Olen usein kuullut sanottavan - ja ehkä lukenutkin jostain - että kissa pitää sellaisista ihmisistä, jotka antavat sen olla rauhassa eivätkä huomioi sitä. Monen ihmisen, joka ei pidä kissoista, olen kuullut sanovan ja itsekin ollut todistamassa sitä, että kissa pitää heistä ja hakee huomiota. Kissan luonteeseen kai kuuluu ko. henkilön kunnioittaminen, toisin kuin koiran luonteeseen. Koirat palvovat aktiivisia ihmisiä ja pidättäytyvät sellaisten ihmisten seurasta, jotka eivät heistä välitä.
Sitten asiaan! Asun kahdestaan kissani kanssa ja rakastan kissaani yli kaiken. Silittelen sitä usein, hellin, pusuttelen ja juttelen sille. Kissani alkaa kehrätä jo pelkästään, kun alan jutella sille. Kissani kehrää usein ja voimakkaasti esim. kun silitän sitä. Silloin kun kissa ei tykkää silittämisestä, en silitä sitä, vaan annan sen olla rauhassa. Ja kun kissa haluaa olla rauhassa, se menee sellaiseen paikkaan, jonne en pääse.
Kissani tulee kutsuttaessa luokse, lähes aina. Onko se normaalia? Kissani on aikuinen löytökisu ja ollut minulla vajaan vuoden. Kissani vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä elämäänsä ja saa olla myös yksikseen, kun olen töissä.
Pitäisikö minun siis antaa kissalleni vähemmän huomiota? Tykkäävätkö kissat siitä, että oma-aloitteisesti sitä paijaan ja sille juttelen? Monesti me myös keskustelemme, minä juttelen kissalleni ja se naukaisee vastaukseksi. Tuli vain mieleeni, että kun kissani ei voi olla huomaamatta sitä miten paljon sitä rakastan ja palvon, niin onko se tavallaan väärää käytöstä minulta kissan luonnetta kohtaan? Annatteko te kissojenne olla omissa oloissaan vai annatteko niille paljon huomiota ja miten kissanne siihen reagoivat?
Sitten asiaan! Asun kahdestaan kissani kanssa ja rakastan kissaani yli kaiken. Silittelen sitä usein, hellin, pusuttelen ja juttelen sille. Kissani alkaa kehrätä jo pelkästään, kun alan jutella sille. Kissani kehrää usein ja voimakkaasti esim. kun silitän sitä. Silloin kun kissa ei tykkää silittämisestä, en silitä sitä, vaan annan sen olla rauhassa. Ja kun kissa haluaa olla rauhassa, se menee sellaiseen paikkaan, jonne en pääse.
Kissani tulee kutsuttaessa luokse, lähes aina. Onko se normaalia? Kissani on aikuinen löytökisu ja ollut minulla vajaan vuoden. Kissani vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä elämäänsä ja saa olla myös yksikseen, kun olen töissä.
Pitäisikö minun siis antaa kissalleni vähemmän huomiota? Tykkäävätkö kissat siitä, että oma-aloitteisesti sitä paijaan ja sille juttelen? Monesti me myös keskustelemme, minä juttelen kissalleni ja se naukaisee vastaukseksi. Tuli vain mieleeni, että kun kissani ei voi olla huomaamatta sitä miten paljon sitä rakastan ja palvon, niin onko se tavallaan väärää käytöstä minulta kissan luonnetta kohtaan? Annatteko te kissojenne olla omissa oloissaan vai annatteko niille paljon huomiota ja miten kissanne siihen reagoivat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et tee väärin antaessasi kissalle huomiota. Kyllä nekin sitä kaipaavat, toiset vain vähemmän kuin toiset. Älä missään nimessä nyt jätä kissaasi vähemmälle huomiolle, se on tottunut siihen että sitä sinulta saa, ja on ilmeisen tyytyväinen siihen. Teet oikein siinä, että annat kissan olla rauhassa silloin, kun se sitä haluaa.
Oma kissani ei niinkään välitä silityksistä ja paijauksista, se kiipeää itse syliin silloin kun niitä haluaa. Jos paijailua yrittää muulloin, tulee kyllä harvinaisen selväksi että nyt ei kissalla kiinnosta! :D Leikittämistä sen sijaan poika pyytää usein, tulee läppäämään tassulla käteen tai jalkaan, että nyt vähän äksöniä elämään,kiitos!
