Miten vanhempien juomisen voisi saada loppumaan? Olen jo monta vuotta joutunut (olen perheen vanhin lapsi 17w) seuraamaan sivusta kun vanhempani juovat JOKA ILTA!!! Vaikka toinen heistä on töissä. Asiat ovat ihan hyvin perheessä, enkä siksi ymmärrä mihin he juovat. Rahat ovat aina loppu... koska raha menee kaljaan. Terveyshän niillä menee, mutta kun ne eivät sitä itse tajua! Me perheen nuoriso ollaan yritetty saada se loppumaan, on kokeiltu vaikka ja mitä. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä ongelmasta, enkä uskalla ihan kelle vaan kertoakkaan asiaa.
Mitä meidän tulisi sisarusten tehdä! Tämä on jo hyvin raskasta henkisellä tasolla. Vanhemmat riitelevät helposti kun ovat kännissä. Ei jaksaisi aina olla niiden välissä silvittelemässä. Toisinaan pelottaa. Monesti iltaisin nukahdan itkien. Pelkään myös, että menetän heidät jos (ja kun ) heidän terveytensä pettää.
Pelkään myös, mitä meille sisaruksille jää tästä. Ongelmia varmaan. Itse olen ainakin kärsinyt jonkinlaisesta syömishäiriöstä, josta olen sinikkyydellä parantunut vähän parempaan suuntaan. Mutta tiedän, että se lähtee pahenemaan pian, ellei tilanne kotona korjaannu. Pahinta on, ettei kukaan tiedä siitä. Äiti kyllä on joskus huomautellut syömisistäni ja sanonut, että tuohan alkaa oleen kohta anoreksiaa jos et syö enemmän! Senkin hän sanoi nauraen, ehkä loppujen lopuksi ihan leikillään... Mutta olen väittänyt syöväni normaalisti.
Tuntuu, että vanhemat juovat, koska eivät kestä lapsaan selvinpäin. Muuta en keksi! Meitä yritetään lahjoa karkeilla sun muulla, ettemme valittaisi heidän juomisestaan. Päivässä näen toista vanhempaani kork. 30 min selvinpäin. Toista ehkä kauemminkin. Tuntuu, että perheeni on hävinnyt, ja että tilalla on 2 outoa hirviötä, jotka ovat ihan sekaisin.
Olen monesti suuttunut ja menettänyt hermoni vanhempien kanssa. Olen huutanut ja raivonnut! En voi koskaan puhua mistään kunnolla heidän kanssaan, koska eiväthän he kännissä tajuu mitään, ja selvinpäin eivät edes sitten muista keskustelua enää, mistä puhuttiin kun he itse olivat kännissä. Tulevaisuuteni on selvillä minulle, ja haluaisinkin aina joskus kysyä neuvoja vanhemmilta.. mutta se ei onnistu. Kalja pullo menee omien lasten edelle.
Olemme siis sisarusten kanssa ihan hukassa. Ja ajattelimme tehdä niin, että kun näemme niiden kaljat, takavarikoimme ne, emmekä anna niitä takaisin. Myöhemmin myömme ne eteenpäin ja annamme rahat JOSKUS takaisin. Tai sitten osoitamme mieltämme muuten.
Mutta jos joku siellä ruudun toisella puolella osaa edes jotain neuvoja antaa, olisin enemmän kuin kiitollinen, sillä EN ENÄÄ JAKSA!
Mitä meidän tulisi sisarusten tehdä! Tämä on jo hyvin raskasta henkisellä tasolla. Vanhemmat riitelevät helposti kun ovat kännissä. Ei jaksaisi aina olla niiden välissä silvittelemässä. Toisinaan pelottaa. Monesti iltaisin nukahdan itkien. Pelkään myös, että menetän heidät jos (ja kun ) heidän terveytensä pettää.
Pelkään myös, mitä meille sisaruksille jää tästä. Ongelmia varmaan. Itse olen ainakin kärsinyt jonkinlaisesta syömishäiriöstä, josta olen sinikkyydellä parantunut vähän parempaan suuntaan. Mutta tiedän, että se lähtee pahenemaan pian, ellei tilanne kotona korjaannu. Pahinta on, ettei kukaan tiedä siitä. Äiti kyllä on joskus huomautellut syömisistäni ja sanonut, että tuohan alkaa oleen kohta anoreksiaa jos et syö enemmän! Senkin hän sanoi nauraen, ehkä loppujen lopuksi ihan leikillään... Mutta olen väittänyt syöväni normaalisti.
Tuntuu, että vanhemat juovat, koska eivät kestä lapsaan selvinpäin. Muuta en keksi! Meitä yritetään lahjoa karkeilla sun muulla, ettemme valittaisi heidän juomisestaan. Päivässä näen toista vanhempaani kork. 30 min selvinpäin. Toista ehkä kauemminkin. Tuntuu, että perheeni on hävinnyt, ja että tilalla on 2 outoa hirviötä, jotka ovat ihan sekaisin.
Olen monesti suuttunut ja menettänyt hermoni vanhempien kanssa. Olen huutanut ja raivonnut! En voi koskaan puhua mistään kunnolla heidän kanssaan, koska eiväthän he kännissä tajuu mitään, ja selvinpäin eivät edes sitten muista keskustelua enää, mistä puhuttiin kun he itse olivat kännissä. Tulevaisuuteni on selvillä minulle, ja haluaisinkin aina joskus kysyä neuvoja vanhemmilta.. mutta se ei onnistu. Kalja pullo menee omien lasten edelle.
