tyydyn sellaisiin kavereihin/"ystäviin", jotka kohtelevat minua jollain aivan muulla tavalla kuin mitä ystävien kuuluisi. Ehkä he ovat huomanneet, että minun ystävyyden saa helpolla, ja että he voivat kohdella minua miten tahtovat. Tiedän, etten ansaitse tällaisia kavereita, mutta koska olen niin yksinäinen, niin alistun siihen. Itse olen heitä kohtaan hyvä. Pelkään menettäväni heidät(kin). En tiedä ymmärtävätkö he tilannettani lainkaan. Kaiken lisäksi minulla on elämässä ollut eräs vaikea tapahtuma ja tarvitsen senkin vuoksi jotakuta. He vain eivät ymmärrä, tai eivät välitä. Eivät he aivan kamalasti minua kohtele, mutta jotenkin siihen tyyliin, että minä en heille hirveästi merkitse.
Olen ollut niin yksinäinen, että. Vaikka olisin seurassa, niin koen silti olevani yksin. Inhottavaa lisäksi seurata vierestä, miten jotkut epärehelliset ihmiset jotka pettävät lupauksensa, saavat kavereita ympärilleen. Vika ei pitäisi olla ainakaan minussa, vai onko sitten niin, että ihmiset eivät tarvitse todellisia ystäviä vaan kavereita, joiden kanssa ei kuitenkaan jaeta iloja ja suruja. En ymmärrä.
Onko muilla vastaavanlaista. Ajatteletteko, että on parempi olla yksin kuin ei-todellisten ystävien kanssa.
Olen ollut niin yksinäinen, että. Vaikka olisin seurassa, niin koen silti olevani yksin. Inhottavaa lisäksi seurata vierestä, miten jotkut epärehelliset ihmiset jotka pettävät lupauksensa, saavat kavereita ympärilleen. Vika ei pitäisi olla ainakaan minussa, vai onko sitten niin, että ihmiset eivät tarvitse todellisia ystäviä vaan kavereita, joiden kanssa ei kuitenkaan jaeta iloja ja suruja. En ymmärrä.
Onko muilla vastaavanlaista. Ajatteletteko, että on parempi olla yksin kuin ei-todellisten ystävien kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmiset ovat itsekkään itsekeskeisiä. Kaveruus ja ystävyyssuhteet ovat monelle manipuloinnin ja hyväksikäytön kenttä!
Itsellä kaikki ystävät, kaikki mitä luulin ystävikseni, käyttivät minua todella törkeästi hyväkseen. Nykyisille kavereilleni olen vain kyyditsijä, rahan lainaaja, ilmainen ruokala ja tupakin tarjoaja... he ovat huomanneet että en osaa kieltäytyä mistään...
Olen niin monesti hautonut itsemurhaa ja suunnitellut jopa muuttoa eri paikkakunnalle näiden ystävieni vuoksi.. mutta tiedän että sama jatkuu muutinpa minne hyvänsä. minä itse kun en muutu.
jokainen tarvitsee ystäviä. raja olisi kuitenkin pakko vetää johonkin. itse viihdyn yksin ja tiedän että perheeni ja rakastamani mies ovat minulle uskollisia ystäviä. samoin lemmikkini.. muita en edes tarvitse.
olisi kiva vaihtaa kanssasi enemmänkin ajatuksia?
kirjoitella, niin tässä olisi sähköpostiosoite: (se ei ole varsinainen sähköpostiosoitteeni mutta voin käyttää sitä)
[email protected]
mutta tilanne täytyy tiedostaa.
Toisin sanoen ottaa ne "ystävät" siltä kannalta, että sinäkin "käytät heitä hyväksesi" samoin kuin he sinua. Eli ilm. he hakeutuvat seuraasi, kun heillä ei satu muita kavereita olemaan.
Älä edes ajattele heitä minään sydänystävinä, vaan ainoastaan sellaisina, joiden kanssa voit jossakin liikkua silloin tällöin. Muutenhan jäät helposti yksin kotiin nuokkumaan.
Voihan olla, että yht´äkkiä jostakin ilmaantuu samanlainen yksinäinen kuin sinäkin, jolloin todellinen ystävyyskin voi alkaa kehittyä.
Kyllä niitä ystäviä aina tarvitaan, mutta varsinkin aikuisiässä niin monen asian täytyy lonksahtaa kohdalleen, ennenkuin mistään ystävyydestä voidaan puhua.
Samanlaisessa elämäntilanteessa olevan kanssa yhteydenpito luonnistuu helpoimmin.
Täytyy olla kiinnostunut samantapaisesta ajanvietosta ja olla esim. fyysisesti pystyvä sellaisiin harrastuksiin, mitkä kiinnostavat kumpaakin.
Jos toinen on vaikka kovin liikunnallinen ja toinen ei ollenkaan, niin tuskin siitä mitään kehittyy.
Olen vuosikausia seurannut vähän samanlaista tapausta ja seuraan sivusta mielenkiinnolla jatkuuko muutama kuukausi sitten alkanut tuttavuus ystävyydeksi, joka kestäisi pitkään.
Tällä hetkellä näyttää hyvältä. On aika paljon yhdistäviä tekijöitä, jotka merkitsevät melkoisesti.
Jo se, että voi puhua mieltäpainavista omista ja läheistensä sairauksista, on suuri asia. Iloa tuottaa vaikka vaan käydä kahvilla, syömässä, kirjastossa, kesäteatterissa, ulkoilmakonserteissa ja muissa tapahtumissa, kyläillä toistensa luona, syksyllä ehkä mennä jollekin kurssille jne. Tällaiset asiat riittävät näille nuorehkoille naisille. He kun eivät mitään ravintolailtoja tms. harrasta.
Sinun harrastuksesi varmasti ovat toisenlaisia. Olet ilm. nuorempikin, mutta yksinäisiä ja itsensä ulkopuolisiksi tuntevia on kaiken ikäisissä.
Pidä silmäsi ja korvasi auki ja yritä tehdä tuttavuutta, mikäli tapaat jonkun uuden, mielestäsi tutustumisen arvoisen ihmisen.
Ei sekään aina onnistu, mutta joskus voi niinkin käydä.