apua teiltä jolla kokemusta kolmesta lapsesta tai lähinnä kahdesta vaippa ikäisestä!!!
elikkä esikoinen on 3,5vn ja kuopus täyttää 7kk..
esikoisella eri isä kuin kuopuksella,ja tämän lapsen kanssa olenkin ollut pitkään ahdistunut kunnes sain kuopukseni joka oli haluttu lapsi,esikoinen vahinko enkä silloin ollut valmis äidiksi,mutta jotenkuten selvittiin..läheisyyttä on vaikea tälle antaa,vaikka sattuukin nähdä kuinka tämä niin kaipaa minun kosketustani..kuopus on sitten se tavallaan "minun oma" ja haluttu ja läheisyyttä,haleja,huomiota tämä saa kaiken edestä-toki ei tämä esikko nyt niin yksin jää,mutta..
no,itse olen taipuvainen masennukselle aina silloin tällöin ja sitten taas yhtä äkkiä kaikki kirkastuukin ja tuntuu hyvälle-tosin kuopuksen syntymän jälkeen olen voinut vallan mainiosti!olen ensi kertaa elämässäni kokenut olevani ÄITI.
no,ongelmana on tämä:OLEN RASKAANA aivan yllättäen EHKÄISYSTÄ huolimatta!!!
en olisi näin pian lasta halunnut,viiden vuoden säteillä ajattelin kolmatta..mutta näin kävi..
aborttia en tee,mutta kuinka pärjään kun kuopus on 1v2kk kun uusi syntyy??
kertokaahan kokemuksella!
ja unohdanko vanhemman lapseni täysin kun minulle tulee vielä yksi joka vie paljon huomiota?
jääkö huomioiminen vähemmälle?
jaksanko?pakko kait jaksaa...mut PELOTTAA!!!
mies kyllä auttaa,mutta ongelma on minun pääni sisällä ilmeisesti...
kiitos jos viitsitte kommentoida asiaa..
elikkä esikoinen on 3,5vn ja kuopus täyttää 7kk..
esikoisella eri isä kuin kuopuksella,ja tämän lapsen kanssa olenkin ollut pitkään ahdistunut kunnes sain kuopukseni joka oli haluttu lapsi,esikoinen vahinko enkä silloin ollut valmis äidiksi,mutta jotenkuten selvittiin..läheisyyttä on vaikea tälle antaa,vaikka sattuukin nähdä kuinka tämä niin kaipaa minun kosketustani..kuopus on sitten se tavallaan "minun oma" ja haluttu ja läheisyyttä,haleja,huomiota tämä saa kaiken edestä-toki ei tämä esikko nyt niin yksin jää,mutta..
no,itse olen taipuvainen masennukselle aina silloin tällöin ja sitten taas yhtä äkkiä kaikki kirkastuukin ja tuntuu hyvälle-tosin kuopuksen syntymän jälkeen olen voinut vallan mainiosti!olen ensi kertaa elämässäni kokenut olevani ÄITI.
no,ongelmana on tämä:OLEN RASKAANA aivan yllättäen EHKÄISYSTÄ huolimatta!!!
en olisi näin pian lasta halunnut,viiden vuoden säteillä ajattelin kolmatta..mutta näin kävi..
aborttia en tee,mutta kuinka pärjään kun kuopus on 1v2kk kun uusi syntyy??
kertokaahan kokemuksella!
ja unohdanko vanhemman lapseni täysin kun minulle tulee vielä yksi joka vie paljon huomiota?
jääkö huomioiminen vähemmälle?
jaksanko?pakko kait jaksaa...mut PELOTTAA!!!
mies kyllä auttaa,mutta ongelma on minun pääni sisällä ilmeisesti...
kiitos jos viitsitte kommentoida asiaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä siis kolme lasta,nuorin nyt 2kk,keskimmäinen 1v10kk ja vanhin pian 5v...
Tämä aika on ollu mulle tosi raskasta,oon vaan niin ahdistunu ja väsyny...vauvaa jaksan hoitaa tosi hyvin ja se on niin ihana,mutta sitten isommat lapset tuntuu välillä niin hankalilta ja toivon että kun sais yhen päivän olla vaan vauvan kans kahelleen.
Kun aloin odottaa esikoista,piti muuttaa elämä ihan kunnolla koska join yms.ennen sitä tosi paljon,mutta rakastin ja välitin lapsesta tosi paljon ja en sen jälkeen enää käynytkään missään,kaikki entinen jäi,sitten kun sain toisen lapsen niin esikoinen jotenkin alko ahdistamaan,tuntu että välitän vaan uudesta vauvasta...nyt on ollu vähän samanlainen olo,en älyä mistä se johtuu,tuntuu tosi pahalta kun isommat lapset haluaa huomiota ja mä haluaisin vaan huomioida vauvaa :(
Mä en saa lapsia mihinkään yöksi hoitoon tms.mutta jos sulla on semmonen mahollisuus niin seki auttaa varmasti paljon jaksamaan kun saa välillä vähän omaa aikaa ja levätä kunnolla.
Välillä on tuntunu ettei tätä aikaa jaksa millään,mulla niin paljon mieli alat heittelee ja isommat lapset on niin älyttömän villejä eivätkä tottele...kaikki kaverit on muuttanu pois eikä elämässä oikein oo muuta ku nämä lapset.
Riippuu paljon lasten luonteestakin miten sitten jaksaa...ite luulin että oisin kuitenkin paremmin jaksanu,mutta niin paljon ollu kaikkea että en tiijä miten tästä taas noustaan...
Luulisin että monella muulla on mennyt paremminkin alku kolmen lapsen kanssa,mä oon paljon yksin lasten kans niin se vaikuttaa tietysti ja paljon!
Mulla on huomioiminen jääny vähemmälle muita lapsia kohtaan ja sitä asiaa pitää yrittää muuttaa!
lukee kun jollain muulla on vastavaa tunnetta!luulin et oon ainoa joka näin tuntee-ja rvaa häpeenkö myöntää et tunteet lapsia kohtaan on erit!!
no,onks se vaikeeta ku on kaks vaippaikästä?nukkumiset ym?miten sujuu?
olin sillon 19 ku tulin raskaaks ja join ja juhlin sillon aika lailla jatkoin sitä tytön syntymän jälkeen(oli mun äidilllä hoidossa)ja sit 2v ettenpäin huomasinki et mun äiti on sille kaikki kaikessa-en minä,äiti...no,ihmekkös!mutsi anto kaikkensa sillon sille!kunnes oli pakko laittaa välit poikki ja alottaa alusta.
suhde vähän parani ja nyt kun ollaan taas äitin kanssa väleissä,niin ei se riippuvuus enää paha sillä ole,mut huomaa kuitenkin et joku side niille muodostui=( ketä syyttää..tiedän ,tiedän..
mut nyt uuden synnyttyä osaan olla äiti ja rakastava sellainen,vauva on mulle kaikki kaikessa!
miks nää tunteet on näin!inhottaa olla tällänen!
ei tää esikon vika oo,ei tietenkään.
mut paha on olla näiden tunteiden kanssa ja miten käy kun kolmas syntyy?
yksin olen minäkin,tosin molempien vanhemmat avittaa aika paljon,mutta ystävät kaikkos ensimmäisen lapsen synnyttyä ja sit ne loputkin kolme kun kuopuksen sain.yksinäistähän tää on,kotona ollaan päivät keskenään ja ajatukset pyörii päässä vaan.
olis niin ihanaa saada oman ikäsiä j avähemmän täydellisiä äiti ystäviä,mut hankalaa tää on.
no,mut onneks on niitä hyviäkin hetkiä välil..