Niin pitkän tien jouduin kulkemaan
etten sitä enää jaksaisi.
Kengättömänä, visvaisin
verisin jaloin, harhailin
ja kuljin.
Missä olin, minne menin,
en saanut rauhaa, en ystäviä.
Vain ivanaurua turmelevaa.
Sotki mieleni tuo matka,
nyt sen tiedän.
Jos linnun pistää häkkiin,
se lakkaa laulamasta, kun ihmisen
laittaa raakana matkalle,
se lakkaa elämästä,
ainakin minulle kävi niin.
Tieni kuljin ja kengätkin sain,
mutta veriset jalat,
niitä vielä muistelen
sillä arvet, ne eivät häivy koskaan.
etten sitä enää jaksaisi.
Kengättömänä, visvaisin
verisin jaloin, harhailin
ja kuljin.
Missä olin, minne menin,
en saanut rauhaa, en ystäviä.
Vain ivanaurua turmelevaa.
Sotki mieleni tuo matka,
nyt sen tiedän.
Jos linnun pistää häkkiin,
se lakkaa laulamasta, kun ihmisen
laittaa raakana matkalle,
se lakkaa elämästä,
ainakin minulle kävi niin.
Tieni kuljin ja kengätkin sain,
mutta veriset jalat,
niitä vielä muistelen
sillä arvet, ne eivät häivy koskaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tavallista parempi runo.Traagista!