Mua on pitkään vaivannu ja mietityttäny että onko kaikki miehet samanlaisia kun mulla?!
Meillä minä hoidan pääasias yksin lapset ja kodin kun kotona olen ja mies töissä(vaikka tiän että puolet kuuluis miehelle,mutta en saa sitä ymmärtämään ja kun luonteeltani olen se joka haluaa että kaikilla ois asiat hyvin ja itestäni annan kaikkeni,välillä itteni unohtaen kokonaan).
Mutta sitten kun joskus koitan saada jonkulaista myötätuntoa tai edes rohkasua vähän omaan äitiyteen niin aina saan kuulla haukkumista.Jos meenki itkusena sanomaan ku tunnen itteni nii huonoksi äidiksi(vaikka tiän että teen kaikkeni)niin heti mies sanoo et"sillon on syytä tehä asialle jotain jos omatunto kolkuttaa...".Ja entistä paskempi olo tulee kun toinenki syyllistää vaik kaikkeni yritän ja yksin kannan huolen lapsista muutenki.(meillä 3 lasta).
Tiän että äitiyteen kuuluu sekin että haluais olla parempi kun on,mutta kamalalta tuntuu kun mies ei ymmärrä tukea yhtään...
Millä sen saa ymmärtämään että en jaksa enää jos en tukea saa mistään?! Se on niin vastaan kaikkea psykiatrista tms ja sellasissa ei käy kun hullut ja pimpot vaan hänen sanojen mukaan.Oon monta vuotta saanu tukea sieltä ja ymmärrystä niin olen jaksanu(vaikka sillonki mieheltä sain kuulla et oon seonnu ku sellasis käyn).
Mitä ihmettä mun pitää tehä et mies tajuaa auttaa ja ymmärtää?Erota en halua,se ei ole sit mun kohalla mikään neuvo.Sillä ei tee muuta kun siirtää ongelmat seuraavaan suhteeseen ja saa monen ihmisen elämän rikki...
Mut niitä oikeita neuvoja kaipaan...
Meillä minä hoidan pääasias yksin lapset ja kodin kun kotona olen ja mies töissä(vaikka tiän että puolet kuuluis miehelle,mutta en saa sitä ymmärtämään ja kun luonteeltani olen se joka haluaa että kaikilla ois asiat hyvin ja itestäni annan kaikkeni,välillä itteni unohtaen kokonaan).
Mutta sitten kun joskus koitan saada jonkulaista myötätuntoa tai edes rohkasua vähän omaan äitiyteen niin aina saan kuulla haukkumista.Jos meenki itkusena sanomaan ku tunnen itteni nii huonoksi äidiksi(vaikka tiän että teen kaikkeni)niin heti mies sanoo et"sillon on syytä tehä asialle jotain jos omatunto kolkuttaa...".Ja entistä paskempi olo tulee kun toinenki syyllistää vaik kaikkeni yritän ja yksin kannan huolen lapsista muutenki.(meillä 3 lasta).
Tiän että äitiyteen kuuluu sekin että haluais olla parempi kun on,mutta kamalalta tuntuu kun mies ei ymmärrä tukea yhtään...
Millä sen saa ymmärtämään että en jaksa enää jos en tukea saa mistään?! Se on niin vastaan kaikkea psykiatrista tms ja sellasissa ei käy kun hullut ja pimpot vaan hänen sanojen mukaan.Oon monta vuotta saanu tukea sieltä ja ymmärrystä niin olen jaksanu(vaikka sillonki mieheltä sain kuulla et oon seonnu ku sellasis käyn).
Mitä ihmettä mun pitää tehä et mies tajuaa auttaa ja ymmärtää?Erota en halua,se ei ole sit mun kohalla mikään neuvo.Sillä ei tee muuta kun siirtää ongelmat seuraavaan suhteeseen ja saa monen ihmisen elämän rikki...
Mut niitä oikeita neuvoja kaipaan...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Entä kehutko sinä itse miestäsi hänen tekemästään työstä? Eikö se leivän pöytään tuominen ole ihan yhtä arvokasta kuin sinun olemisesi lasten kanssa.
Ehkä kannattaisi kokeilla puhua asioista "normaalitilassa", ei siis itkuisena ja valmiiksi syyttävällä kannalla.
Kirjoitit kantavasi yksin vastuun lapsistanne. Eikö siis olisi jo korkea aika alkaa antamaan sitä vastuuta lasten isällekin.
