En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta laitoin tämän tänne mihin tämä minusta kuuluu. Ystävälläni on todella vaikeaa. Hän on käyttänyt huumeita ja yrittänyt itse murhaa... Olen hänestä sen verran kaukana, etten voi tavata häntä. Varsinkaan nyt kun meillä ei ole mitään yhteyksiä muuta kuin kirjeet, kun hän on otettu sijaishoitoon tai johonkin... (en tiedä termejä, sorry) Olen todella huolissani... Kannan huonoa omaa tuntoa siitä, että jos olen itse onnellinen jos toisella on vaikeaa... Minusta tuntuu että olen itsekäs enkä välitä tarpeeksi jos olen itse vain iloinen... Antakaa jotain lohtua... Tämä on todella masentavaa... Olen iloinen kaikista, jotka jaksavat lohduttaa. :( Olenko itsekäs jos olen onnellinen?
Olenko itsekäs?
surullinentyttö:'(((
3371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta et oo yhtään itsekäs. Sä voit olla sun kaverin tukena mutta ei sekään varmasti haluais että sä masennut siinä samalla. Eli älä uppoa laivan mukana! Musta tää on aika tärkeetä ymmärtää. Ehkä sä voisit kertoa sille joistain kivoista asioista mitä sulle on viimeaikoina sattunu että se muistais että elämässä on vielä jotain hyvääki.
Mutta tosiaan, älä uppoa laivan mukana.
(tai ainakaan ei pitäisi olla)
Ikävä tilanne sulla, huumeet pitäs saaha tästä maailmasta kokonaan pois!
Hmmm, jos kävisit tapaamassa kaverias? Puhuisitte asioista, ehkä se helpottas? Tue ystävääs, ole positiivisilla mielin hänen seurassaan (vaikka vaikeaa se voisi ollakin). Tee ystävän työ, tulee itsellekin parempi mieli, koska voi auttaa toista.
Tsemppiä!
Sulla on omakin elämä, ei toisen surut saa sun elämää tehdä surulliseksi. Jos et voi muuten kun kirjeitse ottaa yhteyttä, et voi sille mitään.
Älä kanna huonoa omaa tuntoa, kyllä hänkin varmaan ymmärtää että sinulla on omakin elämä. voit tietysti auttaa häntä minkä pystyt ja olla kiinnostunut hänen elämästään. Liikoja ei voi vaatia, et säkään varmaan mikää superman ole :D