Kritiikin harrastaminen ilman kohdetta on sangen vaivalloista. Näetkö vihan ja halveksunnan kohteen. Mikäli vihaa yksinomaan valheenrakkautta. Sitäkään ei voida personoida. Ei voida löytää yhtään ryhmää, kategoriaa tai ihmistyyppiä johon vihan voisi oikeutetusti kohdistaa.
Siltikään suuresti edistynyt lääketiede ei tiedä vielä syövän hoitamiseen muita keinoja kuin syöpäkasvaimen paikallistamisen ja sen poistamisen. Usein proseduuri joudutaan ulottamaan koko ruumiiseen, joka saattaa menehtyä käsiin.
Eräät sanovat, että kidutusta. Potilaiden pitäisi saada vain lisää kipulääkkeitä ja valehtelua heidän tilastaan. On kuitenkin selvää, kun sairaus on tullut kerran tietoomme, kaikessa katastrofaalisuudessaan, ei kukaan miestä kykene sitä enää valhein unohtamaan. Selvää on, että syöpä jäytää omia sisuskaluja ja siitä halutaan päästä eroon.
Elämme keskellä julmaa sotaa, joka ei kerro pahanlaatuisuudestaan. Ei näkyviä oireita. Olennaista on kestää ihmisenä, itsenä, eikä muuttua syöpäsoluksi, niin kuin kaikki muu ympärillämme.
Jokaisen aamuna jolloin herään, ajattelen talvisotaa, koska ajattelen sotivani syöpäsoluja vastaan, jotka jylläävät kehossani. Tunnen olevani ainoa eloonjäänyt. Se tekee asian vieläkin vaikeammaksi. Tosin se ei tietenkään ole totta. Pelkoa ja epävarmuutta ei ole helppo sietää. Edessäni minulla silmänkantamattomiin sotilaita, jotka ovat sonnustautuneet modernein asein ja varustein. Minun pitäisi pystyä tuhoamaan se viimeiseen mieheen aseinani pelko, viha, rakkaus ja muita lieventäviä asianhaaroja.
Sanalla syöpä on ihmisten mieliin painunut hyytävä kaiku. Sana syöpä ei ole edes kaunis sana. Syöpä tai sitä sairastavat ihmiset eivät ole kirvoittaneet mieliin vitsejä parhailta huumorimiehiltäkään. Vakava sairaus on pysäytys. Tauti iskee sinuun juuri silloin kuin voit vähiten sitä odottaa.
Mieli kuohuu. Ajatuksissa vuorottelevat katkeruus, raivo, rakkaus, suru ja huoli läheisistä ja heidän voimistaa. Oudointa on se, ettei tule edes itse ajatelleeksi itseään. Päällimmäisenä nousee viha tautia kohtaan. Sitä joka säännöllisin väliajoin muistuttaa olemassaolostaan. Tilanteestaan ei voi syyttää ketään, se tekee siitä turhauttavinta. Mitkä seikat auttavat kestämään? Miten vakava sairaus vaikuttaa parisuhteeseen? Mitä tulevaisuudelta voi odottaa?
Sairaus on syvästi henkilökohtaista. Kukaan ei toivo, että vallalle tulee semmoinen kulttuuri, joka edellyttää meidän kertovan koko maailmalle omista asioistamme. Alkujärkytyksen jälkeen, kun on saanut maailmansa ja harkintakykynsä taas kutakuinkin kasaan on aika jakaa tuntoja ja kokemuksia. Varsinkin niiden kanssa, joilta voi odottaa tukea ja ymmärrystä.
Vaikeissa elämäntilanteissa arvot muuttuvat. Myös sairastuneella on oikeus omaan elämään. Joskus elämä voi tuntua pyörivän vain sairauden ympärillä. Paha olo helpottaa kun tutut toimintatavat säilyvät. Elämää ei voi koskaan en-nakoida tai täysin hallita. Avoin keskustelu aiheesta auttaa. On muistettava, että epäusko parantumisesta painaa mieltä vielä pitkään hoitojen päätyttyä.
Haluan katsoa kohti, sitä mitä ei vielä ole. Ottaa vastaan sellaista, mitä ei vielä ole tai mitä en ole vielä kohdannut. Tahdon heittäytyä tuulen vietäväksi. On tärkeää ympäröidä itsensä ilolla, elämänhalulla ja positiivisilla ajatuksilla. Saan uneksia uusia unelmia. Tehdä uusia päämääriä, syntyä uudestaan. Antaa tilaa toivolle. Minä itse päätän miten haluan jäljellä olevan aikani käyttää.
Tämän halusin vain sanoa ja toivottaa jaksamista jokaiselle asian läheiseksi kokevalle oli sitten missä tilanteessa hyvänsä.
