Muita, joita raskaus ahdistaa?
Odotan toista lastani rv28 , ja raskaus ahdistaa aivan mielettömästi. Minulle on tullut hirveä pakkomielle painonhallintaan (olen ylipainoinen), kiellän itseltäni kaiken, urheilen aivan liikaa jne. Jokainen ruoan palanen onko pakko työntää suuhun itkun kanssa, ja ajattelen vain kuinka sekin sulaa taas uudeksi läskiksi tuohon lörövatsaan. Joka "aterian" (tomaattia, salaattia, kurkkua, joskus kanaa tai kalaa, vettä;) jälkeen itken kilpaa noiden sadepilvien kanssa, kun en pääse lenkille ulos. Öisin itken ja koitan ajatella miten voisin saada painoa pudotettua niin ettei se olisi vauvalle haitallista.. ja mitä sanon neuvolassa kun paino on taas pudonnut? Minusta tuntuu, että sielläkin jo jotain aavistellaan, vaikka painoa kuitenkin on tullut 6kg jonka ONNEKSI olen saanut hieman laskusuuntaan.. Olen hirveä itsekäs ihminen, tiedän..
Esikoista odottaessa ei ollut tällaista. "Lihoin" raskauden aikana 17kg joka kyllä putosi synnytyksen jälkeen imetyksen myötä, mutta kaikki 17kg tuli korkojen kanssa takasin kotiäitivuotenani ja jäi lillumaan ympäri kroppaa. En voi lopettaa ajattelemista miksi olin niin tyhmä etten viitsinyt tehdä mitään estääkseni painonnousun tuolloin, kun ennen esikoista olin kuitenkin oikein mukavassa kunnossa. Makasin vain kotona ja söin. Nyt olen hirveän ryhävalaan näköinen, kukaan ei edes tajua että olen raskaana koska ilmeisesti näytän vain pahasti liikalihavalta.. :( Tämä mahakin on niin ruma. Haluan siitä äkkiä eroon!
Tämä on todella ahdistavaa, en osaa iloita vauvasta lainkaan. Hänen syntymäänsä odotan todella todella paljon, siksi että pääsen imettämään ja toivottavasti paino tippuu silloin. Vielä enemmän odotan sitä kun hän alkaa syödä muutakin kuin tissiä ja voin alkaa kunnon laihduttamisen!! Tuntuu ihan kamalalle kun ei voi iloita pienestä, oman pakkomielteen takia :(
ONko kohtalotovereita?
Odotan toista lastani rv28 , ja raskaus ahdistaa aivan mielettömästi. Minulle on tullut hirveä pakkomielle painonhallintaan (olen ylipainoinen), kiellän itseltäni kaiken, urheilen aivan liikaa jne. Jokainen ruoan palanen onko pakko työntää suuhun itkun kanssa, ja ajattelen vain kuinka sekin sulaa taas uudeksi läskiksi tuohon lörövatsaan. Joka "aterian" (tomaattia, salaattia, kurkkua, joskus kanaa tai kalaa, vettä;) jälkeen itken kilpaa noiden sadepilvien kanssa, kun en pääse lenkille ulos. Öisin itken ja koitan ajatella miten voisin saada painoa pudotettua niin ettei se olisi vauvalle haitallista.. ja mitä sanon neuvolassa kun paino on taas pudonnut? Minusta tuntuu, että sielläkin jo jotain aavistellaan, vaikka painoa kuitenkin on tullut 6kg jonka ONNEKSI olen saanut hieman laskusuuntaan.. Olen hirveä itsekäs ihminen, tiedän..
