apua

moi vaan,
itsekin pelkäsin hirveästi synnytystä jo teini-iästä asti enkä näin ollen erityisesti edes halunnut lapsia. Tähän pelkoon nähden kipu oli kuitenkin siedettävyyden rajoissa. Eniten pelotti juuri se ettei tiennyt mitä edessä on. Minun tapauksessani synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia joten ei tarvinnut kotoa ryysiä. Itse synnytyksessä kävi niin ettei epiduraalia ehditty antaa siinä vaiheessa kun sitä kerjäsin joten kärsin supistukset pelkällä ilokaasulla. (josta mielestäni lähinnä henkinen tuki) Supistuskivut alkoivat lievinä ja kovenivat hirveiksi. Sitten ponnistus joka hermostutti varsinkin kun oli jo ihan poikki. Kuitenkin sitä jaksoi juuri sen mitä pitikin ja sitten se olikin jo takanapäin.
Olenkin sitä mieltä että kokemus oli parempi kuin olisin odottanut ja lapsen hoito myös. Ihana tyyppi!
Rohkeutta siis ja jaksamista ja hyvää kesää!
minä ja tyttö 3kk

Kannattaa puhua neuvolassa synnytys pelosta. Itse sain apua puhumalla ja sain paljon erilaisia ohja lappuja mistä oli apua. Synnytys oli melko nopea ja ihana kokemus. Suosittelen että puhut palostasi, minua se ainakin auttoi.

Älä pelkää. Onhan se kivuliasta mutta ei mitään sellaista mitä ei voisi kestää. Pyydät epiduraalin ja kaikki mahdolliset aineet niin hyvin menee. Ne vievät aika hyvin kivut pois. Ota tukihenkilö mukaan, se rauhoittaa mieltä ja hän voi esim. hieroa supistusten aikana alaselkää. Synnytys on luonnollinen upea ja ihana tapahtuma. Eikä se vie kuin korkeintaan yhden päivän elämästä. Ajattele yksi päivä ja saat syliisi sen ihanan palkinnon. Se on sen arvoista. Älä turhaan jännitä. Ei se mukavaa fyysisesti ole mutta kyllä sen kestää. Ja kipu loppuu heti kun vauva on ulkona.