Lähdet vaikka kavereiden kanssa päiväksi (tai useammaksikin) humputtelemaan (oli se sitten mitä tahansa) ja mies hoitaa sillä välin lapset täysin. Ainakin itselle tuli viestistäsi mieleen, ettei miehesi ole ollut yksin lasten kanssa?!? Ja tämä sitten jatkossakin "ohjelmistoon", eiköhän se mies ala pikkuhiljaa ymmärtämään sinuakin..
niin huomaan että en kyllä tarpeeksi muista kehua.Aina kun laittaa tiskit(jos niin ihanasti käy)niin muistan kyllä heti kiittää ja sanoa kuinka hyvän mielen sai.
Välillä teenkin niin että jätän lapset päiväksi tai joskus jopa viikonlopuksi että pääsen ihan irti arjesta ja kotoa,niin sillon hoitaa vastuunsa kyllä onneksi täysin.Ja sanoikin viimeksi että ei ole huomannukkaan kuinka kova vahdittava ja työllistäjä pienin on...Mutta ei se sitä koskaan kauaa muista.
Alotin omat reissut tietosesti opetellen ettei lapset roiku ainavaan yksin mussa kii ja isäkin joutus kantamaan niistä huolta välillä...Kun meillä isännällä niitä omia viikonloppuja on jatkuvasti,välillä monta kuukautta ja välillä taukoa(sillon ryyppää kaverien kaa).
Sit pinna palaa viimein mulla ku en enää jaksa ja sit tulee taukoa...
oli ukon kanssa joskus ihan kunnon keskustelu tosta, että naiset olettaa saavansa aina kehuja mutta unohtavat sitten itse jakaa niitä (ja tämähän lähti siitä, että itsekin kuulu(i)n tähän sakkiin;)
Kovasti yritän muistaa jakaa niitä kohteliaisuuksia ihan "spontaanisti", eli väkisin en ala mitään kehuja keksimään vaan aihetta tulee kyllä vastaan ihan jokapäiväisessä elämässä. Mutta kyllä se on vaan kummasti parantanut sekä omaa että varmasti myös miehen oloa :)
jospa voisit alkaa ajatella asiaa siten, että miehesi on sellainen kuin on, eikä siitä luultavasti muuksi muutu eli kehuja ei ole tiedossa eikä muutenkaan kovinkaan ymmärtäväisen kuuloista puhetta.
näytät itse tietävän, että psykologilla tms. käynti ei ole mitään pimpojen touhua, sen nyt tietää jokainen vähääkään ajatteleva ihminen. miehelläsi on omat esteensä ja luulonsa. kerta haluat hänen kanssa elää, hyväksy se, että häneltä et tukea saa jollei hän kasva aimo harppausta henkisesti.
mitäs jos alkaisit vain luottaa itseesi, kun selvästi olet hyvä äiti ja kaikkesi kerrot tekeväsi ja parhaasi yrität. kyllä minäkin usein toivon olevani parempi äitinä, mutta itselleen pitää olla myös armollinen ja lempeä: jos järjellä tietää tekevänsä parhaansa ei muuta tarvitse itseltään odottaa. käy hyvillä mielin psykologilla tai missä sitten käytkin ja puhu siellä asioista.
miehesi ei muutu millään muulla kuin sillä, että HÄN ITSE HALUAA MUUTTUA. jokaisen ihmisen kasvu ja muutos lähtee aina kunkin omasta halusta, siihen et voi vaikuttaa.
siinä olen eri mieltä, että eroamalla siirtää vain ongelmat seuraavaan suhteeseen. ihmisiä on niin erilaisia, että kyllä nähdäkseni sinulle olisi sopivampikin puolisko jossain. en todellakaan siis kehota sinua eroamaan vaan arvostan sitä, että sanot, että se ei ole sinulle ratkaisu. halusin vain sanoa, että kyllä mielestäni ero voi olla välillä myös hyvä päätös kaikkia osapuolia, lapsiakin, ajatellen.
kunkin ihmisen elämä on juuri sellaista millaiseksi hän on sen itse tehnyt/antanut tehdä. vain itse voi omaa elämäänsä muuttaa.
voimia sinulle, arvosta itseäsi ja jätä miehesi epäkypsät kommentit omaan arvoonsa.
