Kyselisin palstan muilta opettajilta (jos sattuu olemaan), että miten olette onnistuneet kaikissa tilanteissa ottamaan oman raskautenne huomioon. Itse työskentelen melko vaikeidenkin erityislasten kanssa, eikä luokassa ole avustajaa, joten olen jo nyt (rv 16) joutunut hieman ikäviin tilanteisiin luokassa. Viime viikolla mm. jouduin painimaan erään oppilaan kanssa tosissani, jotta hän ei päässyt vahingoittamaan toista oppilasta. Pelkään tosissani saavani joltain oppilaalta potkun tai lyönnin vatsaan.
Olen kokenut myös oppilaiden pulptin viereen kyykistymisen avustamistilanteissa jo hieman vaikeasi. Miten te olette asiat järjestelleet? Jono vain opettajan pöydän taakse vai miten? Entä liikunnan opetus? Avustajaresursseja on anottu, mutta koulutoimenjohtajan mukaan rahaa yhdenkään avustajan palkkaamiseen kouluumme ei ole.
Olen kokenut myös oppilaiden pulptin viereen kyykistymisen avustamistilanteissa jo hieman vaikeasi. Miten te olette asiat järjestelleet? Jono vain opettajan pöydän taakse vai miten? Entä liikunnan opetus? Avustajaresursseja on anottu, mutta koulutoimenjohtajan mukaan rahaa yhdenkään avustajan palkkaamiseen kouluumme ei ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
työ on vaarallista sikiölle niin esimiehen on siirrettävä toisiin tehtäviin. Elikkä sinne vaan puheille, koska ET VOI olla töissä lasten kanssa jotka saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti ja vahingoittaa sikiötä, vaikka eivät sitä tarkoittaisikaan.
nimim. koulunkäyntiavustaja joka siirrettiin toiseen luokkaan
Onkohan tuohon olemassa mitään lakia...? Epäilen. Itse ainakin olen ymmärtänyt, että Kelan erityisäitiyspäivärahalle kyllä voi perustellusti anoa pääsyä, jos työ on vaarallista, mutta toisiin työtehtäviin siirto taitaa kyllä olla työnanatajan hyvästä tahdosta kiinni. Enkä usko, että alkuperäistä kirjoittajaa voidaan niin vain siirtää toisiin tehtäviin. Avustajan kohdalla lienee huomattavasti helpompaa kuin opettajan.
anoa saikkua, jos ei siirretä, nimittäin jos työ on sikiölle vaarallista. Neuvolalääkärin puheille vaan.
Itse siivoojana jouduin konttaamaan callcenter- pimujen pöytien alla hakemassa roskiksia, eikä nää tahvot olleet huomaavinaan, et voisi vähän ehkä auttaakin toista. Olin 8:lla kk:lla silloin. Mut kun ei ollut supistuksia, mitä nyt vähän liitoskipuja, niin enpä päässyt saikulle tai saanut muuta hommaa, koska sitä ei ollut.
Onneksi sitten sain naispuolisen lääkärin, joka kuunneltuaan työpäivän pituuden (lähtö 05.00 aamulla, paluu 17.00 illalla) ja sen, ettei ta ollut valmis helpottamaan tehtäviäni millään lailla kirjoitti loppuajan sairaslomaa tuosta vaan. Siihen asti miespuolinen lekuri toisti vain, et raskaus ei ole sairaus, raskaus ei ole sairaus.
Raskaus ei todellakaan ole sairaus, mut saattaa aiheuttaa vaik minkälaista vaivaa sille joka on raskaana.
Jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua raskaana olevalle työntekijälle tai sikiölle erityistä vaaraa, eikä vaaratekijää voida poistaa, työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä raskauden ajaksi tälle sopiviin työtehtäviin.
ja myös tälläinen maininta siellä oli
&48
Raskaana olevilla naisilla ja imettävillä äideillä on tarvittaessa oltava mahdollisuus mennä lepohuoneeseen tai muuhun sopivaan paikkaan lepäämään.
Käytännössä tuohon ei opettajalla ole mitään mahdollisuutta. Itse tuota aikanaan yritin, oma esimies otti asian vakavasti, koulutoimenjohtaja (miehiä lähes kaikki) nauroi p****sesti päin naamaa. Oppilaiden vanhemmat ovat myös muuten välillä äärimmäisen ymmärtämättömiä silloin kun kyseessä on opettajan raskaus. Itse sain yhden oppilaan äidin silmilleni raskauden puolenvälin jälkeen kun en enää yksinkertaisesti kyennyt auttamaan siinä pulpetin vieressä (polvistumaan tai kyykkimään), vaan juuri aloittajan kuvaamalla tavalla pyysin oppilaita tulemaan oman pöytäni luokse apua tarvitessaan. Nöyryytin kuulemma lapsia.
