Nyt nuo keskustelut viistävät ihan muita aiheita kun sairauksia. Joten tämä ketju on tarkoitettu SAIRASTUNEILLE keskusteluun sairauksista. EI ammattiauttajille, jotka pilkkaavat sairastuneita ja haluavat nolata heidän kirjoituksiaan lääketieteellisin termein tms.
SIIS ihmisille jotka sairastavat ja haluavat siitä kirjoittaa ja kysellä TOISELTA sairastuneelta neuvoja tai vertaistukea.
EI KESKUSTELU jonkun palstahäirikön persoonasta tms. Sen keskustelun voitte aloittaa sitten toisaalle.
SIIS ihmisille jotka sairastavat ja haluavat siitä kirjoittaa ja kysellä TOISELTA sairastuneelta neuvoja tai vertaistukea.
EI KESKUSTELU jonkun palstahäirikön persoonasta tms. Sen keskustelun voitte aloittaa sitten toisaalle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko tuo nyt ymärrettävissä niin, että jos sinulle amatiin katsomatta on tietoa jostain sairaudesta tai sen hoidosta, et voi osallistua keskusteluun. Ei sitä mun mielestä ole noihin sääntöihin kirjattu eikä täällä mun nähdäkseni kukaan ammattiauttaja ole "häiriköinyt".Eiköhän tämä ole ihan vapaa keskustelupalsta, johon voi kortensa kantaa kaikki kiinnostuneet.Tuosta olen samaa mieltä, että palsta ei ole tarkoitettu toisten keskustelijoiden persoonan tai tyylin mollaamiseen.
>pilkkaavat sairastuneita ja haluavat nolata heidän kirjoituksiaan lääketieteellisin termein tms.
Ei ole kysymys sairastuneiden pilkkaamisesta, ei suinkaan. Aika monesti kirjoitukset sisältävät pääidean, että terveydenhuollossa työskentelevät ovat jollakin tapaa pahoin sekä tieto- että asennevammaisia. En ymmärrä tarkoitusperiä, miksi tämänsuuntainen viestintä on hyväksyttävää, mutta itse en voisi tuoda esille toisentyyppisiä näkökulmia ja mielipiteitä erilaisten ratkaisujen taustalle. Esimerkiksi pitkittynyttä keuhkoinfektiota poteva kyseli alla, että mitä järkeä on tehdä näin ja näin ja nyt tutkitaan astmaa, vaikka arvelee, että astmasta ei ole kysymys. Minä tulkitsen toisenlaisesta viitekehyksestä käsin. Erilaiset mikrobit vaurioittavat aina jossain määrin keuhkoputken limakalvoa ja ajattelen, että astman kaltainen hyperaktiviteetti (=keuhkoputket reagoivat astman tapaisin oirein) on pitkittyneen infektion jälkeen aina mahdollinen. Ajattelen, että hän saa oikein hyvää ja perusteellista hoitoa. Onko toisenlaisen loogisuuden esilletuominen vähyksyttävämpää? Jos on, niin miksi?
