tällästä vaan kirjoittelen kun ihmettelen anopin käytöstä näin raskausaikanani.kovasti odottaa ensimmäistä lapsenlastaan mut mua kohtaan ruvennu tod arvostelevaksi!milloin ei verhot mätsää,osaanko pestä babyn vaatteet oikein ja tehdä riittävän monipuolista ruokaa,koska oon tod lyhyt(165 eli norm pitunen,tätä jaksaa korostaa aina,itse hän on 180 korppu) ym ym.ihmettelen lähinnä sitä kun hän on ollut aina mun ns.hyvä ystävä ja nyt näin raskaana ruvennu arvostelevaks,liitynkö kohta vihaan anoppiani klubiin,rupee pikku hiljaa vituttaa tollanen naljailu!mites muiden anoppisuhteet?
anoppi
sekaisin..
7868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kerho löytyy:D mä olisin taatusti sen klubin kirjoilla.
tee vaan selväks sille että osaat kyllä ja jos et osaa niin osaat kyllä kysyä. mulla menis hermo jos mun anoppi puuttuis mein asioihin tolleen.tuleee varmasti puuttuun kun vaavi syntyy mut tällä hetkellä ei olla ees väleis.
Sanot ihan suoraan että "tuleva mummi alkaa pikkuhiljaa palaa käämit. Ei tartte huushollata eikä neuvoja jaella jos en erikseen niitä pyydä, kiitos kuitenkin!"
Mulla on ihan sama tilanne, että hermot menee täälläkin anopin kanssa. Hän on osaavinaan kaiken ja minä en mitään. Arvostelee ja epäilee. Suurin ärsyyntymisen/suuttumisen aihe on olut se, kun hän levittelee ympäriinsä tulevan lapsemme sukupuolta. Kerroimme vanhemmillemme sillä ehdolla, ettei kukaan kerro eteenpäin kumpi on tulossa, ennen kuin tulokas on maailmassa. Anoppi ei tuosta sopimuksesta välitä tuon taivaallista ja kertoo surutta eteenpäin asiaa. Loukkaa tosi paljon minua ja miestäni, mutta mikään puhe ei auta. Viimeeksi kun tavattiin sanoin hänelle, kun kysyi jotain vauvasta, että eiköhän hän aikanaan saa tietää. Loukkaantui vastauksestani, mutta minä olen päättänyt, että mitään vauvaa koskevaa en enää kerro hänelle. Kuulee sitten aikanaan, koska yhtään ei voi luottaa siihen, kertooko eteenpäin asioista.
En tiedä mikä käytöksen takana on. Onkohan oman pojan lopullinen "menettäminen" (siis kun poika omaa perhettä perustaa) niin rankka paikka, että pitää alkaa ilkeäksi..?
Ennen tultiin hyvin toimeen anopin kanssa, mutta nyt raskauden aikana anoppi ei ole ees pahemmin pitänyt yhteyttä ja jos pitää niin aina jotain valittamista. Ollaan yhteenkin otettu tämän raskauden aikana, että kyllä ne välillä osaa olla raivostuttavia. Appiukon kanssa tulen todella hyvin toimeen, mutta jokin niitä mun ja anopin välejä kiristää :D :D
...ku ärsyttää niin paljon oma anoppi... Puuttuu jo nyt poikansa elämää ja poikaha ei halua sanoa pahasti hänelle ku yksinäinen on ja paljon kestäny... kohta tuloo vaavi ja pelkään vaan että millasta meän elämä sillo on anopin suhteen... Ja juu hän on aina oikeassa ja tuputtamassa mielipiteitään...
Aluksi pelkäsin että millaiseksi hirmuksi anoppi muuttuu, (asuvat meinaan noin 150metrin päässä meistä) ja kuinka alkaa puuttumaan minun elämääni. Mutta ihmeen hyvin on pysynyt aisoissa. Ainut asia mistä kysyi/sanoi kun kerrottiin että odotan oli että olenko lopettanut tupakoinnin, minkä lopetin heti kun itse sain tietää odottavani.
Itse pelkään sitä miten asiat tulee olemaan vauvan synnyttyä, että kuinka usein tulee pisto käynneille. Onneksi mieheni on todella ymmärtäväinen ja tietää että en tykkää jos kokoajan joku puuttuu elämäämme ja ramppaa kylässä. Olemme sopineet mieheni kanssa että heti aluksi tehdään pelisäännöt selviksi.
Lastenhoito taitoon ja kasvatus näkökulmiin ei ole puuttunut ainakaan toistaiseksi. Olen lastenhoitaja ammatiltani että se voi kyllä vaikuttaa. Mutta silti pelkään että miten asiat vauvan syntymän jälkeen.
Loistoanoppi! Ei ole koskaan tullut (3v asuttu yhes) pistokäynneille, nyt kun kerroin raskaudesta, sanoi vaan että ethän polta, (en) ja että älä nyt sit tee ihan hirveen pitkii työvuoroja...
Eli en usko että syntymän jälkeenkään rupeaa vahtaamaan, varmasti tarjoaa apuaan tarvittaessa.