Ja vai että vielä pääsisi koulussa lepäämään... olisipa hienoa, jos olisi edes ruokatunti...
Joten ei muuta kuin voimia aloittajalle! Voin kokemuksesta sanoa, että niitä tarvitaan.
paljon itsellään on pokkaa vaatia. Monet naiset kun ovat juuri sinunlaisia vätyksi jotka alistuu miesten tahtoon ja sitten itkeä tihrustetaan kotona kun ei jakseta.
Oikeudet on olemassa ja jos ei niitä saa hyvällä niin sitten pahalla. Se ei vaan monen herkän naiseen luonteella taida onnistua...
Itse olen raskauden aikana vaatinut itselleni työn joka ei ole vaarallista ja myös levännyt jos olen siihen tarvetta tuntenut ilman syyllisyyttä tai pomon valituksia.
Täältä löytyy yksi liikunnan ope. Varsinkin talvilajit ovat raskaana ollessa ongelma, samoin telinevoimistelu. Olen opettaja, joka ei neuvo vierestä, vaan näytän yleensä tytöille mallia, luistelen ja laskettelen jne. oppilaiden mukana. Raskaana ollessa tuohon tuli tietenkin muutoksia. Rehtorikin muistutti, että sikiön ja minun hyvinvointi on tärkein. Hyvin pian oppilaat alkoivatkin kysellä, miksi ope neuvoo vain vierestä, ei luistele, ei näytä malli rekillä jne. Menin ihan lukkoon, kun en keksinyt hätävalhetta ja sanoin suoraan olevani raskaana. Harmitti, kun paljastin asian oppilaille, mutta ainakin sen jälkeen asia oli selvä kaikin puolin ja murrosikäiset tytötkin asian ymmärsivät hyvin.
Muita aineita luokassa opettaessani ei ollut ongelmia, mutta opetankin normaaleja yläluokkia. Voin kuvitella, että tuo pulpetin viereen kyykistyminen on jo nyt sinulle vaikeaa ja vaikeammaksi vain muuttuu. Ehkäpä se jono open pöydän eteen ei olisi huono ratkaisu. Tosin saattaa aiheuttaa järjestyshäiriöitä.
Mielestäni sinun tulisi keskustella asiasta koulunne rehtorin kanssa. Tarvitset ehdottamasti avustajan luokkaan tavalla tai toisella. Opettajaa tuskin voi siirtää muihin tehtäviin, mutta eikö avustajia ole luokissa nykyisin myös työllistämistuella tai jollakin vastaavalla?
Esiksikin....sinun ei tarvitse tehdä töitä ympäristössä jossa on vaaroja sikiölle. Puhuhan rehtorin kanssa asiasta. Joko pitää tehdä vaihdoksia opettajien kesken, tai tarvitset toisen aikuisen luokkaasi.
Odotan toista lasta rv24 ja selkä/jalat ovat tosi huonona. Rappuja on tosi vaikea kävellä ja muutenkin olen tosi kömpelö jo. Lapset ovat tottuneet tulemaan minun luokseni tai sitten kuljetan tuoliani mukana ja sillä liikun lasten vierellä. Ei tule kuuloonkaan että voisin liikkua ja kulkea ympäri luokkaa koko päivää. Liikkatunteja vedän vielä muuteman viikon ja sitten vaihdan tunteja toisen opettajan kanssa. Hän pitää liikkani ja minä hänen tunnit niiltä kohdin. Ekassa raskaudessa jaksoin loppuun asti mutta nyt tuntuu jo tosi vaikealta!!!
... oppilaani tekevät jonon pöytäni luo, kun tarvitsevat apua. Mielestäni tämä on järkevä käytäntö, sillä pulpetin vieressä kyykkiminen tai kumarteleminen ei ole mitenkään ergonominen työasento. Jos sitä tekee vuodesta toiseen, ei ole ihme, jos tulee selkävaivoja. Nuo fyysisesti aggressiiviset oppilaat ovatkin sitten ongelma sinänsä... Kannattaa tosiaan ajatella lapsen parasta, se ei ole itsekästä!