Lapseni aloitti esikoulun muutama viikko sitten.Tänään sain eskariopelta sellaisat palautetta että lapsi miettii jonkun aikaa, tai on ikäänkuin muissa maailmoissa ennen kuin alkaa tekemään. Eli sen jälkeen kun ope on ohjeet antanut. Hänelle pitää sanoa vielä erikseen ennen kuin alkaa työhön.
Voiko esim. epilepsialääke aiheuttaa tuon?
Lääkkeenä neurotol slow.
Voiko esim. epilepsialääke aiheuttaa tuon?
Lääkkeenä neurotol slow.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ehkä epilääke, vaan se, mikä niitä kohatuksia aiheuttaa. Jos aivoissa on vaurio, se haittaa tietenkin ko.alueelle kuuluvaa toimintakykyä.
Itse olen samanlainen kuin lapsesi. Helppoonkin kysymykseen on vaikea vastata heti, yleensäkin ryhtyminen "sanoista tekoihin" on hidasta. Tunnistan itsessäni lieviä afasiaoireita, kyky ymmärtää ja muistaa kuultua on heikentynyt. Puhekyvyssä ei ole vikaa, mutta joiden asioiden ilmaisuun ei tahdo löytyä sanoja.
Ongelma voi olla myös keskittymiskyvyn puute (olematta kuitenkaan ADHD tai vastaava). Sekin on yleinen piirre aivosairauksissa.
Sano opettajalle, että kyse ei ole siitä, että hän ei sauraa opetusta tai on laiska. Me vain olemme tällaisia, sille ei voi mitään. Hänkin varmaan saa tehtävät tehdyksi sitten, kun on päässyt alkuun?
Kirjoitukseni mukaan sähän olet selkeästi keskimääräistä älykkäämpi ja kirjoituksesi on selkeää ja ei keskittymiskyvyn puutteesta näy jälkeäkään.
En oikein ymmärrä... ehkä vaan olen jo tottunut olemaan näin tollo, tosin itse olen myös oikeustieteellisessä ja aivoissani on vikaa ja sen pitäisi näkyä keskittymiskyvyssä ja suorituksissa. No näkyyhän se, koska suorituksia ei ole pahemmin tullut, mutta jos olen tenttiin valmistunut on tuloksena yleensä ollut parhaat pisteet 200 joukosta, että siitä... kuitenkin opiskelijakavereistani tulee suuresta osasta tulevaisuudessa valtiomme johtohenkilöitä ja hyvin tienaavia. Silti ne ei välttämättä saa sen parempia arvosanoja kuin aivoistaan vairuoitunut.
Aina joskus törmää ihmisiin, jotka luulevat epilepsiaa sairastavan olevan kuuro, tajuton ja ÄO:tään noin 40 tasoa. Varsinkin, jos tieto sairaudesta on ensimmäinen mitä uudesta tuttavuudesta opitaan. No, meitähän on kirkkaasti todella moneen junaan ja laskuista pois ne jotka ei ehdi edes asemalle...
Opiskelijana ja koululaisena epileptikoilla on monesti ns.omat keinot oppia. Luokkatilassa, jossa on hälinää, voi olla terveelläkin välillä tekemistä oppimisensa kanssa.
Itse muistelen opikeluajoistani samaa, ei ne terveet sen parempia arvosanoja saaneet kuin tällainen kilahtanutkaan. Opiskelumetodit olivat kyllä sitten hiukan erilaiset. Ei allekirjoittaneella luokan melskeessä onnistunut tehtävien teko aikuisenakaan, miten sitten pienellä koululaisella.
Minun keskittymisongelmani koskee vain kuuntelua. Pystyn tekemään käsitöitä tuntikausia, ei hätää. Mutta jos yritän kuunnella jotain puhetta, luentoa tai erittäin puheliaan ihmisen höpinöitä, vaivun muihin mietteisiin parissa minuutissa. Vaikka aihe kuinka kiinnostaisi ja todella haluaisin kuunnella, en pysty. Tämä luullakseni viittaa enemmän afasiaan kuin tarkkaavaisuushäiriöön.
