täytetyt eläimet

inhoan niitä yli kaiken. Ihan yhtä paljon inhottaa kun olis ihminen täytettynä. Ei mitään kunnioitusta toisen elämää kohtaan.

Riippuu aika paljon siitä millä ne on täytetty. Tykkään kovasti appelsiinilla täytetystä kanasta, mutta esimerkiksi keittokinkkuviipaleella täytetty vasikanleike (Cordon bleu) on minusta yökki.

Kärsin myös samasta pelosta. Mitä isompi eläin, sitä pahempi. Ei kauhean yleinen...? Ei ainakaan yhtä yleinen (mun tuttavapiirissä) ku esim. pellekammo.

Minä pelkään ihan hullun laila täytettyjä eläimiä,taljoja ja päitä. Minun useimmat sukulaiset/lähinmiset sanoo minua oudoksi.missään en ole tavannut henkilöä joka kärsisi samasta vaivasta. Kyseiselle pelolle ei taida olla edes nimeä? Ihan pikkutyttönä en ole pelännyt täytettyjä eläimiä mutta sitten yhtäkkiä vain tuli tämä kammo O_o minua kammottaa se kun menemme koulun kanssa välillä kieppiin(kieppi siis on luontomuseo lisätietoa saatte:https://www.kokkola.fi/kulttuuri/luontokokoelmat/fi_FI/luontokokoelmat/) ja se että kun sitten menen yläasteele ja kokkolan ainoat yläasteet (minun muistini mukaan) Kiviniitty ja Länsipuisto kummassakin on täytettyjä eläimiä niin miten selviän siitä :/ ;( HRR

Mielenkiintoista. Minustakin ne ovat aavemaisia, enkä ymmärrä, miksi jotkin ihmiset haalivat niitä asuntonsa täyteen.

Minä en varsinaisesti pelkää, mutta ovathan ne tavallaan ahdistavia :/ En esim. Yhtään tykkää istua luokassa jos vieressä on täytettyjä eläimiä

Varsinkin täytetyt sudet ja ilvekset inhottavat ja säälittävät minua...

Taxidermofobia ois hyvä nimi tolle.

Itse olen nyt 25v nainen ja olen pelännyt täytettyjä eläimiä koko ikäni. Kaikki alkoi kun lapsena varmaan 4-6 vuotiaana vierailin Orilammen majalla. Siellä on paljon erilaisia täytettyjä eläimiä mm. karhunpentu, lintuja, ilves, kettu ja pahimpana minulle hirvenpää. Säikähdin lapsena hirvenpäätä niim paljon että pelkoni alkoi. Pelkään tänäpäivänäkin kaikkia kettua isompia täytettyjä eläimiä, päät eli trofeet ovat pahimpia. Vaikka olen kohdannut elämäni aikana paljon erilaisia täytettyjä eläimiä, silti pelkoni on niin vahva etten uskalla mennä esim. vanhoihin museokohteisiin (kuten linnat ja palatsit, joissa mahdollisesti "metsästyshuone".) Ja en voisi käydä metsästysmajoilla juhlissa, sillä pelkään jos siellä niinkuin yleensä onkin täytettyjä eläimiä. Lapin ravintolat on poissuljettuja, samoin Tuurin kyläkauppa ja ulkomaillakin useissa ravintoloissa ja lihakaupoissa täytettyjä eläimiä. Ammattikoulussa kohtasin pahimman pelkoni, luokkaretki Helsingin luonnontieteelliseen eläinmuseoon. Ilmoitin opettajalle että istun bussissa vierailun ajan... Kun kohtaan suuren täytetyn eläimen menen lukkoon ja juoksen "silmät sokeana" karkuun. Käytökseni on herättänyt ihmetysti useasti ja olen pelostani monille kertonut, kaikki tähän mennessä on kyllä pelkoni ymmärtänyt kun on tajunnut että pelkotilani on hallitsematon paniikkireaktio. Pystyn katsomaan valokuvista täytettyjä eläimiä, mutta pitkä tuijottelu aiheuttaa huonovointisuutta. Erikoista on myös se että vanhemmillani on aina ollut täytettyjä eläimiä mm. kyykäärme, pöllöjä, saukko, kanahaukka, orava, kärppä, minkki ja pikkulintuja. Näitä en pelkää, kun on niin "pieniä" ja niihin olen tottunut. Oli kiva lukea että on olemassa muitakin kyseisestä pelosta kärsiviä. Itse tuskin pääsen pelostani koskaan eroon. Temppiä meille!

Ihanaa löytää tämä viestiketju! Olen pelännyt täytettyjä eläimiä kokoelämäni ajan ihan kamalasti. Mitä isompi eläin sen kamalempaa. Mutta pystyn kyllä menemään rakennukseen jossa on esim vaikka täytetty minkki tai lintuja jossain korkealla. Jos en vaan pääse säikähtämään niitä! Jos yllättäen näen jossain täytetyn eläimen juoksen pakoon, itken ja sydän hakkaa hullun lailla. Mihinkään eläinmuseoon en pysty menemään tai johonkin huoneeseen missä on esim hirvenpää tai joku muu vastaava iso. Kaikki sukulaiset ja perhe lähinnä nauraa ja pitää tätä pelkoa iha naurettavana, mutta minkäs teet. Mä en kyllä ymmärrä yhtään miks niitä niin paljon pelkään ja inhoon itseäni aina jos mies haluaisi mennä johonkin syömään mutta pitääki selvittää aina ensin ettei ole mitään täytettyjä eläimiä kyseisessä ravintolassa. Ja jonkun pitää mennä aina edellä vanhoihin rakennuksiin ja ravintoloihin ja kertoa jos on joku täytetty eläin sielä niin osaan varautua. Ärsyttävä pelko ja huonontaa kyllä jonkun verran elämänlaatua😐

NYT SAIN LOHTUA!!! 22v nainen ja pelännyt koko elämäni täytettyjä eläimiä. 9 vuotiaana oli koulun retki Helsingin eläintieteelliseen, itkin edeltävän viikon iltaisin pelosta täristen ja lopulta päivää ennen uskalsin kertoa äidilleni itkien silmät päästä, että en huomiselle retkelle pysty osallistumaan. Äiti soitti opettajalle ja kertoi koko jupakan ja kysyi sopisiko jos jäisin kotiin siksi päiväksi, opettaja ymmärsi ja olin onneni kukkuloilla. Seuraavana aamuna heräsin nähtyäni painajaista, että luokkalaiseni alkoivat kiusata minua pelkoni takia ja päätin ryhdistäytyä ja lähteä retkelle mukaan.. heti kun ovet avaa museoon seisoo vastassa todella suuri norsu. Tajusin ettei musta tähän todellakaan ole, ja vietin luokkaretken kahvilassa sekä museon kaupassa itkien. Nykyään fobiani on melkein kasvanut, en uskalla mennä esim. Abercrombie & Fitch kauppaan tai Lapin ravintoloihin/kauppoihin selvittämättä onko siellä täytettyjä eläimiä ja millaisia. Pienet linnut ja oravat sun muut ei pelota niin paljon että tulisi paniikkikohtaus, mutta välttelen niitäkin parhaani mukaan. Mistä tämän tason fobia mahtaa johtua??

En varsinaisesti pelkää, mutta ahdistaa mennä liian lähelle sellasta. Mulla on sellanen tosi outo kammo, että pelkään jäätelöauton musiikkia. Aina pienenä ku kuulin sen musiikin nii juoksin paniikissa sisälle ja peiton korvat... Viimeksi kun kuulin sen nii oli vieläki aika karmiva