Hei!
Minua on alkanut viime päivinä suunnattomasti ahdistaa henkisesti. Ahdistus on alkanut ollessani työharjoittelussa. Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa, josta pidän todella paljon ja menestun koulussa hyvin, olen useasti luokkani parhaimpia. Koulussa itsetuntoni on kympissä, ja tunnen osaavani joka asiassa, ja aluksi työharjoittelussa koin samoin, mutta sitten yhtäkkiä tulikin seinä vastaan. Harjoittelupaikalla tapahtuu koko ajan muutoksia, muutto toiseen paikkaan ja asukkaitten vähenemistä, yms. Koin etten enää osaa tarttua itsenäisesti mihinkään hommaan ja aloin häpeämään jokaista lausetta jonka sanoin. Tulen hyvin toimeen asukkaitten kanssa ja pidän työstä, mutta kommunikaatio työntekijöihin on jotenkin vaikeutunut. En mielestäni ole tarpeeksi hyvä ja asetan menestymisen riman aina niin korkealle, josta sitten tulen rytinällä alas. Haluaisin aina olla se parhain ja kehutuin. En osaa small talk:ia ja olla huumorintajuinen työpaikalla, vaikka olenkin mielestäni vapaa-ajalla rento tyyppi. Kukaan harjoittelupaikalla ei ole sanonut minulle mitään pahaa ja tulen toimeen heidän kanssaan, mutta tunnen olevani riittämätön ja lapsellinen. Osaan monia harjoittelupaikan työtehtäviä, mutta jotenkin aivoni menevät "tukkoon", enkä enään osaisikaan niitä. Olen alkanut miettimään, että tulevaisuudessa minun olisi ehkä parempi hakeutua yksityisyrittäjäksi, koska en osaa olla osa työyhteisöä. Minun on vaikea kuvailla ongelmaani, ja tiedän että kaikki johtuu ainoastaan huonontuneesta itsetunnostani. Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti.
Minua on alkanut viime päivinä suunnattomasti ahdistaa henkisesti. Ahdistus on alkanut ollessani työharjoittelussa. Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa, josta pidän todella paljon ja menestun koulussa hyvin, olen useasti luokkani parhaimpia. Koulussa itsetuntoni on kympissä, ja tunnen osaavani joka asiassa, ja aluksi työharjoittelussa koin samoin, mutta sitten yhtäkkiä tulikin seinä vastaan. Harjoittelupaikalla tapahtuu koko ajan muutoksia, muutto toiseen paikkaan ja asukkaitten vähenemistä, yms. Koin etten enää osaa tarttua itsenäisesti mihinkään hommaan ja aloin häpeämään jokaista lausetta jonka sanoin. Tulen hyvin toimeen asukkaitten kanssa ja pidän työstä, mutta kommunikaatio työntekijöihin on jotenkin vaikeutunut. En mielestäni ole tarpeeksi hyvä ja asetan menestymisen riman aina niin korkealle, josta sitten tulen rytinällä alas. Haluaisin aina olla se parhain ja kehutuin. En osaa small talk:ia ja olla huumorintajuinen työpaikalla, vaikka olenkin mielestäni vapaa-ajalla rento tyyppi. Kukaan harjoittelupaikalla ei ole sanonut minulle mitään pahaa ja tulen toimeen heidän kanssaan, mutta tunnen olevani riittämätön ja lapsellinen. Osaan monia harjoittelupaikan työtehtäviä, mutta jotenkin aivoni menevät "tukkoon", enkä enään osaisikaan niitä. Olen alkanut miettimään, että tulevaisuudessa minun olisi ehkä parempi hakeutua yksityisyrittäjäksi, koska en osaa olla osa työyhteisöä. Minun on vaikea kuvailla ongelmaani, ja tiedän että kaikki johtuu ainoastaan huonontuneesta itsetunnostani. Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siltä että itse tiedostat mistä olosi johtuu. Hyvä tietysti asettaa tavoitteita itselleen, mutta sopivassa määrin. Olet vielä opiskeluvaiheessa eikä kukaan varmaan odotakaan sinun hallitsevan kaikkea työhön liittyvää. Työyhteisöt ovat erilaisia ja itseltäni ainakin vei aikaa ennen kuin aloin tuntea kuuluvani omaani. Sitä paitsi kaikilla on omat huonot päivänsä, eli ei aina tarvitse olla hymy korvissa, ei opiskelijallakaan.