Tämä on vain niin kauheaa. Vanhemmat varmaan luulevat, että minulla on kaikki hyvin, vaikka asiani on kaukana siitä. Toisaalta jos saisin yksinäisyyden pois niin kaikki olisi loistavasti, tärkeä asia nuo kaverit siis. Kävin äsken käevelemässä ulkona ja huomasin kun kaikilla muilla on sellanen kiva 3-6 hengen porukka kenen kanssa olla vapaalla... Tuntuu kurjalta kun huomaa, että näin perjantaisin mesekin tyhjenee kun kaikki lähtevät ulos ja jään yksin meseen onlineen. Läksyjä kai voisi tehdä, mutta voi alkaa masentaa entistä enemmän sekin näin perjantaina kun voisi tehdä jotain kivaa (en tarkoita dokaamista). Olen usein ottanut yhteyttä vanhoihin kavereihini ja ne sanoo, että tänään ei kerkee nähä mut soitan heti ku nähää ja tehää jotain. Soittoa ei tietenkään ikinä tule, vaikka sisimmässäni puheluita odottelen kokoajan. En kuitenkaan viitsi pommittaa niitä, koska olen huomannut, etteivät pidä siitä. Viljelen kokoajan itsessäni sitä, että ehkä jonain päivänä tutustun lähiseudullani oikeisiin ihmisiin, jotka avaavat minulle suuren sosiaalisen verkon. Voisi kai kohta alkaa katsoa jotain elokuvaa. *syvä huokaus* Luulisi ettei olisi mahdotonta tutustua edes yhteen ja saada kavereita...
Kokoajan kamala olo:(
17weee
91225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mullon täysin sama ongelma, aina vaan ootan että tutustuisin ihmisiin, mutta sepäs onkin vaikaa tälläiseltä antisosiaaliselta ja ujolta. :(
Mua kans vituttaa ku yhet aikoo soittaa ja ei kuitenkaa ikinä soita sitten! Koulussaki on yks ääliö joka vie multa jokaisen kaverin eli 2viikossa 5 kaveria poissa voi jee..Kiva mennä aina kouluu yksin joudun menemään ulos istumaan tuoliin...Sitten se ääliö kysyy aina vittuilessaa et pääsetkö kaupunkii juuri silloin kun ne ovat menossa ja he tietävät että minun pitäisi kysyä aina päivä ennen se asia!Minulla oli ennen yksi hyvä kaveri mutta hän meni yläasteelle..joten en nää sitä enään kovi usein ehkä kerta kahdessa viikossa...
hmm... tosta tuli vaan mieleen että millasia kavereita ne on ollu sit jos ne ei oo enään sun kanssa sen yhen takia?
tai ite en ainakaan omia kavereitani hylkäis noin vaan jos on mukavia tms.
hmm...yritä keksiä kouluun välkille jotain tekemistä...esim joku ristikko yms jota voi tehä yksin, sillon sulla on tekemistä jos kukaan ei halua olla sun kanssa...
hmm...kannattaa kertoo vanhemmillee jos kaikki ei oo hyvin...siis jos vaan millään keinolla pystyy ja kykenee... ite en pystyny siihen, mut sit löysin sattumalta ihmisen joka mua haluaa kuunnella.
ja jos ei nyt mee hyvin niin asioita voi pysähtyä ihmetteleen, ottaa vähän etäisyyttä, kattella vaan...
mää en usko siihen että kavereita löytää tosta vaan... ne tulee harrastusten kautta tai koulusta... ja sillon kun ne tulee jostain tollasesta niin molemmilla on yhteinen kiinnostuksen kohde, ja sillon se toimii..
ja jos rupee oikeen hirveesti ahdistaan ja masentaan niin kannattaa mennä lääkäriin...
no ite taas tein tossakin virheen en menny... ja en tiiä miten se on muhun vaukittanu, mutta asioitten käsittely on hankalaa...
tai en osaa puhua ihmisille mun asioista, joten joskus on vaan pakko puhua väkisin. mutta kyllä siihenkin oppii, aina se on helpompaa, mutta ei todellakaan helppoa.
no mun mielestä läksyjen tekeminen oli kivaa, joska siinä oli sitä tekemistä, ja kaikenlisäks se oli vielä hyödyllistä=)
sellaset ihmiset kannattaa jättää jotka ei halu olla sun kanssa.... koska siitä tulee itelle vaan pahamieli... kun ne lupaa soittaa, mutta oikeesti molemmat osapuolet tietää että soittoo ei tuu..
mutta tsemppiä sulle kyllä se siitä helpottaa
En halua nyt mitenkään luoda kauhukuvia tulevaisuudestasi. Mutta minulla on samanlainen tilanne... ollut jo vuosia. Pieni kaveripiiri muuttuu kun vanhemmasta päästä porukkaa lähtee omille teilleen. Ystäviä ei käytännössä ole. Nykyiset kaverini ovat minua pääosin 4-7 vuotta nuorempia, josta syystä usein tunnen itseni melko ulkopuoliseksi.
