Olemme seurustelleet naisystäväni kanssa hieman yli 6kk.
Takanani on muutama pidempi suhde, sekä muutama todella lyhyt. Rakastan kumppaniani ylitse kaiken, ja tiedän hänen rakastavan minua.
Olen aina ollut hiljainen ja ujo, huono itsetunto on perua koulu- sekä työpaikkakiusaamisesta. Jo lapsena omassa perheessä alistettiin ja opetettiin ettei puhuta ellei puhutella.
Aikanaan, 6-vuotta sitten pystyin vielä puhumaan tunteistani ensimmäiselle tyttöystävälleni. Suhteen loppupuolella hän tiuski kuinka tämä ei ole miehekästä eikä jaksa enää kuunnella moista.
En ole katkera, mutta tästä on ilmeisesti jäänyt jokin "trauma" jonka takia en osaa enää puhua tunteistani avoimesti. Kumppanini pystyy puhumaan minulle aivan kaikesta luottamuksella, mutta häntä häiritsee kun en itse pysty samaan. Siitä että asia häntä häiritsee sain ensimmäisen kerran kuulla hänen parhaalta ystävältään noin kuukausi sitten. Viimeviikolla hän kuitenkin mainitsi asiasta suoraan myös minulle. Hän sanoi ymmärtävänsä kuinka ilmaisen tunteitani eri keinoin, mutta kuinka häntä silti häiritsee niistä puhumattomuus. Pelkkä rakkaudentunnustus ei siis riitä, vaan kaikista tunteista ja peloista pitäisi pystyä puhumaan..
Tästä keskustelusta jäi kuitenkin huoli siitä että jos tunteiden ilmaisu suullisesti ei parane, on suhde vaarassa.. nyt jäljelle jää vain pelko ja epätoivo rakkauden ja ihanimman tuntemani naisen menetyksestä..
Kuinka toimia? Kuinka oppisin herkemmäksi ja avoimmaksi häntä kohtaan? Luotan häneen täysin ja ajattelen aina ensimmäisenä hänen parastaan joten siitä ei ole kyse..
Takanani on muutama pidempi suhde, sekä muutama todella lyhyt. Rakastan kumppaniani ylitse kaiken, ja tiedän hänen rakastavan minua.
Olen aina ollut hiljainen ja ujo, huono itsetunto on perua koulu- sekä työpaikkakiusaamisesta. Jo lapsena omassa perheessä alistettiin ja opetettiin ettei puhuta ellei puhutella.
Aikanaan, 6-vuotta sitten pystyin vielä puhumaan tunteistani ensimmäiselle tyttöystävälleni. Suhteen loppupuolella hän tiuski kuinka tämä ei ole miehekästä eikä jaksa enää kuunnella moista.
En ole katkera, mutta tästä on ilmeisesti jäänyt jokin "trauma" jonka takia en osaa enää puhua tunteistani avoimesti. Kumppanini pystyy puhumaan minulle aivan kaikesta luottamuksella, mutta häntä häiritsee kun en itse pysty samaan. Siitä että asia häntä häiritsee sain ensimmäisen kerran kuulla hänen parhaalta ystävältään noin kuukausi sitten. Viimeviikolla hän kuitenkin mainitsi asiasta suoraan myös minulle. Hän sanoi ymmärtävänsä kuinka ilmaisen tunteitani eri keinoin, mutta kuinka häntä silti häiritsee niistä puhumattomuus. Pelkkä rakkaudentunnustus ei siis riitä, vaan kaikista tunteista ja peloista pitäisi pystyä puhumaan..
Tästä keskustelusta jäi kuitenkin huoli siitä että jos tunteiden ilmaisu suullisesti ei parane, on suhde vaarassa.. nyt jäljelle jää vain pelko ja epätoivo rakkauden ja ihanimman tuntemani naisen menetyksestä..
Kuinka toimia? Kuinka oppisin herkemmäksi ja avoimmaksi häntä kohtaan? Luotan häneen täysin ja ajattelen aina ensimmäisenä hänen parastaan joten siitä ei ole kyse..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta ei mielestäni ole.
Itse tapaan kirjoittaa eräänlaista päiväkirjaa, silloin kun haluan selvitellä ajatuksiani.
Ojenna muina miehinä ajatustesi tuotos hänelle. Siitä se lähtee. Kerro hänelle mistä syystä sinun on vaikea avautua.
Sinun kannattaa myös käydä läpi analyyttisesti aiemmat kokemuksesi. Olen itse perheestä, jossa äiti dominoivalla käytöksellään litisti itsetuntoni jo pienestä, joten ymmärrän hyvin mistä puhut. Olin myös koulukiusattu, eikä se tehnyt hyvää itsetunnolle.
Aikuisena olen pystynyt käymään näitä asioita läpi ja ymmärrän ettei vika ollut minussa.
"Kelpaan, olen ihan hyvä omana itsenäni!"
Tuo tuntumus sinun täytyy tavoittaa tavalla tai toisella. Hyvät ihmissuhdeopppaat voivat olla avuksi itseluottamuksen uudelleen rakennuksessa.
mutta totta että sellasia inhottavia ihmisiä on olemassa kun näköjään entinen tyttöystäväsi, muista että sellainen käytös osotti pelkästään, että hän on pinnallinen eikä hänessä ole syvyyttää ja tuskin edes tarpeeksi aivoja käsittelemään hankalia asioita, älä anna sellaisten ihmisten masentaa, niille kelpaa että kaikki on pääli puolin onnellista. Ne pintaliito-ihmiset.
Ole onnellinen että nyt itselläsi on selvästi nainen joka välittää itsestäsi ja josta itse välität paljon. Kaikki mitä kerrot merkitsee hänelle paljon koska merkitset hänelle varmasti syvällisellä tavalla.
Tuo kirjoittaminen, joka tuossa mainittiin on todella hieno idea. Sillä tavalla voit miettiä kaiken etukäteen mitä haluat kertoa ja sitten voit kuunnella miten hän reagoi ja mitä haluaa sanoa. Eli voit aloittaa niin ettei tarvitse edes keskustella. Sekin vaatii varmasti paljon rohkeutta tietysti, siten se on myös miehekäs teko, joten entinen tyttöystäväsi oli ihan väärässä.
Hyvä aloitus olisi jos vaikka antaisit tämän kirjoituksesi hänelle luettavaksi. Sen jälkeen ei varmasti tarvitse pelätä että hän ajattelisi huonoa siitä ettet ole osannut avautua.
Ja kyllä, se että avaudut merkitsee hänelle varmasti paljon.
Koska sääntöjen mukaan täällä ei saa kehottaa rikokseen, niin en kehota. Totean vaan, että minä olen vapautunut monista tunne-elämän lukoista käyttämällä pieniä annoksia MDMA:ta. Yleensä terapeuttisena annoksena pidetään puolta tavallisesta viihdekäyttöannoksesta eli sellainen puolikas nappi. Vaikeutena on tietenkin löytää ainetta jostain.
Nykyään ekstaasin vaikutuksia tutkitaan tieteellisesti joissakin maissa. Ja hyvä niin.