Mieti; jos mies tulee itkuisena luoksesi ja sanoo ettei osaa jotain hommaa ja tuntee olevansa siinä huono, mitä sanot? Miten hn mahtaa sinut nähdä? EI kukaan ole hänelle ekrtonut että se on sinun tapasi saada myötätuntoa ja kehuja, ei hän sitä tiedä.
Paras konsti tuossa kohtaa on ekrtoa miehelle ääneen ja selvin sanoin mitä haluat, ei odottaa ajatusenlukua, siinä ne tunnetusti ovat järjestään huonoja :D älä vähättele itseäsi ja odota kehuja, vaan mene ja sano että hitto, tekisipä mieleni kuulla itsestäni jotain positiivista nyt. Sanohan ukkoseni jotain hyvää minusta, vaikkapa palkinnoksi siitä että jaksan tuota kersaa! Tai sinnepäin. Älä odota että mies tajuaa kautta rantain vihjailusta, sillä reseptillä saat vain varman pettymyksen.
Ja jos mies on töissä ja sinä kotona, puolet kotihommista eivät kuulu hänelle. Vain huomautuksena alkuosaan. Kumpikin voimiensa mukaan, mutta ei miehenkään voi olettaa raatavan tauotta.
***
että sillä mitä kirjotin että puolet kuuluu toiselle,tarkotin siis sitä että vapaalla miehenkin kuuluu huomioida myös perhettä eikä elää itsekkäästi vaan omille tarpeilleen ja istua sohvalla tai aina salilla ja mä teenkin kaiken.Eli sillon tekis myös perheen arkea helpottamaan jotain.Mulle riittäs se että hoitas edes vain polttopuiden hammaamiset...mutta...Nyt se on niin että pilkon puut ja kannan sisälle,siivoon,teen ruoat,pyykkään ja hoidan lasten iltapesut ja nukuttamiset yksin,vanhimman kanssa teen läksyt...Eli siis kaiken mitä kotona hommia vaan on.Onneksi mies sillon sitten tekee kun mä olen pois viikonlopun(sen kerran vuodessa)ne pakollisimmat.
Mutta kai toiset sit vaan on sellasia ettei ajattele ku pääasias itteään ja toiset ymmärtää rempata taloa tms.eikä niitäkin jätä vaimonsa hoidettavaksi...
Jos olet sitä mieltä, että joudut tekemään enemmän kuin oman osasi, eikä tekemisiäsi arvosteta, miten olisi jos SANOISIT asian juuri niin kuin se on?
Tuollainen kuvaamasi itsesäälin sekainen marttyyriksi tekeytyminen on ehkä raivostuttavinta, mitä ihminen voi tehdä. Säälin miestäsi.
että totta se on, miehet ja naiset puhuvat eritavalla. Minäkin kerran menin miehelleni kujertamaan vuosia sitten, tähän tapaan: Että tarvitsisin nyt rohkaisua. >> mies siihen, että: Ai, ryyppyäkö?
Että silleen, Onnea vaan teille siskot tuohon miehen kanssa kommunikoinnin viidakkoon.
Neuvo: Älkää vihjatko, vaan sanokaa tosi suoraan se mitä tarkoitatte. Mies on putkiaivo, ja nainen on paljon kimurantimpi tapaus.
meill totesin että ukkojen kanssa on hankala elää juuri tuon kommunikointi ongelman kanssa.Siinä missä ukot ikuisia pikkupoikia nainen haluaa olla välillä pikku tyttö jota silitellään ja pidetään kainalossa ja ehkä turvallisesti kannustellaan ja kehutaan..Mut ei kun vastaus on että ukko ei siihen pysty.Jos vaimolla mättää esim.duuni niin vaimo saa sen asian yksin märehtiä ja vielä viikko sen jälkeenkin ukko kiertää kaukaa..Elä sitten noitten kanssa sovussa.Itse leikkii milloin puhelimella, millo tietokoneella millon milläkin ja saa leikkiä",en oo kieltänyt..mutta naisena saat hoitaa perheen kodin työn ja oman hyvin voinnin lisäks sitä isoa pikkupoikaa..Ottaa vaan päähän tänään ja taas ja en jaksa nalkuttaa enää vaan karkaan kohta kaupunkiin ja tulen kun huvittaa ja en muutes siivoa tällä viikolla ja ...
