Ohjaako sinua tunteet vai järki? Vai osaatko tarpeen tullen ottaa käyttöön järjen, vaikka tunteet sanovat toista?
Tunne vai järki - vai molemmat?
niisku-myy46
18844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
se tunnepuoli minua ainakin hyvin voimakkaasti ohjaa yksityiselämässä.
Työssä ollessani taas oli oltava järjellinen, vaikka tunteet sielläkin usein pyrki pintaan nainen kun olen ja tapaukset usein vaikeita hoideltavia.
Eli välillä sekä-että.
Monessa ammatissa hyvin tarpeellinen keino selviytyä ja jaksaa.
Tunteella yleensä mennään, meni syteen tai saveen. Fiilis pitää olla kohdallaan. Monasti varmaan olisi helpompaa jos osaisi mennä pelkästään järjellä, mutta taitaa tuo järki olla vähissä. Olinkohan väärässä jonossa :-)
Hienoa :) Tuskinpa ollenkaan paha, paitsi sydämen päälle...
aika vaikeasti määriteltävä (kun tunne loppuu niin järki alkaa).
Tilanteesta riippuen fifty sixty ;)
tai käy niin, että järki voittaa tunteet. Järjellä ajatellen asiassa ei ole järkeä, mutta tunteet vievät, kunnes järki voittaa...
järki ja voiko tunteella olla voittaja.
Minusta ainakin pelkät järjen käyttäjät ovat yleensä kuivia ja tylsiä, kaikki kunnia järjen käytölle mutta mukavat ja väristyksiä synnyttävät tapahtumat eletään TUNTEELLA. Siis ainakin minä koen niin että tää maailma olis perin yksitotinen jos aina pitää miettiä että "onko järkee vai ei"
"Seimestä löysin elämäni naisen 100-vuotiaan keijukaisen, rintsikoita käytä se ei........"
Järki kai enemmän - mutta fiiliksellä =)
ettet ihan joka mutkassa anna naisellisten tunteiden päästä päälle ja heitä järkeä syrjään. Nenäliinapuketti per ilta...
Yksilöterapiaa antajana Mysteriet elikkä Catherine Zeta-Jones, kotimaisittain :D
Elämän elän tunteella, päätöksiin otan järjen mukaan.
Merkittävien asioiden kohdalla mietin, mitä seuraa jos päätän näin, ja mitä siitä, jos päätänkin noin... eli oletukset päätöksen vaikutuksesta tai seurauksista ratkaisevat.
Summa summarum: tunteiden ja järjen sekamelska vallitsee, eikä niiden osuutta kulloiseenkin päätökseen voi tarkasti mitata.
Kun sanotaan, että "Ota järki käteen"...
Huh, tulipahan mieleen...
Tunteet on varmasti rikkaus, vaikka ne kyllä osaa viedä metsäänkin niin, että rytinä käy.
Entäs sitten ilo! Voi vitsi, jos ei kykenisi nauraa räkättämään oikein kunnolla, vaan pitäs ajatella aina järki kädessä ;)
...että kun mua suututtaa niin järki toimii ja sanoo miten pitäis toimia mutta tunteet on nopeempia...
Eli meuhkaan ja hypin tasajalkaa ennenkuin tuo järki kerkiää toppuutella,heh.
No oikeasti molemmat ohjaa,asiasta riippuen.
Ehkä enempi järki-ihminen oon siinä mielessä että tunteet ei vie mua kuin pässiä narus.
Eli ajattelen aina ja harkitten.
Joskus menee itsekultakin "kuppi nurin" ja silloin ei ole kenenkään hyvä olla vastapuolella. Järjellä ajatellen asian ei tarvitse olla kuin olematon juttu, mutta kai ihminen voi kasata sisäänsä melko määrän moskaa ja antaa sitten tulla kaiken...
tunteet pelissä ja järkeä ei ollenkaan...=))))
Asiat hoidetaan järjellä ja tunteet tulee heti perässä...=))))
Siinä opetusta pikku ukkelillekin :D
sitten järjellä pitää setviä niitä tunteita :))
Näin se menee. Siinä sitä onkin. Kumpi vie voiton, kun itsesi kanssa tappelet.. se on aina mysteerio.
olen käynyt esim. karkkihyllyn kohdalla. Järki sanoo. "Et kyllä osta. Sehän menee heti perspuolille". Tunnepuoli viekottelee ja muistuttaa, miten hitsin hyviä nuokin rommi-rusinafudgekarkit on :D