Eräs "pitkän linjan psykiatrinen potilas", vakavaa masennusta sairastava ihminen ja muutama muukin on sanonut mulle, ettei psyykkisistä sairauksista parane. Sairaus on ja pysyy, kunto vain vaihtelee. Jos jättää lääkkeet, on edessä alaspäin meno.
Lievistä vaivoista voi ehkä parantua, mutta ei vaikeammista.
Se on kuulkaas niin että me ollaan "hulluja" hautaan asti. SNIF.
Lievistä vaivoista voi ehkä parantua, mutta ei vaikeammista.
Se on kuulkaas niin että me ollaan "hulluja" hautaan asti. SNIF.
Vastaukset 2
Vanhimmat
osasyy siihen että "parantumisen" jälkeen vaipuu taas masennukseen, on se että me muistamme sen ja siitä on jäänyt iso pala meihin.
Kuvitelkaapas jos parantuisitte, ja sen jälkeen unohtaisitte totaalisesti koko homman! ette kertoisi kenellekään menneisyydestänne, uskottelisitte muille ja itsellenne että teillä on ollut loistokas elämä. pienet ja isot valheet auttavat unohtamaan kun uskotte niihin pian itsekin.
mutta kun me muistamme, ja vaikka järki sanoisi että "olet jo sen yli, älä nyt ala taas.." niin tuntuu helpolta päästää itsensä taas siihen, mihin jo kerran tottui
En tiedä tarkoititko tuon "Se on kuulkaas niin että me ollaan "hulluja" hautaan asti. SNIF." kevennykseksi,itse sen otin niin :D
Koen niin että oli tauti päässä tai jalassa on samanlailla sairauksia ,toiset paranee toiset ei .Voihan olla niin että jalat joudutaan amputoimaan ja siitä huolimatta elämä jatkuu voi joskus jatkua joltain osin rikkampana jos tämän kautta ymmärtää laittaa elämän tärkeimmät asiat järjestykseen ja huomaa sittenkin olen ihminen saman arvoinen Jumalan silmissä kuin nuo jotka viisaita kuvittelevat olevansa.
Jumala on luvannut pitää hupsuistaan huolta niin yks hailee mitä ihmiset ajattelevat sillä heidän ajatuksilleen emme voi mitään ,mutta sen voimme ettemme anna mitätöidä itseämme .