Ettehän te nykynaiset osaa edes kananmunaa kuoria,marketeista ostetaan makkarat valmiiksi pilkottuna ja munat pötkötettynä saati sitten raakamuna pahvipurkitettuna.Ei pysy kauha veitsi,imuri tai luuttu kädessä.Miesten työllä tienaamat rahat kulutetaan naapurin Lissun kanssa shoppailemalla liian pieniä vaatteita jätti marketeista.Poikavauvatkin muistuttavat enemmän tyttöjä kuin tytöt kun on ostettu niin söpöjä röyhelö vaatteita POJALLE.Illat juostaan posliineja ym pinninkejä harrastamassa vaikka paska valuu nurkista.Kunnioitusta minulla ei suomalaisia nykyämmiä kohtaan heru.Siksi vaihdoinkin suomalaisen jokinorsun työteliäiseen Aasialais naiseen.
Kaikki naiset on tietty erilaisia mutta silti Kerrompa sulle millanen mä olen: eli siivouksesta sen verran että meillä imuroin 2-3 kertaa viikossa pesen lattiat,wc siivotaan joka päivä(koska se ei lapsiperheessä pysy puhtaana yhtä päivää),sitten ikkunat pesen joka viikko sisältä(jotka myöskään ei pienten lasten perheissä puhtaana pysy).Sitten 2kertaa vuodessa siivoon ja jynssään koko talon lattiasta kattoon varastoineen.Tiskit on pakko laittaa 5-10 kertaa päivässä,muuten pöydät notkuis likaisista.
Ruoista sen verran että raaka-aineet ostan kaupasta ja ite teen kaikki alusta loppuun,sillä se säästää rahaa ja se kun on tiukassa lapsiperheissä...Jouluruoat teen jo kuukautta ennen pakastimeen alusta loppuun ite tehtyinä,koska kaupasta ei saa kun tehtaan mössöjä jotka pilais joulun ja meillä ei sellasia eineksiä lapset edes söis,saati sit kuinka kalliiksi joulu niillä tulis...Lasten kassa leivotaan ite pakastimeen lähes kaikki,joka myös säästää rahaa.Marjat poimin yksin lasten kanssa(isäntä kun ei viiti)joka auttaa talven vitamiineja saamaan...
Sitten shoppailuista.Eli meillä se kyllä rajottuu kirppariin,sieltä haen itelle ja losille vaatteet,koska kaupasta ei ole varaa ostaa.Ja kun silmä on harjaantunu hyviä etsimään edullisesti,niin kulkeepa meidän porukka jopa muotivaatteis vaikka rahaa koko 5 hengen perheellä menee vaatteisiin VUODESSA noin 100-200e.Mutta onneksi on kirpparit olemassa.
Ja rahan tuhlauksesta viel sen verran et meillä sitä kuluttaa isäntä joka nytkin kesän hyppäs joka viikonloppu omilla ryyppyreissuilla kesäkuun alusta elokuun puoliväliin...Ja sillä bodaajan kropalla viinaa kuluu(eli hynää imee!!).Eli eipä siinä harrasteltu ite sen kummemmin niitä sun posliinejas,kun yötä päivää hoidin lapsia usein kodin vankina kun ei autoa edes kauppareissuille aina...Välillä sit ruokia oli pakko kehitellä mitä kaapista löytyi...
Että on sulla joitenki tuo naiskäsitys aika metässä tai sit oot haalinu itelles just sellaset idiootit mitkä sunlaiset vaan suostuu ottamaan...MUTTA ONNEKSI ON MYÖS PALJON OIEKEITA MIEHIÄ JOTKA KANTAA SEN VASTUUN OIKEASTI EIKÄ OLE IKUISIA HOIDETTAVIA PIKKUPOIKIA,NIINKUN SINÄ TUNNUT OLEVAN...
Keskimäärin kyllä Aasialaiskodissa hygienian taso on mitä on. Siis siellä paikallista tasoa, Kotonaan opittua. Enpä vaihtais Suomalaiseen. En millään.
Kukin tavallaan, minulla on hyvä ja siisti kotimainen nainen. Tuttu ja turvallinen, 4 lapsemme äiti.
Mielestäni sinun tulisi yrittää päästä eroon täydellisyyden tavoittelusta. Ei tarvitse olla mikään täydellinen äiti, eihän kukaan ole. Väsyt entisestään kun tavoittelet täydellisyyttä. Yritä ottaa vähän rennommin.