Siltikään suuresti edistynyt lääketiede ei tiedä vielä syövän hoitamiseen muita keinoja kuin syöpäkasvaimen paikallistamisen ja sen poistamisen. Usein proseduuri joudutaan ulottamaan koko ruumiiseen, joka saattaa menehtyä käsiin.
Eräät sanovat, että kidutusta. Potilaiden pitäisi saada vain lisää kipulääkkeitä ja valehtelua heidän tilastaan. On kuitenkin selvää, kun sairaus on tullut kerran tietoomme, kaikessa katastrofaalisuudessaan, ei kukaan miestä kykene sitä enää valhein unohtamaan. Selvää on, että syöpä jäytää omia sisuskaluja ja siitä halutaan päästä eroon.
Elämme keskellä julmaa sotaa, joka ei kerro pahanlaatuisuudestaan. Ei näkyviä oireita. Olennaista on kestää ihmisenä, itsenä, eikä muuttua syöpäsoluksi, niin kuin kaikki muu ympärillämme.
Jokaisen aamuna jolloin herään, ajattelen talvisotaa, koska ajattelen sotivani syöpäsoluja vastaan, jotka jylläävät kehossani. Tunnen olevani ainoa eloonjäänyt. Se tekee asian vieläkin vaikeammaksi. Tosin se ei tietenkään ole totta. Pelkoa ja epävarmuutta ei ole helppo sietää. Edessäni minulla silmänkantamattomiin sotilaita, jotka ovat sonnustautuneet modernein asein ja varustein. Minun pitäisi pystyä tuhoamaan se viimeiseen mieheen aseinani pelko, viha, rakkaus ja muita lieventäviä asianhaaroja.
Sanalla syöpä on ihmisten mieliin painunut hyytävä kaiku. Sana syöpä ei ole edes kaunis sana. Syöpä tai sitä sairastavat ihmiset eivät ole kirvoittaneet mieliin vitsejä parhailta huumorimiehiltäkään. Vakava sairaus on pysäytys. Tauti iskee sinuun juuri silloin kuin voit vähiten sitä odottaa.
Mieli kuohuu. Ajatuksissa vuorottelevat katkeruus, raivo, rakkaus, suru ja huoli läheisistä ja heidän voimistaa. Oudointa on se, ettei tule edes itse ajatelleeksi itseään. Päällimmäisenä nousee viha tautia kohtaan. Sitä joka säännöllisin väliajoin muistuttaa olemassaolostaan. Tilanteestaan ei voi syyttää ketään, se tekee siitä turhauttavinta. Mitkä seikat auttavat kestämään? Miten vakava sairaus vaikuttaa parisuhteeseen? Mitä tulevaisuudelta voi odottaa?
Sairaus on syvästi henkilökohtaista. Kukaan ei toivo, että vallalle tulee semmoinen kulttuuri, joka edellyttää meidän kertovan koko maailmalle omista asioistamme. Alkujärkytyksen jälkeen, kun on saanut maailmansa ja harkintakykynsä taas kutakuinkin kasaan on aika jakaa tuntoja ja kokemuksia. Varsinkin niiden kanssa, joilta voi odottaa tukea ja ymmärrystä.
Vaikeissa elämäntilanteissa arvot muuttuvat. Myös sairastuneella on oikeus omaan elämään. Joskus elämä voi tuntua pyörivän vain sairauden ympärillä. Paha olo helpottaa kun tutut toimintatavat säilyvät. Elämää ei voi koskaan en-nakoida tai täysin hallita. Avoin keskustelu aiheesta auttaa. On muistettava, että epäusko parantumisesta painaa mieltä vielä pitkään hoitojen päätyttyä.
Haluan katsoa kohti, sitä mitä ei vielä ole. Ottaa vastaan sellaista, mitä ei vielä ole tai mitä en ole vielä kohdannut. Tahdon heittäytyä tuulen vietäväksi. On tärkeää ympäröidä itsensä ilolla, elämänhalulla ja positiivisilla ajatuksilla. Saan uneksia uusia unelmia. Tehdä uusia päämääriä, syntyä uudestaan. Antaa tilaa toivolle. Minä itse päätän miten haluan jäljellä olevan aikani käyttää.
Tämän halusin vain sanoa ja toivottaa jaksamista jokaiselle asian läheiseksi kokevalle oli sitten missä tilanteessa hyvänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli hyvä ja ajatuksia herättävä,luen sen vielä moneen kertaan!Kiitokset siitä ja myös sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista!
päin täysin purjein ja pitää elämän syrjästä tukevasti kiinni tässä ja nyt.
Hieno ajatelma...