Se mitä haluan sanoa sulle, sekä myös vakuuttaa itselleni: Älä koskaan menetä toivoa! Kannattaa käydä kaikenlaisissa tapahtumissa ja sellaisissa paikossa, missä näkee "tuttuja".
Yhteinen ongelmanne (tähän asti kommentoineet) on siinä että teidän kanssa ei ole hauskaa vaan teitä pitää hauskuttaa. Miettikää ennemmin sitä mitä mukavaa voitte kaverillenne keksiä tai miten te itse myötävaikutatte sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hauskojen (positiivisten, energisten) ihmisten kanssa on mukava olla.
Oletan että teidän olemuksenne ja pukeutumisenne jo heijastaa epävarmuutta ja "anteeksi että olen olemassa" tyyliä. Muutakaa elämän asennetta ja kehittäkää hieman itseriittoisuutta, itsetuntoa ja itsevarmuutta niin teillä on myös jotain annettavaa. Ei luusereiden kanssa ole kivaa.
Saa sitä olla oma itsensä. Jos on masentunut, niin on. Jos on kerta kaikkiaan tylsä, niin saa olla. Mulle ainakin kelpaa niin tylsät, masentuneet kuin yksinäisetkin ystäväksi. Ei tarvitse pelleillä, jos siltä ei tunnu. Ei tarvitse esittää jotain roolia, tai tehdä itsestään kiinnostavaa. Sellaisenaankin kelpaa.
Mutta toki, jos tykkää pelleillä ja itseäkin kiinnostaa moni asia ja sillä tavalla tekee itsestäänkin kiinnostavan, niin siitä vaan. On monta tyyliä tehdä asioita ja kaikki yhtä oikeita.
Ihmiselossa on monta eri vaihetta, sävyä ja olotilaa. Jokainen on varmaan joskus energinen ja positiivinen, joskus surullinen ja lamaantunut. Usein kai empatiaa saa ihmisiltä, jotka tuntevat samoin ja osaavat eläytyä toisen tilanteeseen ja tunteisiin.
Eikä maailmassa ole olemassa voittajia tai häviäjiä. Maailmassa on vääryyksiä ja epäkohtia, ja niistä jotkut ihmiset valitettavasti kärsivät, ja jotkut toiset taas eivät.
Joskus toiset kai voivat tarvita lisää itsetuntoa ja itsevarmuutta. Mutta kyllä elämässä voi välillä olla kurjaakin, vaikka olisi kuinka hyvä itsetunto tai olisi kuinka itsevarma tahansa.
Nyt höpinät sikseen. Uskokaa, että kelpaatte omina itsenänne. Kyllä niitä ystäviä löytyy. Pitää vaan koittaa etsiä. Kokeilla eri tyyleillä, rohkeasti, niin sitä oppii.
Täl hetkel kun tunnet olevasi yksin niin ala tekeen jotain, ala harrastaa kuntoilua, jumppaa, lukupiiriä, kieliä, maalausta, tanssia, tms, eikö paikkakunnallasi ole nk. työväenopistoa? Siellä on lukuisia vaihtoehtokursseja tosi halpaan hintaan. Sieltä saa paljon mukavia ystäviä ja puhekavereita eikä sitten koko ajan tule enää ajatelleeksi vain omaa itseään ja yksinäisyyttään. Ei siellä ole vain keski-ikäisiä ja eläkeläisiä, siellä on tosi paljon ihan nuoriakin. Tulee kiva olo, kun on säännöllistä ja kivaa tekemistä ja menemistä, hyödyllistä ja itekkin tulee iloisemmaksi ja vireämmäksi.
Kuten varmaan olet huomannut - et ole ainoa, joka kaipaa ystäviä. Mäkin kaipaan. Oon se, joka jää yksin viikonloppuina tuijottamaan meseä, kun muut kaikkoavat. Olisi mukava tutustua, jos vain haluaisit? Ystäviä ei ole koskaan liikaa :)