Hei!
Kirjoitan tämän ns. tunneryöpyn tänne raskauden "pelostani". En kaipaa mitään haukkuja, vaikka itsetuntoni ne kuinka hyvin kestäisikin. Kertokaa ajatuksianne mun tilanteesta. Neuvojakin saa toki antaa, mutta kaikki päätökset tulen tekemään itse!
Alukse kerron hieman itsestäni ja taustastani, jotta tilannettani olisi hieman helpompi tulkita.
Olen juuri 16 vuotta täyttänyt nuori nainen ja
aloittanut ammattikoulun. Koen olevanu erittäinkin itsenäinen ja oma-aloitteinen. Tulen toimeen toisten kanssa ja kaverini luonnehtivat minua iloiseksi. Minulla on porukan "selvä päisin" ja
realistisin ajatusmaailma. Mielentasapainoni on tällä hetkellä täys kymppi! En hätkähdä pienistä; olen vahva luonne ja teen parhaani...
Tuo vaikutti varmasti todella itsekeskeiseltä puheelta. Ja sitä se hieman olikin, myönnän sen kyllä. Minua on kuitenkin kasvatettu kotona kannustamalla ja kehumalla. En ole kuitenkaan missään tapauksessa mikään lellitty, paremminkin päinvastoin. Olen saanut hyvät elämän perus palikat vanhemmiltani ja isommilta veljiltäni.
Nyt kuitenkin itse asiaan: On sattunut ISO moka ja
menkat on kohta kolme viikkoa myöhässä. Kaikki tietävät varmasti mistä puhun. Se oli yhden yön juttu ja parin Ginin jälkeen. Tottakai kaikki tekevät virheitä, mutta tämmöinen on jo paljon enemmän kuin virhe. Se saattaa olla jotain korvaamatonta. Ostin tänään raskaustestin ja aijon tehdä sen illalla.
Minua ei pelota, eikä juuri toistaiseksi jännitäkään. Toisaalta en mitään ylenpalttisen suurta katumustakaan tunne, vaikka niin pitäisi ehkä olla. Ainoastaan hävettää ja nolottaa kamalasti. Olen pettynyt itseeni!
Jos nyt olen raskaana (jonka mahdollisuudet menevät aikas 50% ja 50%) en tod. näköisesti pysyisi harkitakaan aborttia. Uusi elämä on minulle aina iloinen uutinen. Kaikki varmaan sanovat etten tiedä mistä puhun ja mihin ryhdyn, niin en tiedäkään... Mistä mä sen kaiken todellisuuden voisinkaan tietää!!?
Lapsen pitämisen surut olisivat vain siinä, että
sillä ei ehkä ole isää, jos tämä kysyinen nuori mies ei halua ottaa minkään laista vastuuta. Kyllä mielestäni lapsella isä pitäisi olla ja varsinkin pojalla miehen malli. Toinen pieni ajatus takaraivossa on minun nuoruuteni ja kehoni kehitys. Kyllähän sen nyt pitäisi olla jo aika kehittynyt ja loppuun kasvanut, mutta noin ylipäätään raskaus ei ehkä fyysiselle kehitykselleni ole tässä iässä kovinkaan hyväksi.
Tosin kyllähän ennen vanhaan naiset saivat lapset erittäinkin nuorina.
Äiti eikä varmaankaan isänikään pakottaisi minua
aborttiin. Ei todellakaan! Ja jos raskaus olisi vaki suhteessa tullut ja vaikka siltikin vahingossa siinä ei edes loppujen lopuksi olisi mitään pahaa vanhempieni silmissä. Mutta kun se on
yksi kerta vento vieraan kumppanin kanssa. Se tässä eniten itteänikin oikein inhottaa. Vaikka kyllä tietenkin pystyisin samalla tavalla sitä lastani rakastamaan.