Onnea, olet saanut erinomaisen kissan! :)
Totta on, että tutustumisvaiheessa kissa saattaa karttaa niitä, jotka esimerkiksi nappaavat sen heti syliin tai puhuvat kovalla äänellä. Kissan nimittäin pitäisi ensin antaa merkata ja nuuskia ihmiset. Silloin on parempi, että ei tee mitään tai ainakin on hyvin rauhallinen ja pidättyväinen. Kun kissa sitten on (jos on) todennut ihmisen turvalliseksi ja hyväksynyt sen alueelleen, voi alkaa vähitellen silitellä jne. Eri kissoilla tämä vaihe kestää eri ajan.
Oman hoitajansa kanssa kissa on yleensä niin tuttu, ettei se pahastu, jos omistaja on aloitteellinen osapuoli. Omistaja toisaalta tietää, milloin lähestyä ja milloin ei. Tulee tietyt rutiinit, joihin kissa on tottunut. Se kokee turvattomuutta, jos rutiinit yhtäkkiä muuttuvat, ja toisaalta siitä on ihanaa saada jatkuvasti hellyyttä ja huomiota. Tällä tavalla hoitaja myös tietää, mitä kissalle kuuluu. Hoitaja myös ymmärtää kissan tarpeen olla yksin.
On kissalle eduksi, ettei se anna vieraiden ihmisten päästä lähikontaktiin. On tietysti äärimmäisen luottavaisiakin kissoja, jotka antavat kenen tahansa koskettaa itseään, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Eli meillä on seurallinen kissapoika myös, minua se pitää perheen "johtohenkilönä", jota uskoo parhaiten - ja myös hakee seuraa. Ei pahastu yleensä huomiosta, päinvastoin kellahtaa usein rapsutuksia kerjäämään kun minä tai mieheni lähestytään. Lapsiin suhtautuu hieman varovaisemmin, mutta selvästi heihinkin on kiintynyt. Mutta vierailijoiden kohdalla olen huomannut, että yleensä hakeutuu niiden syliin/viereen, jotka huomioivat vähiten. Tai sitten ovat itsekin kissaomistajia eli kokeneita lähestyjiä kissan omilla ehdoilla.
Ensinnäkin tuosta että kissa hakeutuu helposti niiden ihmisten läheisyyteen, jotka eivät kissoista välitä tai pelkäävät kissoja, niin pitää kyllä paikkansa ainakin hyvin usein. Vaikka mulla on omia kissoja enkä kissoja sinällään pelkää, niin tuttavilla on kissa jota en halua silitellä koska kissa on erittäin aggressiivinen ja kaiken lisäksi n. 10-kiloinen kolli. Silti tämä kolli aina hellyydenpuuskassaan änkeää juuri mun syliin tai jalkoihin kiehnaamaan ja mä en voi muutaku istua paikallani jäykkänä, koska jos kissaa silittää niin minuutin päästä sen kynnet ja hampaat on syvällä käden lihassa kiinni. Näin on käynyt lukemattomat kerrat joten pysyttelen kissasta kaukana, vaan kissa ei pysy erossa musta. :D
Muuten sanoisin, että älä torju tai hylkää kissaasi jos se kaipaa sinua ja huomiotasi. Kissa kyllä paitsi hakee huomiotasi, niin myös osoittaa rakkauttaan ja kiintymystään sinuun, joten olisi väärin torjua kissa kun se kerran sinusta pitää. Huomaat kyllä selkeästi ne hetket, jolloin kissa ei kaipaa silittelyä, ja silloin se on viisainta antaa olla rauhassa, mutta jos kissa tulee kiehnaamaan niin ei ole väärin lainkaan että vastaat sen hellyydenosoitukseen.
Kyllä ne kissatkin upeita eläimiä ovat, vaikka tavallisiahan kotieläimiä ne on. Mutta ihan hienoja ja itsetyytyväisiä elämiä. Oon 12v ja mulla on kissa ja sen nimi on Piki. Lempinimi Piksu :) teen niin aina että jos piki ei halua silityksiä, niin ei se mitään. Kunhan antaa olla vain rauhassa. Ja silloin kun se haluaa tyytyväisenä huomiota minulta niin kyllä se on hyvä silittää ja pitää vaikka hetken aikaa sylissä ja antaa hyvää oloa sille :), Muuta kun että annat kissan tulla kiehnäämään jalkoihin ja ei silittelyä. Ei minä teen niin että aina kun se tulee luokseni niin minä annan rapsutuksia sille ja juttelen sille ja se tekee myös kissan iloiseksi. :) Niin anna vain rapsutuksia kissallesi ja älä yhtään jätä huomiota, jos kissasi tahtoo sitä. Ihan hyvä että on noin hyvät välit kissallasi ja sinulla. :) Tsemppiä :D