suunniteltu sectio

Wautzi. Kysyitkin ihan uutta ja outoa asiaa. Kiva lukea minkälaisia kokemuksia muilla on ollut näistä. Varmaan tulee paljon uutta ja hyödyllistä tietoa. Vai mahtaako kenelläkään ollakaan kokemusta? Jospa sinä oletkin ihan ensimmäinen sellainen näillä palstoilla?

ihan kympillä!

Etpähän ainakaan repeile!

ja enpä sano mitään kun ei ole hyvää sanottavaa, aiemmin kaksi olen saanu alateitse, ja vapaa-ehtoisesti en sektioon (enää milloinkaan) menisi.

Alatiesynnytyksessä kipu loppuu synnytykseen, sektiossa se alkaa siitä.

Minulle tehtiin suunniteltu sektio mm. kovan synnytyspelon takia. Minun tapauksessani kaikki sujui hyvin, kipulääkityksestä huolehdittiin hyvin leikkauksen jälkeen ja voit sitä pyytää tarvittaessa. Leikkauksen jälkeen sängystä on noustava liikkumaan aika pian ja se saattaa tuntua vaikealta kipeän haavan kanssa, mutta hoitohenkilökunta oli siinäkin tukena. Minulle sanottiin että kuukauden ajan leikkauksesta ei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa. Tulehdusriskihän kaikissa leikkauksissa aina on. Juttele lääkärin/terv.hoitajan kanssa ajatuksistasi, peloistasi ja toiveistasi sektion suhteen.

Mulla on ainakin tosi positiivinen takana sektiosta. Ja on myös mihin verrata, olen synnyttänyt myös alakautta. Ekan synnytin 07/05 ja toka tuli suunnitellulla sektiolla 12/06.

Moni asia mietitytti ja pelotti. Mua ei oltu koskaan leikattu, annettu selkään mitään puudutteita tai mitään. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin.

Aamulla sairaalaan, suoraan omaan huoneeseen. Siellä leikkausvaatteet ja esilääkkeet(annetaan 2 pistosta neulalla)Sitten laitettiin virtsa-katetri jota jännitin eniten. No en sitten oikeasti edes tiennyt milloin se laittettiin kun ei tuntunut miltään pintapuudutteen takia. Sitten saliin. Leikkaus tehtiin spinaalissa, puudutteen laitto ei sattunut, vähän vain "tuntui" hassulta. Leikkaus meni hyvin. Tikkaus kesti non 30min.ja sen ajan lapsen isä kylvetti ja puki vauvaa. Heräämössä olin tunnin, sitten jo jalat toimi.

6 tuntia leikkauksesta vaadin itse saada nousta ylös, olin kuullut sen helpottavan. Eka nousu oli tuskaa mutta sitten helpotti... Kyllähän se haava on vähän kipiä, mutta mä olin ainakin paremmassa kunnossa kuin moni alateitse synnyttänyt. Vähän kipulääkettä, ja olin ihan kuin entiseni. Kolmen päivän päästä rukoilin päästä kotiin kun oli niin tylsää maata "terveenä" sairaalassa. Ainoa negatiivinen asia oli se etten saanut nostaa esikoistani, tai muutakaan painavampaa 4 viikkoon. No mies oli kotona sen ajan niin ei tullut ongelmia. Haava parani tosi nopeasti. Parin viikon päästä oli sellainen olo "että onko mut muka joskus leikattu?" :)

Maaliskuussa syntyy kolmas. En edes harkitse synnyttäväni alakautta. Ihan jo tuoreen sektiohaavan vuoksi, mutta myös itsekkäistä syistä.

hei,

minulle tehtiin sektio vauvan perätilan takia, kun kääntäminenkään ei onnistunut. raskauteni oli ensimmäinen, joten en voi verrata sektiota alatiesynnytykseen. aina kuitenkiin suositellaan alatiesynnytystä jos se vai fyysisesti on mahdollista.

meillä sektio sujui hyvin. menimme aamulla sairaalalle, jossa seurailimme vauvan sydänääniä jonkin aikaa ja vaihdoimme päälle sairaalan vaattet (minä ja mieheni). leikkaus-salissa oli paljon hymyileviä ja reippaita ihmisiä, jotka kaikki esittelivät minulle itsensä, mutta joiden nimet eivät todellakaan jääneet mieleen :) jännitin hiukan. menin makaamaan leikkauspöydälle, jossa minuun kytkettiin joitakin "piuhoja"... ainakin verenpainetta seurattiin, tippa oli laitettu käsivarteen ja happiviikset sain myös. puudutus vaihe oli hiukan epämielyttävä (spinaali), koska vatsan kanssa oli hankalaa löytää hyvää pistos-asentoa ja anestesialääkäri oli kokematon. puudutus rupesi kuitenkin onnistuttuaan vaikuttamaan heti. sänkyä kallistettiin hieman sivulle päin, verho asetettiin rintani päälle ja mies tuli pääni viereen pitämään kädestä ja jännittämään. viiltoa en tuntenut ollenkaan, mutta itse vauvan ulos ottaminen oli "väkivaltaisempaa" kuin kuvittelin. tunsin paineen tunnetta vatsan seudulla ja heilun lääkärin otteiden alla, mutta kipua en tietenkään tuntenut. vauva oli ulkona nopeasti, jonka jälkeen näin hänet nopeasti sekä pystyin seuraamaan kapaloimista vierestä. sen jälkeen mieheni ja uusi pieni lapseni tuli viereeni samalla kun kohtuani vielä puhdistettiin. tämä tuntui hiukan epämielyttävältä, pienenä ahdistuksen/paineena rinnassa ja vatsassa, mutta ei edelleenkään kipuna. mies ja vauva lähtivät synnyttäneiden-osastolle ja minä jäin ommeltavaksi ja seurattavaksi vielä. itse leikkaus-salissa olin ehkä 30 min ja seuranassa 2 tuntia. sen jälkeen pääsin vauvani luo. haava oli kipea viikon ajan, mutta ei sietämätön, koska sain hyviä särkylääkkeitä. liikkuminen oli hidasta ja haavaa piti todellakin varoa pitemmän aikaa. jalkeilla kävin jo samana iltana. imetys lähti sujumaan unelmallisesti ja täysimetyksellä ollaan menty 6kk ikään asti. 10 viikkoa leikkauksen jälkeen tein ensimmäisen juoksu lenkin :)

tsemppiä ja onnea sinulle! hyvin se menee.

Hei, mulle tehtiin sektio synnytyspelon takia pari viikkoa sitten. Olen synnyttänyt alateitse esikoiseni ja se oli niin "mukavaa" hommaa, että päädyin sektioon.

Olen parantunut tosi hyvin, paljon nopeammin kuin aikaisemmasta alatiesynnytyksestäni. Pystyn istumaan niinkun ei mitään. Vuotoa oli tasan kahden viikon ajan. Ei mitään virtsanpidätysongelmia yms. 2 tai useampi alatiesynnytys altistavat naisen myöhemmällä iällä takuuvarmaan inkotenssiin. Ehkä sitä ei ajattele nyt mutta ei varmaan ole kiva vanhempana elää tuollaisen vaivan kanssa.


Kiireellinen sektio ja siitä toipuminen ovat muuten ihan eri juttu kuin suunniteltu. Koska nykyään on mahdollista saada pelkosektio, en edes tajua miten joku viittii punnertaa muksun alakautta maailmaan ja kärsii sitten erinäisistä alapään vaivoista lopun ikäänsä.

Saako kysyä minkä ikäinen sitten olet? En ole ikinä kuullut, että kenellekään tehdään sektio iän takia.