Toiseksi vertaistuen neuvot ovat niin ”lääketieteellisiä”, että niiden tuoma näkökulma ehdottomuudessaan joskus hirvittää. Joku antoi ohjeen, että ”älä lähde vastaanotolta tapauksessasi, jollet saa HRCT:tä”. Tällaiset neuvot joskus hirvittävät ja vastakkaisenkin näkemyksen voi tuoda aivan samanlaisena neuvona esille, kun tuon tutkimuksen tekemisen välttämättömyydenkin. Taidatte tietää, että laki (lakia sovelletaan pitkälti) velvoittaa röntgentutkimusten tarpeellisuuteen aina kahden lääkärin arvion: lähettävän ja röntgenlääkärin. Jos hoitava lääkäri katsoo, että HRCT on tarpeellinen tutkimus potilaalle, niin röntgenlääkäri voi arvioida toisin. Lain mukaan hänellä on oikeus tuossa tapauksessa kieltäytyä tekemästä tutkimusta. Röntgenlähetteeseen esitietojen kirjoittaminen (miksi esitiedot potilaasta lähetteeseen ovat niin tärkeitä) perustuu juuri tähän sekä tietysti siihen, että kuvasta on helpompi antaa lausunto, kun esitietoja on käytettävissä. Miksi tällainen kahden lääkärin arvio röntgentutkimuksen tarpeellisuudesta? Siksi, että näillä tutkimuksilla on aina sekä hyötynsä että haittansa. Sädeannos tietokonekuvauksissa on moninkertainen tavalliseen rtg-kuvaan nähden. On potilaan suojelua arvioituttaa tutkimuksen tarpeellisuus niin, että se hyöty, mikä tutkimuksesta saadaan on aivan varmasti kahden erillisen ihmisen arvioimana tarpeellinen ja suurempi kuin esim. tässä tapauksessa potilaan saama sädeannos. Nuoren naisen HRCT:tä ei ”vain vaadita ja tekaista”. Ei ole pelkkää terveydenhuollon kiusaa, miksei jotakin tutkimuksia ”saa tai tehdä”. Miksi toisenlaisen näkemyksen esilletuonti ei ole sallittua? Itseasiassa paitsi että tutkimuksista tulisi potilaan kanssa keskustella yhteisymmärryksessä, niin myös jokaisen toimenpiteen ja tutkimusten haitoista tulisi keskustella. Potilaalla on lain mukaan oikeus päättää, haluaako hän ottaa tämän riskin ja arvioiko myös hän erilaisten tutkimusten tuoman hyödyn suuremmaksi kuin haitat. Nämä keskustelut jäävät ilmeisesti käymättä tällaisten ”vaatimuspuheiden” ollessa vallitsevia. On erinomaista palautetta ainakin minulle.
Kolmanneksi etenkin lääkäreitä kritisoidaan siitä, että elävät ”kirjamaailmassa”. Siis käyttävät tutkimustietoa ratkaisuissaan eivätkä malta kuunnella potilaan kokemuksia. Ja jos käyttävätkin kokemustietoa, niin käyttävät sitä yksipuolisesti keskustellessaan muiden hoitavien henkilöiden kanssa, mikä on heidän asiantuntijakokemuksen tuoma näkemyksensä asioihin, mutta potilaan kokemusten yli kävellään. Eikö tämä ole aika yleinen käsitys? Voiko sen käsittää sitten pilkkaamiseksi tai väheksymiseksi, jos kuuntelen täällä palstalla juuri näitä mietteitä. Sehän on käsittääkseni juuri sitä, mitä halutaan. Halutaan, että kuunnellaan, mutta toisaalta ei haluta. Voi kuunnella, muttei saa osallistua keskuteluun millään tavoin. Miten tämä loogisuus oikein menee?
On kai mielipiteiden vaihdon aivan perusperiaate se, että erilaisten näkemysten ja mielipiteiden omaaminen ei tarkoita sitä, että ihminen itsessään on jotenkin huonompi tai parempi. Vastakkaiset mielipiteet eivät tarkoita pilkkaamista eivätkä toisaalta toisen olemista seksipervo, tollo, petturi, valehtelija, kaksinaamainen ja kiero ihminen. Miksi on oikeuttettua tuoda tämäntyyppisiä ”seksipervonäkökulmia” esille terveydenhuollon toimintaan liittyen ilman oikeutta keskusteluun väitteistä. Toki sinäsnä tämäntyyppinen palaute on aivan tavallista terveydenhuollossa ja hoitohenkilökuntakin kantaa tämäntyyppisestä palautteesta syyttä ison osan. Kaikenlainen huoritteluja uhkailu on etenkin päivystyspisteissä niin tavallista. Palautteeseen tulisi voida kuitenkin vastata ja siitä keskustella niin, että suunta ei ole yksipuolinen.
"Nämä keskustelut jäävät ilmeisesti käymättä tällaisten ”vaatimuspuheiden” ollessa vallitsevia."
Ja nyt kun täällä asiantuntijalla olisi aikaa paneutua juuri näihin kysymyksiin, ollaan niin ärsyyntyneitä että sitä ei suvaita :-).