Tämä on kirjoitettu täysin mielivapaasti sillä periaatteella, että se auttaa itseäni ymmärtämään asioita paremmin. Juttu saattaa siitä johtuen olla sekava tai vaikeasti ymmärrettävä. Saa tietenkin kommentoida. Tekstiähän minulla olisi vielä riittänytkin opiskelujen järjestämisistä yms. mutta saa kysyäkin.
~Kiitän T. Kaisu
Kirjoitan tämän ns. tunneryöpyn tänne raskauden "pelostani". En kaipaa mitään haukkuja, vaikka itsetuntoni ne kuinka hyvin kestäisikin. Kertokaa ajatuksianne mun tilanteesta. Neuvojakin saa toki antaa, mutta kaikki päätökset tulen tekemään itse!
Alukse kerron hieman itsestäni ja taustastani, jotta tilannettani olisi hieman helpompi tulkita.
Olen juuri 16 vuotta täyttänyt nuori nainen ja
aloittanut ammattikoulun. Koen olevanu erittäinkin itsenäinen ja oma-aloitteinen. Tulen toimeen toisten kanssa ja kaverini luonnehtivat minua iloiseksi. Minulla on porukan "selvä päisin" ja
realistisin ajatusmaailma. Mielentasapainoni on tällä hetkellä täys kymppi! En hätkähdä pienistä; olen vahva luonne ja teen parhaani...
Tuo vaikutti varmasti todella itsekeskeiseltä puheelta. Ja sitä se hieman olikin, myönnän sen kyllä. Minua on kuitenkin kasvatettu kotona kannustamalla ja kehumalla. En ole kuitenkaan missään tapauksessa mikään lellitty, paremminkin päinvastoin. Olen saanut hyvät elämän perus palikat vanhemmiltani ja isommilta veljiltäni.
Nyt kuitenkin itse asiaan: On sattunut ISO moka ja
menkat on kohta kolme viikkoa myöhässä. Kaikki tietävät varmasti mistä puhun. Se oli yhden yön juttu ja parin Ginin jälkeen. Tottakai kaikki tekevät virheitä, mutta tämmöinen on jo paljon enemmän kuin virhe. Se saattaa olla jotain korvaamatonta. Ostin tänään raskaustestin ja aijon tehdä sen illalla.
Minua ei pelota, eikä juuri toistaiseksi jännitäkään. Toisaalta en mitään ylenpalttisen suurta katumustakaan tunne, vaikka niin pitäisi ehkä olla. Ainoastaan hävettää ja nolottaa kamalasti. Olen pettynyt itseeni!
Jos nyt olen raskaana (jonka mahdollisuudet menevät aikas 50% ja 50%) en tod. näköisesti pysyisi harkitakaan aborttia. Uusi elämä on minulle aina iloinen uutinen. Kaikki varmaan sanovat etten tiedä mistä puhun ja mihin ryhdyn, niin en tiedäkään... Mistä mä sen kaiken todellisuuden voisinkaan tietää!!?
Lapsen pitämisen surut olisivat vain siinä, että
sillä ei ehkä ole isää, jos tämä kysyinen nuori mies ei halua ottaa minkään laista vastuuta. Kyllä mielestäni lapsella isä pitäisi olla ja varsinkin pojalla miehen malli. Toinen pieni ajatus takaraivossa on minun nuoruuteni ja kehoni kehitys. Kyllähän sen nyt pitäisi olla jo aika kehittynyt ja loppuun kasvanut, mutta noin ylipäätään raskaus ei ehkä fyysiselle kehitykselleni ole tässä iässä kovinkaan hyväksi.
Tosin kyllähän ennen vanhaan naiset saivat lapset erittäinkin nuorina.
Äiti eikä varmaankaan isänikään pakottaisi minua
aborttiin. Ei todellakaan! Ja jos raskaus olisi vaki suhteessa tullut ja vaikka siltikin vahingossa siinä ei edes loppujen lopuksi olisi mitään pahaa vanhempieni silmissä. Mutta kun se on
yksi kerta vento vieraan kumppanin kanssa. Se tässä eniten itteänikin oikein inhottaa. Vaikka kyllä tietenkin pystyisin samalla tavalla sitä lastani rakastamaan.
