Oon sairastanu monta vuotta masennusta ja nyt terapian avulla lähes täysin parantunut. Parisuhteeni ovat aina olleet tosi ongelmaisia, syystä tai toisesta, olen kestänyt väkivaltaa, pettämistä, valehtelua ym..ystävät ovat vuosia ihmetelleet miksi en lähde ja etsi jotain parempaa. Oon ajatellu että parempi huono suhde kun ei suhdetta ollenkaan. Yksin ollessa en tunne olevani mitään. Tuntuu että parisuhde mittaa mun arvokkuutta. Olen myös uhkaillut miesystäviäni itsemurhalla ja hakenut huomiota masennukseni varjolla. Koen etten oo pienenä saanu huomiota ja siitä tää varmaan johtuu, mutta onko kyseessä läheisriippuvuus ja miten sitä voi hoitaa? Terapiassa käyn edelleen masennuksen takia ja siellä otankin asian esille, mutta terapeuttini suuntaus ei juurikaan hyväksy menneiden kaivelua, joten pitäiskö vaihtaa terapeuttia vai mitenkähän tää asia ratkeis.. Lääkitystä tähän vaivaan ei taida tarvita eikä löytyisikään. Olen siis ihan normaali ns.tervejärkinen ihminen mutta välillä huomaan pimahtaneeni ihan täysin ja teen aivan järjettömiä asioita etten menettäisi parisuhdetta... Oon menny yöpaidassa makaamaan auton konepellille ettei mies ajaisi pois, olen juossut alasti rivitalon pihalla miehen perässä ja semmosta pientä kivaa.. =) Koska yksinkertaisesti PELKÄÄN sitä että jään yksin ja olen taas arvoton. En näistä oo tajunnu/kehdannu puhua lääkärissä aiemmin, ehkä nyt ois aika..
Läheisriippuvuus
Olenko?
5419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä suuntaus sitten on kyseessä, joka ei hyväksy "menneiden kaivelua"? Käsittämätöntä.
Mistä terapeuttisi sitten haluaa puhua vai nökötättekö molemmat hiljaa?
Kuinka koet parantuneesi?
terapiasuuntaus ja sillä saadaa hyviä tuloksia toisin kuin freudilaisilla väännöksillä.
Mitä siinä tapahtuu?
Mutta siis tämä kyseinen terapia on kognitiivista ja käyttäytymisterapiaa, hyvin yleistä siis. Mutta nykyään ilmeisesti hyvinkin monet terapeutit ovat ottaneet sen linjan että suunta on tulevaan, ei menneeseen. Ei niinkään välitetä siitä tunteesta mikä on, tunteethan muuttuu koko ajan. Vaan keskitytään käyttäytymisen muuttamiseen tietyissä tilanteissa. Sillä ei siis ole merkitystä miksi masennuin, vaan teen töitä sen eteen että pääsisin ns.normaaliin elämään kiinni enkä masentuisi uudestaan. Ihan järkevää kun miettii.. Varmaan on myös jotain tapauksia joissa käydään läpi jotain lapsuuden traumoja.. Mutta luulenpa että niissäkin tapauksissa parantavampaa on keskittyminen tulevaan ja konkreettisiin asioihin.
kohtalon toveri. Minä olen läheisriippuvainen ja olen sen tunnustanut jokaiselle ,jos tulee jotain puhetta. Oma seurustelukumppani on mua kokoajan hylkäämässä ja jättämässä, jos en tee hänen tahtoaan. Mulla myös samankaltaista käyttäytymistä ,jos kumppani yrittää lähtee pois. Tämä on todella raskasta ja yrtän tosissani ulos tuosta riippuvuudesta. Kaikki juontuu lapsuuteeni. En ole saanut rakkautta ... minua on käyteety hyväksi , väkivaltaa olen kokenut ja hylkäämistä!