Moi KERTOKAA!
Mitäs teen kun just erottiin ja lapsella kaks kotia
ja alkaa näyttään siltä et lapsen äiti pikkuhiljaa on päättäny myrkyttää isäkuvan pienillä päivittäisillä negatiivisilla vihjailuilla yms muulla provokaatioilla.
Näyttää sitten mummikin auttavan tässä VANNON JA VAKUUTAN sellaiseen ei ole perusteita
1. Alennunko itse samaan (tuskinpa täytyy olla joku muu keino)
2. Kehoitan äitiä lopettamaan(tämä ei tule onistumaan tiedän että ei myönnä tehneensä mitään väärää/on kertonut "totuuden" lapselle kun asiat voidaan kertoa niin monella tavalla voidaan jättää jotain olennaista kertomatta ja lisätä vähän omia mielipiteitä no siitähän tietää mitä siitä syntyy )
3. Antaa äidin jatkaa olen itse rehellinen ennenpitkää lapsi huomaa että kuka onkin se paha
lapsi on 5v minulla ei ole mitään käsitystä voiko äiti onnistua tässä yrityksessään PELOTTAAAA!
tuo 3 vaihtoehto kuullostaa parhaalta, mutta riittääköhän se kertokaa viisaammat ja kokeneemmat
Mitäs teen kun just erottiin ja lapsella kaks kotia
ja alkaa näyttään siltä et lapsen äiti pikkuhiljaa on päättäny myrkyttää isäkuvan pienillä päivittäisillä negatiivisilla vihjailuilla yms muulla provokaatioilla.
Näyttää sitten mummikin auttavan tässä VANNON JA VAKUUTAN sellaiseen ei ole perusteita
1. Alennunko itse samaan (tuskinpa täytyy olla joku muu keino)
2. Kehoitan äitiä lopettamaan(tämä ei tule onistumaan tiedän että ei myönnä tehneensä mitään väärää/on kertonut "totuuden" lapselle kun asiat voidaan kertoa niin monella tavalla voidaan jättää jotain olennaista kertomatta ja lisätä vähän omia mielipiteitä no siitähän tietää mitä siitä syntyy )
3. Antaa äidin jatkaa olen itse rehellinen ennenpitkää lapsi huomaa että kuka onkin se paha
lapsi on 5v minulla ei ole mitään käsitystä voiko äiti onnistua tässä yrityksessään PELOTTAAAA!
tuo 3 vaihtoehto kuullostaa parhaalta, mutta riittääköhän se kertokaa viisaammat ja kokeneemmat
Vastaukset 3
Vanhimmat
Zombbarilla oli hyviä pointteja. Mutta vielä sellanen, että lapsi on aina paljon viisaampi kun vanhemmat luulee. Eli isää mustamaalaava äiti myrkyttää myös omaa suhdetta lapseen.
Mutta tosissaan, voisit aikuismaisesti ehdottaa exällesi, josko mustamaalaamisen voisi lopettaa, että lapsella on kaksi vanhempaa ja parhain kasvatustulos tulee siitä, kun molemmat kunnioittaa toisen vanhemmuutta.
Ja todellakin anna pojan olla sun luona rauhassa asiasta, älä kovasti kysele, osoita ehdotonta rakkautta, hassutelkaa yhdessä ja pitäkää kivaa. Se kantaa hedelmää ja antaa voimaa, eikä kukaan voi sitä koskaan ottaa pois!
Eron jälkeen kuluu hieman aikaa ennenkuin erosuru on läpikäyty - yksilöllisesti kestää toisilla pidempään toisilla vähemmän aikaa. Eron jälkeistä pahaa oloa osoitetaan kuka mitenkin ja exäsi näyttää valinneen sen kaikkein huonoimman pahan olon ulostuloreitin.
Älä missään nimessä lähde herjaamiskilpailuun mukaan. Sillä keinoin jäät häviölle lapsesi "silmissä" ja vain sillähän sinulle oikeasti on merkitystä.
Tietysti aikuismaisesti kannattaa yrittää puhua exälle, mutta kokemukset puhuvat puolestaan, että yleensä lähellä eron jälkeen tulokset jäävät laihoiksi. Jos herjaaminen ja provokaatio ei vähene/lopu piakkoin ja siitä selvästi on lapselle ahdistusta, ota yhteyttä lastenvalvojaan ja keskustele keinoista hänen kanssaan. Yleensä lastenvalvojat suhtautuvat asiallisesti ja tietävät näitä ihmismielen koukeroita...Heillä on myös lastensuojelullinen velvollisuus puuttua äidin käytökseen, joka on lapselle vahingollista: yleensä lastenvalvojan keskustelu äidin kanssa jo rauhoittaa tilanteen.
Ota myös tavaksi selvittää lapsen kanssa tosiasiat paikalleen, silloin kun lapsi itse ottaa äidin puheet puheeksi kanssasi.Älä kuitenkaan lähde itse niitä kaivelemaan/utelemaan lapselta. Mutta 5vuotiaan kanssa voi jo lapsenomaisesti puhua ja oikeasti lapset ovat kyllä viisaampia kuin yleensä kuvittelemmekaan pikku kullannupuistamme. Kuitenkin lapsi kasvaessaan tajuaa asioiden todellisen kannan ja silloin yleensä herjaaja onkin jo heikoilla jäillä.
Voi vain kuvitella, mitä tuolla tavalla käyttäytyvä äiti ajattelee. Ensimmäisenä tulee mieleen mustasukkaisuus lapsen huomiosta ja itsekeskeinen lasta omistava asenne. Toki voi olla vain oman surutyön läpikäymistä, johon kuuluu jossain määrin itselleen uskottelu "että ero kannatti kun puoliso oli niiiiiin huono". Nämä ajatukset eivät kuitenkaan kuulu lapsen korville!
Suhtaudu kaikenlaisiin asioihin täysin rauhallisesti ja aikuismaisesti kuitenkin jämäkästi. Ja ole lapselle se turvallinen vanhempi, jolle lapsi on tärkein ja keskipiste - ei entisen puolison huonot puolet.
Koita kestää.
Samalle linjalle ryhtyminen ei aiheuta muuta, kuin mielipahaa.
Kyllä lapset näkevät totuuden ennemmin tai myöhemmin. Anna siis äidin meuhkata. Tärkeintä, että itse tiedät, mikä on totuus ja näytät sen lapsille omien tekojesi kautta.