Tämä on kirjoitettu täysin mielivapaasti sillä periaatteella, että se auttaa itseäni ymmärtämään asioita paremmin. Juttu saattaa siitä johtuen olla sekava tai vaikeasti ymmärrettävä. Saa tietenkin kommentoida. Tekstiähän minulla olisi vielä riittänytkin opiskelujen järjestämisistä yms. mutta saa kysyäkin.
~Kiitän T. Kaisu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä testi näytti?
no mitäs testi näytti? Jos olet raskaana niin kaikki
päätökset sinun tulee tehdä itse.Mutta muista myös että jos se poika ei halua ottaa vastuuta niin se on
16 vuotiaana kova paikka alkaa yksinhuoltajaksi. Mieti tarkkaan pidätkö, ja muista että silloin kun lapsi tulee niin oma nuoruus on menneen talven lumia.Enkä todellakaan sano että olisi huono asia pitää lapsi vain päinvastoin.Pitää vain muistaa että
vastuun ottaminen lapsesta on muutakin kun vaunuilla työntelyä. Mutta ikinä ei tiedä miten pärjää jos itse ei sitä koe.
Olet vaikean ja elämäsi muuttavan ratkaisun edessä. Se minkä ratkaisun teet riippuu sun ajattelutavastasi: pidätkö tätä elämäsi pilaavana virheenä vai mahdollisuutena?
Joka tapauksessa tarvitset paljon tukea ja kannattaakin jakaa tuntojaan ystävien/vanhempien kanssa.
Tsemppiä!
Testissäni oli vain yksi puneinen viiva. Totta puhuen olen harmissani ja allapäin. Ajatus raskaudesta
oli jo niin hyvän tuntuinen. Tässäkin tilanteessa opin tuntemaan itseäni enemmän ja huomasin että tosiaan voisin olla valmis äidiksi, jos niin olisi ollut tarkoitettu. Kuitenkin parempi näin.
Vaikka en enää teini elämää kaipaakaan. Aikuisuuskin on silti kaukana. ;) Monista ei koskaan "aikuisia" tulekaan. ;)
Teppo kummastelee, miksi et ole lukiossa, vaikka kirjoitat ikäiseksesi ihan hyvin.
Kerrot olevasi tervepäinen, mutta silti harrastat seksiä ilman kondomia - ja vielä täysin vieraan kanssa. Ne kumoavat toisensa.
Valitettavasti tällaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi vaihtoehto: raskauden keskeytys. Tämä on kaikkien etu. Siis olettaen, että olet raskaana. Kannattaa antaa lopullinen päätäntävalta vanhemmillesi. He ovat varmasti samaa mieltä kuin Teppo - tai kuka tahansa normaali AIKUINEN.
Sinulle parasta toivoen,
Teppo
Tuo minulla vähän mielessäni kävikin, että kommenttia saattaa tulla ristiriitaisesta tekstistäni. Siitä kuinka väitän olevani tervepäinen tyyppi ja silti lonkero maisteissa häröilen vastuuttomasti vieraan kundin kanssa.
Jokainen joskus eksyy synkälle polulle. Se saattaa olla mutkainen tai mäkinen, lyhyt tai pitkä. Joskus tarvitsee jopa taskulampun nähdäkseen polulla kuopat ja juuret.
Niin minulle nyt ilmeisesti kävi ja otan opikseni.
Minulla on myös paljon periaatteitan ja joikaisen niistä olen myös valmis perustelemaan. Omassa näkökulmassani yhdenillanjutuissa ei ole mitään pahaa ja sitä en varsinaisesti siis virheenä pidäkään. Ainoastaan sitä, että muistin kondomin liian myöhään.
PS. Lukiossa en ole siksi, että olen taidekoulussa.