Olemme siis sisarusten kanssa ihan hukassa. Ja ajattelimme tehdä niin, että kun näemme niiden kaljat, takavarikoimme ne, emmekä anna niitä takaisin. Myöhemmin myömme ne eteenpäin ja annamme rahat JOSKUS takaisin. Tai sitten osoitamme mieltämme muuten.
Mutta jos joku siellä ruudun toisella puolella osaa edes jotain neuvoja antaa, olisin enemmän kuin kiitollinen, sillä EN ENÄÄ JAKSA!
Vastaukset 3
Vanhimmat
On olemassa vertaisryhmiä joissa voit puhua muiden samassa tilanteessa olevien nuorien kanssa.AA-n piirissä on esim alkoholistien aikuiset lapset. Al-anon ym.Tulet varmaankin saamaan tarkempia ohjeita muissa viesteissä mihin hakeutua.Syy ei ole todellakaan teissä. Alkoholismi on sairaus, joka sairastuttaa myös sen piirissä olevat.Hyvin usein lapsi kuvittelee että syy on hänessä. Yleistä on myös vanhempien juomisen jälkien peittely. Kaikesta tästä saat enemmän tietoa vertaisryhmässä. Rakkaudella alkoholisti joka ei enää juo
Oma äitini oli lääkeaineiden väärinkäyttäjä. Kärsimme hänen väkivaltaisesta ja arvaamattomasta käytöksestään lähes kymmen vuotta, kunnes hän kuoli. Isämme käytös taas oli väkivaltaista ja sekavaa hänen oman vaikean lapsuutensa ja uskonnollisen kiihkomielisyytensä johdosta. Olen siis itsekin kokenut, mitä on turvaton lapsuus ja kuten te nyt, emme mekään koskaan lapsina kertoneet ulkopuolisille perheen ongelmista. Olen itse vanhin lapsi, kuten sinäkin ja jouduin aivan liian varhain ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät vielä sen ikäisille normaalisti kuulu.
Mutta tässä joitakin avunhakemispaikkoja:
Netissä toimii alkoholiperheiden lasten chattiryhmä, jonka linkki on tässä:
http://www.helppimesta.fi/Kolo/
Olet myös tervetullut Al-anon -kokouksiin, koska kärsit läheisesi juomisesta. Nuori ikäsi ei ole este, kaikilla paikkakunnilla ei ryhmiä ole, mutta tässä tiedot:
http://www.al-anon.fi/ryhmat.html
Tässä tietoa Alkoholistien aikuisten lasten toiminnasta, uskoisin ettei sielläkään ikä ole este, koska olet jo lähempänä aikuisuutta kuin lapsuutta:
http://www.aal.fi/
Tässä kattava luettelo auttavista tahoista moniin eri ongelmatilanteisiin:
http://www.apua.info/apua_nopeasti.html
Arvaan, että et halua puhua ulkopuolisille perheen tilanteesta. Puhuminen kuitenkin auttaa ja kirjoittaminenkin, vaikka tänne. Usein kuitenkin on niin, että naapurit, sukulaiset ja ystävät ovat jo arvanneet asian oikean laidan, mutta ovat yhtä neuvottomia ja huolissaan kuin sinäkin. Voisitko keskustella esimerkiksi omien kummiesi kanssa, tätien, setien tai enojen kanssa, isovanhempoien kanssa, jonkun perheystävän kanssa tai hyvän naapurin?
Oman kunnan sosiaalitoimisto on velvollinen puuttumaan tilanteeseen, jos asiat ovat niin hullusti, että vanhempien juominen vaarantaa teidän normaalin kehityksenne, jos ei rahat esimerkiksi riitä ruokaan, koulutarvikkeisiin, koulumatkoihin, tärkeimpiin koululiikuntavälineisiin ja muuhun välttämättömään jokapaiväiseen. Et tietenkään tahdo, että teidät otettaisiin vanhemmilta huostaan eikä sitä kovin helposti tehdäkään, mutta joskus se kumminkin on parempi vaihtoehto, jos esimerkiksi on perheväkivaltaa.
Oman koulun terveydenhoitaja, opinto-ohjaaja ja kuraattori voivat myös olla avuksi, mutta parasta olisi, jos apu ja tuki tulisi lähempää.
Tässä vielä linkki siihen, miten vanhempien alkoholismi vaikuttaa lapsiin:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
On tärkeää ymmärtää, että te lapset ette ole millään lailla aiheuttaneet vanhempienne juomista. Usein, lähes aina, alkoholistit syyttelevät muita omasta juomisestaan, koska on niin kurjaa myöntää itselleen että omasta itsestä se vain on kiinni. Alkohoilismi on sairaus eikä sairaus ole kenenkään vika, mutta alkoholisti itse on vastuussa toipumisestaan.
Iso voimahali sinulle ja myös sisaruksillesi.
Minäkin olen joskus miettinyt samaa asiaa, Kunnes tajusin että hän oli koko elämän juonut siten, se oli hänene elämäntapansa.
Lopulta hän kuoli alkoholin tuottamiin sairauksiin.
Tietyssä vaiheessa lopetin yrittämisen, ja rupesin ymmärtämään häntä.
Kuten kukin tahansa elää omallatavalla en minä sitä enää elämän loppuvaiheella muuttais, voisin kyllä vähän rajoittaa.