Nimenomaan tästä on usein kysymys. Lääkäreillä esim terveyskeskusten vastaanotossa (siis myös muualla kuin päivystyksessä) on liian vähän aikaa yhtä potilasta kohden, siis siten, että potilaalle /asiakkaalle jäisi tunne että hän on tullut kuulluksi ja vakavasti otetuksi. Jos olisi aikaa perustella ja selittää mitä ja miksi tehdään tai jätetään tekemättä, USEA asiakas lähtisi vastaanotolta huomattavasti nykyistä tyytyväisempänä. Tosin joillakin on jo vastaanotolle tullessaan niin voimakkaat käsiteykset omasta tilasta ja tutkimusten tarpeesta, ettei sitä käännä mikään, mutta noin niin kuin pääasiassa.
Samoin on laita vanhustenhuollossa. Nykyisin omaiset osaavat vaatia ja yhteistyön sävy menee herkästi syyttelyn ja epäluulon puolelle, jos ei heille hoitajien ja joskus lääkärinkin taholta anneta aikaa. Eli jutelllaan vanhuksen jaksamisesta ja voinnista ja tutkimustuloksista, miksi ei aloiteta antibioottia jne.Vain sitenhän heille jää tunne että heidän vanhuksensa on "hyvässä ja turvallisessa hoidossa".
ja voimat vähissä..
Itse kirjoitan lääkäriin mennessäni listan asioista, joihin toivon vastausta. Vastaanotolla ei se tärkein tulisi ehkä ollenkaan mieleen.
Lääkäriä varten kirjoitan myös oirekuvauksen. Äkkiseltään kun ei huonoja hetkiä muista.
Minulla on astma ja reagoin tosi herkästi vaikka mistä.
Kuuluuko äänen käheytyminen astmaan vai onko se joku eri sairaus?
... usealla etenkin vanhemmalla ihmisellä. Kun he menee lääkäriin, siinä kiireisen tohtorin edessä unohtuu kaikki mitä oli mielen päällä ja aikomus kysyä. Moni tosiaan vielä kirjoittaa paperille asioista etukäteen tai pyytää hoitajaa muistutamaan esim. lääkärin kierrolla.
Miun mummi oli metka kapistus. Hää oli semmonnen yhtä paksu ku pitkäki ja hiukka alkoi jo muisti heittää. Hää oli sit liäkäriin tilannu ajan ja kun liäkär kävi häntä huutamalla moittimaan, et tuommosen asian takia ei tänne tartte tulla, ni mummi kaivo käsilaukustaan viiskymmpisen (siis markoissa) ja heitti sen liäkärin eteen pöydälle ja sanoi et siin on tohtorille huutamisesta, heh. Läks saman tien sieltä huoneesta eikä tullu takas vaikka liäkär kuinka perrään huuteli. Liekköhän jälkikasvusta tullut yhtä pahankurista.
halua nolata sairaita. Pyörin silloin tällöin täällä palstoilla aikani kuluksi ja vastailen kyllä kysymyksiin jos tiedän asiasta. En vastaa sellaisiin, joissa kysellään miten muut saman sairauden kanssa elelevät ovat voineet jne. Mutta suuri osa kysymyksistä täällä terveysosiossa on ihan faktakysymyksiä: joku miettii, sopivatko lääkkeet yhteen, kauanko Marevanin vaikutus kestää, mitä tapahtuu sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa, millaisia oireita on eri sairauksissa, miten suomennetaan erilaista lääkärilatinaa potilaspapereissa jne. Näihin kysymyksiin olen vastaillut ja aion vastailla jatkossakin, kyselijät ovat vastausviesteissään vaikuttaneet ilahtuneilta kun ovat saaneet tietoa.
Se taitaakin olla niin, että jos kysyt ja saat vastauksen, se on ok. Mutta jos toinen alkaa kommentoida sanomisiasi ja esittämään siitä täällä vastakkaisen mielipiteen, siitä vedetään usein sitten herne nenään.Pitäisi vissiin aina hymistellä ja olla samaa mieltä.