Esikoista odottaessa ei ollut tällaista. "Lihoin" raskauden aikana 17kg joka kyllä putosi synnytyksen jälkeen imetyksen myötä, mutta kaikki 17kg tuli korkojen kanssa takasin kotiäitivuotenani ja jäi lillumaan ympäri kroppaa. En voi lopettaa ajattelemista miksi olin niin tyhmä etten viitsinyt tehdä mitään estääkseni painonnousun tuolloin, kun ennen esikoista olin kuitenkin oikein mukavassa kunnossa. Makasin vain kotona ja söin. Nyt olen hirveän ryhävalaan näköinen, kukaan ei edes tajua että olen raskaana koska ilmeisesti näytän vain pahasti liikalihavalta.. :( Tämä mahakin on niin ruma. Haluan siitä äkkiä eroon!
Tämä on todella ahdistavaa, en osaa iloita vauvasta lainkaan. Hänen syntymäänsä odotan todella todella paljon, siksi että pääsen imettämään ja toivottavasti paino tippuu silloin. Vielä enemmän odotan sitä kun hän alkaa syödä muutakin kuin tissiä ja voin alkaa kunnon laihduttamisen!! Tuntuu ihan kamalalle kun ei voi iloita pienestä, oman pakkomielteen takia :(
ONko kohtalotovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En usko, että et muka ymmärtäisi sikiön tarvitsevan ravintoa.
Kyllä ehtii laihduttamaan myöhemmin.
Tää on vaa yritys saada kaikki taivastelemaan :)
Kirjoitan tänne hirveässä ahdistuksen tunteessa pitkän tilityksen ja toivon saavani kohtalotovereita, ja sinä hyökkäät kimppuun provo-huuteluidesi kanssa?
Tämänkin ajan olisin voinut käyttää johonkin muuhun kuin pitkään kirjoitukseen ja aidosti toivoin, että täältä olisi mahdollisuus saada jonkinlaista tukea ja kannustusta niin että jaksaisin tämän raskauden loppuun asti niin etten vahingossa tekisi pahaa vauvalle tai itselleni laihduttamisella raskauden aikana.
Oli näköjään turha kuvitella.
Vauvani kasvaa laihdutuksestani huolimatta normaalisti, on normaalikokoinen. Minulla on vararavintoa kyllä hänelle ja huolehdin vitamiinien saannista jne. Se ei ollut asian pointti.
Surulliseksi tulee olo, kun tuollaista paskaa saa lukea heti :(
jutut sitä luokkaa et suosittelen.
Älä pahastu tuosta kirjoiuksesta.
Tämä palsta on niin täynnä superäitejä, että ei oo tosikaan. Sellaisia jotka syö, juo ja elää kaikkien ohjeiden mukaisesti ja elää ja hengittää vain sikiöltä ja äitiyttään ajatellen.
voin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Odotan esikoistani. Olin eilen vaatekaupoissa kaverini kanssa ja kaikki mitä sovitin näytti kamalalta ja olin loppujen lopuksi ihan masentunut ja itkun partaalla.
Koita syödä terveellisen monipuolisesti, vaikka vain pieniä aterioita aina kerrallaan. Ja mieti mikä liikuntamuoto saisi sinut voimaan paremmin - auttaisiko uinti, salilla käynti tms.
Mä luulen että sulla on vähän hormonitkin hyrräämässä tämän asian kanssa jolloin kaikki tuntuu pahemmalta. Olet jo reilusti yli puolivälin, kohta sulla on imetettävä vauva ja paino alkaa taas tippua - ja voit asettaa itsellesi tavoitteita sitten vaikka ens kesälle. Kyllä se siitä - tsemppiä!
Kyllä se lääkäri on ihan oikea ihminen auttamaan.
syystä!!!
Vaikka olen aina ollut normaalipainoinen ja joskus jopa alipainoinen niin alkuraskaudessa itkin monen monta kertaa kun ei vaatteet enää päälle mahtunut ja tunsin itseni lihavaksi vaikka lihonut en ollut lainkaan. Säälin hieman nyt jälkikäteen miestäni joka sai sitä itkua valitusta ja kiukuttelua kuunnella ja aivan turhasta mutta eihän hän sitä minulle voinut sanoa kun olisi vaan pahentanut tilannetta. Nyt ollaan painon kanssa aika sinut vaikka jatkuvasti tarkkailen etti liikaa painoa tule, elikkäs puol kiloa viikossa tahdilla mennään. Iso maha ahdistaa kun on aina tiellä, en taivu, kivoja vaatteita ei löydy ja nyt pitäisi talvitakki ostaa ja se ahdistaa!!!!
