kolme kuukautta sitten kunto romahti täysin, todennäköisesti happi ei imeydy vereen kunnolla. Kävely muuttui todella hitaaksi taapertamiseksi, AHtisaarikin päihittäisi minut mennen tullen. P
Pahimmillaan pystyi kävelemään sata metriä ja jos on kannettavaa niin 20-30 metriä. Nyt toissa yönä tuntui että hieman alkaisi voimat palautumaan, tosin eilen kun kannoin tyttöä pienen matkan autolle löi jälleen olon voimattomaksi.
Viikko sitten lauantaina kykenin käyttämään koiria pienellä lenkillä, mutta sunnuntaina voimat loppuivat täysin. Tuli sellainen tunne että kun voimat loppuvat ja mennään tietyn pisteen yli, niin palautuminen on heikompaa ja ei palaudu edes samalle tasolle.
Tänään taisi olla kolmeen kuukauteen ensimmäinen kerta kun kykenein edes pienen pätkän kävelemään lähes normaalia nopeutta.
Millaisia kokemuksia teillä on kunnon palautumisesta. Onko muilla ollut sellaista tuntemusta että tilanne pahenee joka kerta kun voimat loppuu?
Pahimmillaan pystyi kävelemään sata metriä ja jos on kannettavaa niin 20-30 metriä. Nyt toissa yönä tuntui että hieman alkaisi voimat palautumaan, tosin eilen kun kannoin tyttöä pienen matkan autolle löi jälleen olon voimattomaksi.
Viikko sitten lauantaina kykenin käyttämään koiria pienellä lenkillä, mutta sunnuntaina voimat loppuivat täysin. Tuli sellainen tunne että kun voimat loppuvat ja mennään tietyn pisteen yli, niin palautuminen on heikompaa ja ei palaudu edes samalle tasolle.
Tänään taisi olla kolmeen kuukauteen ensimmäinen kerta kun kykenein edes pienen pätkän kävelemään lähes normaalia nopeutta.
Millaisia kokemuksia teillä on kunnon palautumisesta. Onko muilla ollut sellaista tuntemusta että tilanne pahenee joka kerta kun voimat loppuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jo tiskaaminenkin vaati lepäämistä välillä.. vieläkin pulssi nousee ihan pienistä liikkumisista
.. sydän siis joutuu tekemään ylenmäärin töitä saadakseen tarpeelisen määrän happea liikkeelle..
tarkkailin pulssia noustessani kerrostalon rappusia 2. krs pulssi 120 ja hengästyttää-- pakko pysähtyä, 3. krs p. 134 meinaa läkähtyä..
eilen taas tuli vähän altistusta ja havaitsin myös päinvastaisen = pulssi laski alle 50 ja olo oli kuin shokissa.. kylmä hiki..taju hämärtyi..
karmeita vaihteluja, olo sen mukainen, mitään ei tahdo jaksaa.. pakotan itseni kuitenkin liikkeelle joka päivä, muuten ei kunnon palautumista voi edes toivoa
kantaminen on tosi raskasta, lihasvoima ei vaan ole palautunut
Hometalosta poismuuton jälkeen jalkani olivat kuin pökkelöt. Ei todellakaan jaksanut kävellä kuin parisataa metriä ja sekin vaivalloisesti. Ihan kuin maitohapot olisivat olleet koko ajan päällä. Hengityksen puolesta ei siis ollut suurempia ongelmia.
Sitä taisi kestää lähes pari vuotta. Aloin syödä E-epaa. En tiedä johtuiko siitä vai ylipäätään ajan kulumisesta, mutta olotila helpottui. Nykyään olen melkein entiselläni.