Täällä yksi äiti jonka lapsella on todettu tarkaavuuden sätelyssä sekä keskittymisessä ongelmia,ei kuitenkaan suoranaisesti adhdta,myös aspergerisia piirteitä mutta ei aspergerin syndroomaa,kaikki kriteerit eivät riittäneet.nämä ovatsiis lapseni diagnoosit.hänen paras ystävänsä on kuusi neljä vuotta vanhempi asperger tyttö. minusta lapsellani on sekä tarkkaavuus sekä että selvä aspergerin syndrooma. on kuitenkin hankalaa kun diagnoosit ovat tuollaiset.Lapseni opiskelee tavallisella luokalla ,on motorisesti kömpelö ja tarvitsee kanustusta sekä apua liikumisessa siis paljo kanustusta.pyörällä esim oppi ajelemaan vasta 7vuotiaana ilman apuja.nyt apua saaa jonkun verran opettajalta ja avustajalta laskennossa sekä kynätehtävissä,käynyt toiminta terapiassa jaksoja sekä toiminnan ohjauksessa. Kuitenkin minulla on tunne että koulun ihmiset eivät ymmärrä meitä ollenkaan.täytyy aina niin pirusti puolustaa poikaa ja olla heti kertomassa (huutamassa ) siitä että hänellä on tiettyjä rajoitteita esim jos joku suuttuu hälle kovasti menee piiloon ja laittaa kädet kasvoille ja tämä esim aiheuttanut hankaluuksia koulussa.lapseni on kuitenkin myös todella lahjakas jossakin asioissa. vertaistuki on se mitä tunnen lapseni tarvitsevan ja minun ja perheeni.itse olen yli vilkas sekä mulla on myös samoja piirteita mutta otsaani on heitetty leima "hullu" on kaikenlaista diagnoosia vaikka tiedän etten ole yhtään poikaani erilaisempi.Rakastan lastani kovin mutta välillä hänen tulevaisuutensa pelottaaaminua.
moi triple-adhd
Annastintti
41120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerroit tarinasi, mutta miksi se on osoitettu juuri minulle? Miten voisin olla avuksi? En ole mikään ADHD-hoitaja, mutta silti olen hieman pystynyt auttamaan kaltaisiani. En voi tehdä mitään virallista diagnoosia, mutta voin antaa ehkä vain hieman vihjeitä. Tällä hetkellä olen auttamassa myös
ADHD-lasten vanhempia venäjänkielisellä ADHD-foorumilla. Kaksi naista ovat ylläpitämässä sitä foorumia vapaaehtoisesti. Tämä on erittäin arvokas työ. Minusta moni muukin saisi ottaa heiltä oppia/mallia.
On hieno homma, että jaksat taistella lapsesi puolesta! Valitettavasti yhteiskunnassa on paljon tietämättömyyttä näistä asioista vielä tänäkin päivänä. On joukko "asiantuntijoita" (opettajat, lääkärit, muut viranomaiset), joka ei tunnusta meidän olemassaoloamme.
Kerroit lapsellasi olevan Asperger-ystävä, joten mielestäni se on hienoa ja usein normaalia.
On joitakin teorioita, joiden mukaan autistisilla henkilöillä on omanlainen kieli, jota muut sivulliset eivät välttämättä kykene ymmärtämään.
Asperger-henkilöillä (ja yleensäkin autistisilla) on usein erinomainen ominaisuus, se on ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen kyky - visuaalinen ajattelu. Asperger -henkilöillä on usein hyvä valokuvamuisti, toki ei ihan kaikilla.
Lapsesi kömpelyys viittaa erittäin paljon Aspergeriin. On hienoa, että lapsellasi on sinut.
Kannusta häntä niin paljon kuin on mahdollista.
Aspergerista voin sanoa myös sen, että sekin voi olla lievä tai vaikea, samalla tavalla kuin AD/HD:kin.
