Ruskeat simäsi
suklaiset
tummuen
minua
katsoivat.
Tunsin
kuumuuden
tiivistyvän
välillämme.
Halusit minua
Halusin sinua
Emme
voineet
emme
saaneet
koskaan
toisiimme
sulautua.
Kaipaann sinua.
suklaiset
tummuen
minua
katsoivat.
Tunsin
kuumuuden
tiivistyvän
välillämme.
Halusit minua
Halusin sinua
Emme
voineet
emme
saaneet
koskaan
toisiimme
sulautua.
Kaipaann sinua.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaipaan sitä, että tuntisin olevani tarpeellinen ja hyödyllinen.
viattomuuden tilaa. Aikaa jolloin ei ollut pettymyksiä, ei odotusta paremmasta. Kaikki vain oli. Jokainen hetki tuli ja siihen hetkeen reagoi omassa viattomuudessaan. niitä hetkiä on ollut aivan kiian vähän. Kaipaan olla viattomuuden tilassa. En tarkoita dementiaa.
...olisikohan tuossa kaipailussa nyt kyseessä ihmisen elämän tärkeät ikävuodet 0-3v.Minusta tuntuu, että saat kaipailla kauan ja hartaasti.
"viattomuutta" vielä yllättävän monella meidän ikäluokassamme olevallakin.
viime kesää, lämpöäsi, odotan.....
onnesta soikeana
jos menneitä hetkiä
takaisin saisi.
Olisin, olisin onnellinen
jos kohtalon rattaat
uudelleen
korjaisivat
sen pienen vinouman
joka aiheutti ohituksen
turhan.
Miksi
minut
hylkäsit?
Miksi?
yhteyttä uusiin ihmisiin ja uusiin ajatuksiin. Janoan ja kaipaan rakkautta; nektarinia elämään.
Tulen kaukaa, tasangon tuolta puolen.
Lentävän herhiläisen kimaallus silmissäni.
Tunen sinut tuhansien joukosta, naamiaisista huolimatta!
Tsippa
dappa
duu
Juupa
juu
Kukpas
muu
kuin herra huu???????????????????????????
Hävittäjämäisesti lentävän herhiläisen (englanniksi hornet) myrkkypistimestä lähtee raaka paukku.
- Myrkky on kymmenen kertaa voimakkaampaa kuin tavallisella ampiaisella, ja sitä mahtuu enemmän herhiläisen isoon ruhoon
Saathan minut ja halvalla! Vain pakkaus kertakäyttö partakoneita. Etääntyneen miehesi puhdas paita ja voileipä, juustoa tomaattia ja ripaus kirveliä.
valoa
tähän
viidakkoon.
Vai
eksyinkö
kenties
sademetsään.
Jos
hengähdän
saarroksiin
joudun.
Uuuups....
..........kompastuin
ja
varjo
jostain
levittäytyy
ylleni
......
Kuka?
......
Näen pienen tytön kävelevän kaukana
Kuinka onnellinen olenkaan
Hän kulkee pois päin
minä
olen nainen
ja
minä
olen tässä.
Kuinkas
selität
sinä
viisaista viisain?
Kysymyksesi
rikkovat runon arkkitehtuurin
oppipoikani pieni saarikoski
piti tanssilavaa vuorella
pääsymaksut valuivat kurkuistamme
minä kysyin häneltä hunajaa vai kermaa
olla muurinmurtaja?
Hajoaako kaikki lähelläni?
Omat muurisi rikkoen pääset ulos!
Tule!!
Kun palaat, näet kaiken olevan ennallaan!
Ei ne huomaa mitään!
ovat hajonneet
hiekaksi hienoksi
kullaksi
autiomaan.
Minne
olemme matkalla?
Ystävä?
Rakas?
Opas?
Vai mikä?
Siis
olet
Sinä
minulle?
Milloin minut
yhytit?
Täällä vai jo ennen tätä?
Miksi minut
valitsit?
Kerro.
Sinua satutin,
Haavoitin herkkää sieluasi.
Anna anteeksi.
Esitit kovaa.
Uhosit paljon
Härnäsit härnäämistäsi.
Ajattelin:
Heijastan takaisin.
Vastaan samalla mitalla.
Vastasin samalla mitalla.
Sinäkö upposit?
Minne katosit?
Minä häpeän.
Olen siis heikko.
Olen ihminen.
Pieni.
Avuton.
Eksyksissä.
En tunne pelien sääntöjä.
En ole marionetti,
en sätkunukke,
en vahanukke.
Olen ihminen.
Lihaa,
luuta,
verta,
nahkaa,
hermoverkkoja.
Solukokoelma.
Olen myös elävä.
Sielu
Henki
Eläinkeho ihmisen hahmossa.
Minulla on tunteet.
Itken paljon.
Osaan jo hymyillä.
Välillä nauran.
Eksyksissä.
Miksi kiusaat?
Miksi hätyyttelet minua?
Miksi kätkeydyt varjoihin?
Aurinko- Edith Södergran -
(Tulevaisuuden varjo, 1920)
(suom. Aale Tynni)
Seison kuin pilvellä verrattoman autuaana.
Pilven reunat hehkuvat punaa. Se on aurinko.
Aurinko on minua suudellut. Niin ei suutele
mikään maan päällä.
Elääkö ikuisesti todistaen tätä hetkeä,
ah, ei, kohota luotisuoria säteitä myöten
lähemmäksi häntä.
Kerran
kehrään itseni aurinkoon kuin kärpänen
meripihkaan,
jälkimaailmalle ei siitä tule aarretta,
mutta minä olen ollut autuuden hehkuvassa uunissa.
Voi, sinä kruunu joka välkyt otsani ympärillä,
mitä he tietävätkään, kun he sinua katselevat?