Kirjoittaminen sujuu, kun on mahdollista korjailla tekstiä jälkikäteen, aika paljon korjauksia teenkin ennen lähettämistä. Tämän mittaisen tekstin kirjoittamiseen viimeisteltynä kuluu tosi kauan. Kiitos tekstinkäsittelyohjelman, saan nykyään etanapostikirjeistäkin parempia, kun kirjoitan ne koneella.
Oikean aivopuoliskon vaurioista vielä kohdalle kolahtaa kyvyttömyys ymmärtää äänensävyjä, ilmeitä ja eleitä. En helpolla huomaa, milloin joku laskee leikkiä. Vitsitkin ymmärrän vähän jälkijunassa.
Neuropsykologin ennen leikkausta tekemät testit on kai jonkinmoisia älykkyystestejäkin, hyvinhän ne meni. Ihan piruuttani kävin Mensan testissäkin. No, jäsenyyteen jäi matkaa, mutta ei hävetäkään tarvitse. Jotain lohtua sille, että noiden kommunikointivaikeuksien takia leimautuu helposti tyhmäksi ja laiskaksi.
Jos on huono yhdessä lajissa, niin voi olla huippuhyvä toisessa. Albert Einsteinin uskotaan olleen lievästi autistinen, hänellä luultavasti oli tarkkaavaisuushäiriö sekä lukihäiriö eli päässä monenlaista vikaa, mutta niin vain miehestä tuli huipputiedemies. Otetaan mallia :)
Tapauskuvauksesi perusteella tunnistan monen lapsen tuollaisesta käytöksestä. Jotkut on ylivilkkaita ja jotkut miettii ja ovat omissa maailmoissaan ja pitävät mielikuvituskavereita itsellään ja vaikka mitä.
Lääkkeen nimi kyllä viittaa hitauteen, joten oisko sivuvaikutus? En tunne itse lääkettä. Eskariopettaja on kiinnittänyt huomiota ja pisteet hänelle siitä, että saattaa tietoosi... ei varmaan kaikki tee töitään yhtä tunnollisesti. Tarvittaessa voitte tehdä muutoksia, mutta itselleni tuo kuulostaa kyllä aika pieneltä. Lapsethan ovat hyvin erilaisia... veljeni poika on esim. todella ujo ja näyttää tosi synkältä, mutta kun hänen kanssaan pääsee juttuun, niin hän on todella viisas ja juttua tulee aivan uskomattomasti ja tietää ikäisekseen ällistyttäviä asioita eläimistä ja osaa jo monia kieliäkin. Se on vaan sellainen tarkkailija näköjään ja ajattelija, itse pidin häntä ensin sairaalloisen syrjäänvetäytyvänä, mutta en minä osaa enää ainakaan enää sanoa. Lapset on lapsia ja ammattilaiset varmaan osaa tuohon sanoa.
Onpa hyvä systeemi esikoulussa, kun noin tarkkaan ottavat huomioon... nyt vaan sitten tietoisina teette tarvittaessa jotain... keskustelu neurologin kanssa tai jotain ei varmaan haittaakaan.
Mä olen monesti miettinyt, että jos ihminen ei ole ollut tekemisissä epiä sairastavan kanssa aiemmin, niin kaikki mitä ihmien tekee tai jättää tekemättä liittyy epiin. Mulla esim. omat vanhemmat luulevat heti kohtauksen olevan tulossa, jos esim. tuijotan vaikkapa ohi kulkevaa ihmistä hetkeä kauemmin. Epini kuitenkin pysyy lääkkeillä melkoisen hyvin hallinnassa. Olisikin mielenkiintoista tehdä testi, jossa olisi kymmenen ihmistä, joista yksi sairastaisi epiä ja ihmisten pitäisi heidän toiminnastaan päätellä kuka on se epilepsiaa sairastava. Mutta tosi kiva, että ope on huomioinut tällaisen asian ja ottanut sen puheeksi, minä tosin voin sanoa, että omilla lapsillani on kyllä samoja juttuja, vaikka ovatkin ns. terveitä. Kiinnostus esim. jotain tehtävää kohtaan ei aina ole 100 prosenttista ja silloin ajatukset voi kyllä kauankin harhailla. Mutta hyvä siis, että tällainen huomioidaan. Olipa sekavaa, mutta tulipa kirjoitettua...
