Apuva, auttakaa millä saan vajaan 2-vuotiaan lapseni tottelemaan, että sängyssä annetaan lakanan olla paikoillaan eikä sitä kiskota sieltä jatkuvasti pois. Lapsi on harrastanut samaista hommaa jo niin kauan, eikä mikään kielto tunnu tehoavan, ei edes kevyt näpäytys sormillekaan auta. Siitä on muodostunut lapselle jonkinlainen leikki. Te saman ongelman kanssa olevat/ saman kokeneet ottakaa kantaa.. neuvokaa, auttakaa.
Jatkuvaan petaamiseen kyllästynyt äiti.
Jatkuvaan petaamiseen kyllästynyt äiti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä yhtään näpäyttele lastasi siellä... Pistä patjaan vaikka pussilakana,sitä ei ihan heti kiskotakkaan irti. Meillä ei tarvitse pedata kun vain pari kertaa päivässä.Lapsi nukkuu päikkärit ja yön sängyssään, joten ei siellä päivisin sen enenpää pyöri..
lakanan pois, anna olla ilman. Johan varmaan pian kyllästyy pistelevään patjaan ja haluaa lakanan takasin.
Voit myös hommata lapselle nuken ja sille sängyn. Siinä lapsen on sitten luvallista ottaa lakanaa pois ja laitta takasin, mutta omassa sängyssä ei!
Anna repiä! Älä huomioi hänen touhujaan ollenkaan vaan anna touhuta itekseen. Uskon että ajan kanssa kun on tarpeeksi monet lakanat repinyt niin ettei saa keltään mitään huomiota niin varmaankin kyllästyy hommaan ja lopettaa.
..niin ja siellä sängyssähän pitäisi nukkua eikä touhuta muuta.. Tuon ikäinen lapsi nukkuu luultavammin yhdet päikkärit enää, eihän se voi kovin montaa kertaa lakanoita ehtiä repiä päivässä..kaksi/kolme kertaa..?
Joopa joo.. ei meilläkään sielä sängyssä turhia pyöritä, sielä nukutaan ne yhdet päikkärit yö. Ei vajaat 2-vuotias lapsi nyt sinne aina ihan tosta noin vaan nukahda, vaan sielä tehdään niitä omia "kepposia" ennenkö se nukkumatti sieltä saapuu. Olen petaillut niitä sänkyjä jo vuoden päivät 2x2 päivässä,alkaahan se jo vähä enemmin kun tympimään, niikuin kaksosperheessä ei sitä muutakin hommaa olisi..Tää on molempien puuhaa..
Ensimmäiseksi lopetat sormille näpäyttämisen ja huutamisen, katsot itseäsi peilistä ja rauhoitut. Jos lakanan repiminen jatkuu siitäkin huolimatta, niin palaat peilin ääreen rauhoittumaan.
Lakanan repiminen ei ole maailman vaarallisen juttu eikä sen takia kannata menettää hermojaan. Nauti ennemmin siitä että lapsesi jaksaa päivä toisensa jälkeen piehtaroida noinkin typerän asian parissa.
Lapsi oppii matkimalla ja oppii myös reagoimaan asioihin samalla tavalla kuin sinä itse reagoit. Jos pysyt aina rauhallisena, lapsesta tulee rauhallinen - ainakin silloin kun olette kahden. Jos raivoat, lyöt tai kohotat kättä lyödäksesi, oppii se lapsi senkin tavan: matkimalla.
Nuo kaksi ensimmäistä vuotta ovat näiden luonteenpiirteiden kehittymisen osalta ne tärkeimmät - ainakin joidenkin tutkimusten mukaan. Ne ovat toki hankalimmat vuodet myös vanhemmille kun totutellaan uudentyyppiseen perhe-elämään.
Aika kuitenkin alkaa nauttimaan elämän paskoista puolista - ei ne niin kamalia ole.