua siitä, ettei hän voi aina antaa lapselleen kaikkea mitä minä omalleni annan, ja aika hyvin hän sen otti ja tuntui ymmärtävän. Yritti kyllä vielä puolustella, että kun hänen lapsellaan tulee paha mieli.. Mutta sanoin että se on ihan normaalia ja pettymyksiä tulee vastaan ja pitää tullakkin..
( Eli on siis tämä synttäri juttu, ja sitten on esim.sellainen tapaus, kun olin lapselle lääkärissä käynnin jälkeen luvannut ostaa hänelle mitä haluaa.Hän halusi tarroja.No tultiin lääkäristä just ennen kun piti lähteä hakemaan hänen lastaan. Sanoin että mennään äkkiä että ehditään käydä ostamassa tarrat ennen miehen lapsen hakemista. Mutta hän sanoi että ei kun käydään sitten yhdessä kaupassa kun ollaan haettu "Eero" mukaan(kauppaan oli muutakin asiaa)
No lapseni meni valitsemaan mieleisiä tarroja niin mieheni kysyi lapseltaan, että millaisia sinä haluat?! Hänen lapsi valitsi ensin erilaiset tarrat kuin minun mutta mies oikein tuputti ja yllytti ottamaan samanlaiset kuin oma lapseni valitsi!
Eli siis minun lapsi sai palkkion kun kävi reippaassti lääkärillä,miehen lapsi muuten vaan!)
Sen jälkeen kun tästä asiasta sanoin, ei ole tullut vastaavanlaisia tapauksia, jotta olisi nähnyt, onko mikään muuttunut, mutta tätä kuitenkin on paljon, että kaikki on yhteistä. vaikka miehen lapsi ei meillä enää aikoihin ole käynytkään(niinkuin edellisessä tekstissäni kerroin)
En tiedä..helpottaa ainakin tämä purkaminen:)
joka ei miestä olisi ansainnutkaan. Häpeämättömän itsekäs olet kun asetat itsesi pientä (miehesi) lasta vastaan.
Mene hoitoon, sinne SINÄ kuuluisit.
enhän minä tässä itseäni aseta mihinkään!
Haluan vain että mieheni kohtelisi kumpaakin lasta tasapuolisesti!Tottakai minä äitinä puolustan omaa lastani, kun mieheni katsoo omaansa sokein silmin ja pitää jalustalla!
miehesi se tässä tyhmä tai ajattelematon on.Täysin ymmärrettävää, että yrität viisaampana aikuisena pitää jotkut rajat, on sitten kyse omasta tai toisen lapsesta. Onkohan miehes käytös lapsellista vai vaan ajattelematonta. Miettis, mitä seuraa silloin kun lapsi on isompi, eikä pelkät tarrat enää riitä.Ymmärrän ärsytyksesi!
ja pahanilmanlintu.
selvää tapausta. Olet mustasukkainen miehesi lapsesta.
Et ole kypsä noiden kahden lapsen tasapuoliseksi, ja puolueettomaksi vanhemmaksi, -vaan teet kaikkesi luodaksesi kilpailutilanteen teidän perheeseenne.
No, siitä seuraa katkeruutta ja kärhämää- ja lopulta -ERO.-
olla yhteistä, eikä kuulukkaan... Voihan miehesi poika leikkiä tavaroilla mutta ei ne yhteisiä silti ole, jotkut isommat ja kalliimmaat voi olla yhteisiä mutta muuten... eihän 100%-sisaruksillakaan ole kaikki tavarat yhteisiä, vaan jollain on jotain ja toisella toista.
Hei ap,
et ole ainut, joka on törmännyt ns. hyvittelevään isään. Noita samoja tilanteita riittää meilläkin, mutta et kyllä edes uskoisi, missä määrin ja mittakaavassa, jos kertoisin. Huvittavaa meillä on se, että omat lapseni ovat jo aika isoja, siis teinejä ja ylikin, silti mies kokeee, että ne kilpailevat hänen 12 veensä kanssa. ELI, pojillani on yksi yhteinen tietokone, hänen lapsensa sai oman, poikieni kone on koko perheen käytössä, jos niin tarve vaatii, hänen lapsensa koneeseen ei saa kukaan koskea.
Lista on vallan loputon ja olen jo tottunut siihen, että hänen lapsellaan on oikeus kaikkeen,mutta mistään ei mitään vastuuta. Meillä pojillani on siivousvuoroja yhteisten aterioiden päätteeksi, mutta hänen lapsellaan ei ole kun käykin niin harvoin.
Usko vaan, että tässä kohtaa on kyse aikuisen ongelmallisesta suhtautumisesta ja huonosta omasta tunnosta, kun on tapaava vanhempi. Sitten pitää vain miettiä, haluaako elää epäkypsän tai keskeneräisen aikuisen kanssa. Lapset ovat oikeesti aina aika osattomia näihin aikuisten metkuihin, mm. edellä mainitsemasi tarrojen osto-projektiin.
Mielestäni perusasiat(kirjoja voi lainata luvalla, leluilla leikkiä luvalla, mutta kylläpä minuakin ottaa kaaliin, jos hyllystä vain katoaa kirjoja, joita olen joskus hankkinut lapsilleni, eikä niitä sitten löydy enää mistään) pitää voida olla yhteisiä, mutta tottakai jokaisella saa olla henkilökohtaisia esineitä ja tavaroita.
Jaa-a, nykyajan yhteiskunta on vaikea paikka elää, niin aikuisille kuin lapsille, se minäminä-ajattelu syötetään niin pienenä, että meillä on tulossa Suomen täydeltä pikku prinssejä ja prinsessoja, joilla kaiken pitää olla ikiomaa. Mitenkähän käy näiden kuninkaallisten parisuhteen, sitten aikuisena...
ole yhteisiä, vaan yksin hänen. Mies voi tietysti hankkia omalle lapselleen joitain tavaroita, jotka ovat isän kotona, ja ne ovat sitten miehen lapsen omia, vaikka hän ei otakaan niitä mukaansa äidin luo.
Kissa sen sijaan ei ole tavara, vaan lemmikkieläin, eikä kissaa voi kukaan ihminen omistaa, koska se on sen luonteinen eläin. Se tulee vain asumaan teille, ja valitsee itse sen ihmisen, jota suosii. Jos otatte kissan, tämä asia pitää selittää molemmille lapsille, ja myös perheen aikuisten pitää tehdä se selväksi itselleen.