Minulle on tärkeää näyttää hyvältä (kaunosieluinen vaaka kun olen :D) mutta ei se sentään mene yli. nytkin kotona istun kiukset sekaisin, hieman likainen paita ja farkut päällä... Siltikään en ymmärrä miksi raskaana oleva ei saisi tai voisi näyttää hyvältä, varsinkin tässä yhteiskunnassa jossa se tuntuu olevan elinehto.
Raskaus saa ahdistaakin, se saa itkettää ja naurattaa ja ihan mitä vaan, hormoonit myllertää ja tunteet samaa rataa. Jos tuntuu että liikaa ahdistaa ja on jatkuvasti paha olo niin puhuppa neuvolassa tuntemuksistasi, osaavat ainakin ohjata muualle hoitoon jos sitä vaatii!
Olet siis nyt hieman ylipainoinen, eikä paino ole noussut paljoa. Raskausaikana ei ole mikään pakko lihoa, se ei ole pakollista lapsen terveyden kannalta. Lapsi vetää sinusta kaikki tarvitsemansa raaka-aineet vaikka väkisin painoit sitten 45 tai 85 kiloa. Tuo 6 lisäkiloa on ihan sopivasti, 9 olisi se lapsen, kohdun ja tissien tuoma lisäpaino.
Monesti ylipainoisille annetaan neuvolassa ohjeeksi olla lihomatta enää yhtään lisää. Varsinaista laihdutusta (painoa pudotetaan reilusti) ei saa aloittaa raskauden tai imetyksen aikana rasvaliukoisten myrkkyjen liikkeelle lähdön takia, sekä maidon riittävyyden vuoksi.
Ruokajuttuja enemmän olisin huolissani syömishäiriöstäsi. Sinulla on psyykkisiä ongelmia joihin hakisin sinuna apua neuvolan kautta. Syömishäiriöisenä voi lapsen kanssa eläminen olla tuplasti raskaampaa ja lapsesi tarvitsee mahdollisimman positiivisen ja iloisen äidin. Syömishäiriöllä en viittaa nyt sitten anoreksiaan tai bulimiaan vaan neuroottiseen ruokasuhteeseen.
Oli kyllä OIKEASTI rauhoittava tuo edellinen viesti... Kiitos sen kirjoittajalle!
Itselläni on viestiketjun aloittajan kanssa pitkälti samansuuntaisia ajatuksia. EN tosiaankaan halua (enkä aio) lihoa raskauteni aikana (nyt 30 vkoa) enempää kuin ne ns. pakolliset kilot eli vauva, istukka ja lapsivesi.
Tällä hetkellä painoa tullut noin 4 kg. No, vähän se tietysti on, mutta pääasiahan on juuri se, että vauva voi hyvin ja saa ne vitamiininsa ja kasvuunsa tarvittavan energian. Ja se, että kaikki vauvalla on hyvin, on todettu esim. 4 D ultrassa viime viikolla. Eli tosiaankin tuo edellinen viesti PITÄÄ PAIKKANSA.
Jos sinulla on tullut 6 kg raskautesi aikana, sehän on JUST LOISTAVAN HYVÄ painonnousu, siitä ei tarvitse olla huolissaan vauvan eikä sinun turhan lihomisen suhteen - kaikki OK!
Tiedän myös olevani ruoan ja lihomisen suhteen ylireagoiva. En siis tarvitse noita epäempaattisten (mitä ilmeisemmin ITSE ylipainoisten ja siitä katkerien) ihmisten ääliö-vastauksia.