Ettekö voi sopia miehesi kanssa mitään pelisääntöjä vastuun jakamista? Esim. kauppakäynti vuorot: Mies käy tiistaina kaupassa ja sinä torstaina. Perjantaina siivouspäivä. Sinä imuroit ja kun mies tulee kotiin sanot, että saa jatkaa pölyjen pyyhkimisellä ja lattioiden pesulla tai toisinpäin? Jne. Voit vaikka nostaa vesiämpärin ja mopin valmiiksi odottamaan. Sinun tulee vaatia tilanteeseen muutosta. Ei se itkemällä parane. Minkä ikäisiä lapset ovat? Voiko heille alata antamaan vastuuta kotitöissä auttamisesta?
Tietysti olisi hyvä, jos parisuhteessa annetaan toisille positiivista palautetta. En kuitenkaan näe, että tilanne on oikein, jos sinun täytyy yksipuolisesti kiitellä jokaista pikku juttua mitä miehesi tekee. Kiitellä töistä mitkä kuuluvatkin miehellesi.
Sinun ei tarvitse olla se joka huolehtii, että kaikilla on asiat hyvin. Et voi kuitenkaan koskaan miellyttää kaikkia. Etkä voi parantaa koko mailmaa. Ei sinuakaan tule kukaan koskaan kiittelemään, vaikka kuinka antaisit kaikkesi. Koeta yrittää vähän "kovettaa" itseäsi terveessä mielessä. Ja nyt keskustelemaan ja vaatimaan muutosta tilanteeseen.
Tiedän että jokin laittaa mua tavottelemaan täydellisyyttä,ehkä se että sisäisesti on parempi olo kun ulkoisesti on koti siisti...Jotakin itsensä järjestelyä se on samalla.
Miestäni oon koittanu saada tekemään osansa,mutta se vaan tuumaa että pakkoko on siivota.Ei tekisi sitä ja antas pölyjen kerääntyä,niin että mä en kestäis.(sillon kun mä olen pois ja vastuu hänellä niin tekee kyllä kaiken ihailtavan hyvin ja siistiä on kun palaan...)=)Eikä ite siivous mua haittaakaan,tykkään siitä että tulee siistiä ja tiskaamisesta myös,ym pyykinlaitot on ihan mukavaa hommaa...mutta ne miestenki työt,ne ei kuulu mulle ja tuo sen mielettömän ressin kun lasten kanssa koittaa kaiken saada tehtyä muiden hommien lisäksi.Ja kuinka monta riitaa niistä on käyty,mutta kun vastaus on aina että kyllä mä ne hoidan(mutta ei hoida kun vasta sitten kun viimene pakko,eli kun saunaa pitäs lämmittää niin lähtee pilkkomaan muutaman puun,mikä hermostuttaa mua suunnattomasti.Haluisin että kesällä nekin hoidettas koko talveksi valmiiksi että säästys jatkuvalta ressiltä siinä asias...)
Mutta kai se on vaan luonteitten eroa ja pakko hyväksyä että erilaisia ollaan...
Kovasti mieltäni lämmitti aikoinaan, kun lasteni tarhasta sain hyvää palautetta. Henkilökunta oli sitä mieltä, että lapseni ovat lahjakkaita ja tasapainoisia, iloisia ja reiluja. Äitinä olin heistä niin ylpeä! Olin siis onnistunut saamaan kaksi ainutlaatuista lasta, ja otin kehuista osan itselleni. Tämä tapahtui vasta kun olin ollut erossa avostani jo vuosikausia. Enpä muista, että hän olisi minua mistään kehunut.
Lähestulkoon joka päivä. Käymme molemmat ansiotyössä ja meillä tehdään kotityöt aika lailla 60/40 eli minulla on hieman suurempi siivu, mutta enpä valita. Tykkään kotitöistä ja väitänpä, että työjälkeni on parempaa kuin siipan.
Tilanteesi vaikuttaa aika ahdistavalta enkä kyllä osaa neuvoa muuta kuin, että menkää kirkon parisuhdeneuvontaan. Miehen vastustus asiaa kohtaan on varmaan aluksi suurta, mutta toivon mukaa hänkin tajuaa olevansa vastuussa parisuhteestanne. Teettekö muuten mitään hauskaa yhdessä? (muuta kuin seksiä siis) Mikä sai teidät alunperin yhteen, mitkä asiat teitä yhdistävät nyt? Millaisia hyviä ominaisuuksia puolisostasi löytyy? Mietipä noita ja yritä keskittyä miehesi hyviin ominaisuuksiin, tasata hieman vaakakuppia siis.
Voimia sinulle!