Onko sinulla nyt siis jotain tarkemmin ajateltuna jotain kysyttävää? Muista myös se, etten ole asiantuntija virallisesti, mutta tiedän näistä asioista paljon juuttumisen takia ja myös senkin takia, että olen itse ADHD-AS -henkilö.
T: Triple-ADHD (maxim)
P.S: Muistan sinua rukouksissani!
Älä lopeta taistelua, sillä taistelu vie sinutkin eteenpäin. Itselläni on kokemusta siitä, sillä myös minunkin elämäni on ollut aina täynnä suuria taisteluja.
Olet myös tervetullut Suomen AD/HD-aikuiset ry:n keskustelufoorumille: adhd-aikuiset.org
Jos et tiedä, silloin rekisteröidy sinne.
Sieltä voit saada myös paljon apua, neuvoja ja erilaisia vinkkejä.
MOi! eipä tuo mun tarinani nyt välttämätä ollut ainoastaan sulle kohdistettu.muta mutta.. olen lukenut tekstejäsi ja koin saavani niistä irti aika paljon.Anteeksi jos kohdistin sulle viestiäni koska en tahtonut laittaa sinua siihen asemaan että joutuisit setvimään asioitani ..kiitos vastauksestasi ja kiitos ylipäätän kaikille jotka jakavat tietoa meille vanhemmille joilla on vaikeuksia puolustaa ja koittaa sopeutua tässä vaikeasa yhteiskunnassa erilaisen lapsen kanssa elämisen. on vielä paljon ymmärtämättömyytä ja suvaitsemattomuutta.Asioita myös vähätellään ja lakaistaan maton alle.Selkämme takan ontouhuttu jos jonkinlaista esim pojan ollessa päiväkodissa sekä koulun alkaessa.kaikki sanoivat pojan olevan vilkas ja epätavallisen pelokas esim tilanteissa joisa häntä tai hän ei ymmärrä jotakin asiaa.mutta silti vaikka toimitin psykologin lausuntoja edellämainittuihin paikkoihin ja koetin evästää heitä miten saada paras mahdollinen kontakti poikaani ja miten tukea häntä parhaiten niin..päiväkodin johtaja oli ottanut ohjakset omiin käsiin kysymättä meiltä lupaa ja perunut sovitun tapaamisen koulun kanssa.tämä on tuppukylä missä asumme ja täällä vallitseee periaate että erityisluokalle ,pienluokalle siis pääsevät vain ne kaikkein vaikeimmat tapaukset.Oikeastaan olen katkera joskus siitä että poika on tavallisella luokalla koska nytkin hänen todistukse´nsa oli melko huono ja se latisti poikaani hirmuisesti.nyt koska häntä opetetaan ns.normaaliopetuksessa luokassa niin hän ei mielestäni saa sellaista tukea ja opetusta mitä juuri hänelle voitaisiin soveltaa.Uskon että pienempi luokka ja useampi avustaja sekä mukautettu opetus olisi voinut tuoda hänelle paremmat mahikset opiskeluun.minulle sa kirjoitella aiheesta .tästä tuli nyt vähän sekavaa tekstiä.p.s itse pidän lastani aivan erityislaatuisena en niinkään sairaana tai erikoisen vaikeana .Hän on mitä ihanin pikku poika joka jakelee suukkoja aamuisin mulle sekä iltaisin.tuntuu kuitenkin pahalta välillä koska häntä moititaan esim koulusa siitä ettei hän jaksa keskittyä.joudun myös laittamaan hänelle eväät kouluun pidempinä päivinä koska syömisrytmi on verrannoline hänen jaksamiseensa.silti koulusta tulee välillä eväät takaisinkoska pienen pientä hetkeä ei ole löytynyt eväisiin.ja sitten moititaan kun ei keskity.
Olen iloinen, että on edes jossain asiassa minusta jotain hyötyä...
Kiitos!
Koskettava ja ihana tämä teidän keskustelu. Toivon kaikkea hyvää teille: Annastintti, Annastintin poika ja triple-adhd! :)