Toihan oli täysin asiaa, eikä sekavasti kirjoitettu. Ehkä luen liikaa oikeusfilosofiaa ja eri ihmisten ajatuksia oikeuden teoriasta ja mietteitä siitä. Niiden tekstien jälkeen tavallinen selkokieli, jota kirjoituksesi on, on niin hirvittävän helppoa lukea.
Loppujen lopuksi olisi se varmasti muutenkin. Silloin tällöin täällä on kyllä ollut tekstejä joista ei kertakaikkiaan ole saanut selvää, vaikka kuinka on yrittänyt suomentaa itselleen. Selkeästi henkilö on kuitenkin jotain yrittänyt sanoa.
Eli minä käytin peruskoulun tuota neurotol-slowia ja luulin aluksi että keskittymisvaikeuteni johtui siitä, mutta kun lääke vaihdettiin niin ei tilanne muuttunut mihinkään. Tilanne voi johtua joko ihan muusta asiasta tai sitten sairaudesta, mutta epäilen että tuon ikäisen annostuksella tuskin johtuu lääkkeestä. Tietysti kaikki ovat yksilöitä epilepsian ja kaikkien lääkkeiden vaikutuksen kanssa, mutta henkilökohtaisesti en usko siihen. Kannattaa ilmoittaa asiasta neurologille, mikäli asia on niin pahalla mallilla, että hyvin työnsä tehnyt opettajakin sen huomaa. Uskon että lapsesta on itse vaikea saada mitään irti hänen ikänsä vuoksi, mutta moni asiantuntija voi auttaa, että mistä asia johtuu ja minkälaisia tuntemuksia lapsella on. Mutta ihmettelen että miksi asiaa ei ole huomattu aikaisemmin. Eikö lapsi ole samanlainen kotona kun käsket häntä esimerkiksi nukkumaan tai juttelet hänen kanssaan? Tietysti voi olla että lasta ei kiinnostus ole kauhean korkealla, mutta sen kyllä huomaat itsekkin johtuuko se siitä vai ei.
Hyvää jatkoa teille ja lapsellenne.
Sellaisiahan riittää ja eskariope on tuskin epilepsian asiantuntija missään suhteessa. Korkeintaan voi kokemuksen perusteella verrata muihin, jos on kokenut. Aloittelijalla ei taasen ole tätäkään kokemusta. Silti hyvä, että ottaa huomioon.
Hyvä pointti tuossa kirjoituksessani oli mielestäni, että kyllähän kotona huomattaisiin ainakin jotain, jos jotain tuollaista olisi. Ainakin yleistäen. Voihan tietenkin olla, että ongelmat tulevat vasta isommassa joukossa ja hälinässä, kuten tööttö taisi todeta.
Kotona en ole huomannut tuollaista "hitautta" mitä eskarissa on ilmennyt.
Eskariopen mukaan lapsi siis kattelee kovasti mitä muut tekevät ennenkuin aloittaa oman hommansa. Kun alkuun pääsee, ei ongelmia ole enää sen jälkeen.
Sekin on uutta, että toimii ryhmässä, ja muut lapset kiinnostavat kovin. Voihan sekin olla syynä siihen että open yleisesti annetut ohjeet menevät ohi korvien, kun on niin paljon seurattavaa.ja sen vuoksi joutuu ope vielä antamaan uudet ohjeet. Eli voi olla näinkin asia. Eli on liian jännittynyt ja innoisssaan katellessaan muita lapsia. Tietäisin paremmin jos näkisin tilanteeen.
On toki ryhmässä ollut, viime talven pari kertaa viikko kerhossa, mutta nyt on uusi ryhmä ja uudet kaverit.
Aivan mahtava eskarin ope hänellä on, ei voi muuta kuin kehua!