hei, minä kerron nyt teille kaikille jotka palstaa luette tilanteeni, johon tarvitsen mieliiteitä, miten toimia, mitä tehdä.
Olen nuori hieman reilu parikymmpinen nainen, aloitin parisen vuotta sitten eräässä suuressa firmassa. Näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon, naimisiin menoni oli varmasti suurin asia. Sitten kaikki muuttui, ihatuin, ja rakastuin niin tulen palavasti työkaveriini, meille tuli suhde jota on nyt kestänyt puoli vuotta. Meille ei ole seksi suhde, eikä mikään muukaan ohi menevä ihastus, vaan voimme sen myöntää olemme aivan umpi rakastuneita toisiimme. Tilanne alkaa olla jo hieman liiankin vakava. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi, mutta emme siltikään uskalla toimia niin kuin tunteet sanovat, emme uskalla jättää tämän hetkisiä puolisojamme ja aloittaa uutta elämää yhdessä. Kaiken vanhan unohtaminen on niin kauhean vaikeaa. Mietin aina miten minä saatoin mennä rakastumaan siihen toiseen mieheen tällä tavalla, ja miksi hän rakastui minuun, miksei se pieni flirtti ja hauskan pito vain voinut riittää meille molemmille.
Tilanne on tällä hetkellä siinä pisteessä, että jotain joudumme tekemään, emme enään voi jatkaa näin, tiedämme sen molemmat. Olen miettinyt, jos vain yritän unohtaa hänet, mutta en tiedä pystynkö siihen, pitääkö rakkaus unohtaa, jos se kohdistuu toiseen mieheen???
Olen nuori hieman reilu parikymmpinen nainen, aloitin parisen vuotta sitten eräässä suuressa firmassa. Näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon, naimisiin menoni oli varmasti suurin asia. Sitten kaikki muuttui, ihatuin, ja rakastuin niin tulen palavasti työkaveriini, meille tuli suhde jota on nyt kestänyt puoli vuotta. Meille ei ole seksi suhde, eikä mikään muukaan ohi menevä ihastus, vaan voimme sen myöntää olemme aivan umpi rakastuneita toisiimme. Tilanne alkaa olla jo hieman liiankin vakava. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi, mutta emme siltikään uskalla toimia niin kuin tunteet sanovat, emme uskalla jättää tämän hetkisiä puolisojamme ja aloittaa uutta elämää yhdessä. Kaiken vanhan unohtaminen on niin kauhean vaikeaa. Mietin aina miten minä saatoin mennä rakastumaan siihen toiseen mieheen tällä tavalla, ja miksi hän rakastui minuun, miksei se pieni flirtti ja hauskan pito vain voinut riittää meille molemmille.
Tilanne on tällä hetkellä siinä pisteessä, että jotain joudumme tekemään, emme enään voi jatkaa näin, tiedämme sen molemmat. Olen miettinyt, jos vain yritän unohtaa hänet, mutta en tiedä pystynkö siihen, pitääkö rakkaus unohtaa, jos se kohdistuu toiseen mieheen???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samassa tilanteessa ollut! Mutta tehkää jotakin älkääkä loukatko enempää nykyisiä puolisojanne.. Tiedän että vaikeeta tulee oleen. Yksi asia minkä huomasin itse, oli se että kärsin eniten samantapaisesta tilanteesta... En osaa neuvoa teitä!!
sinun jutussasi kävi...hyvinkö loppujen lopuksi?Itse melkein samassa tilanteessa...
Tuollaisessa tilanteessa eivät muut voi neuvoa. Kukaan muu kuin te kaksi ei tiedä mitä välillänne oikeasti on, tai mikä teidän omissa suhteissanne on tilanne. Itse olen vastaavassa tilanteessa sillä erotuksella, että toinen osapuoli ei seurustele omalla tahollaan. Olen kokenut hänen kanssaan sellaisen tunnekuohun, aivan järjettömän sanoin selittämättömän yhteyden, jota en ole koskaan kokenut aikaisemmin. En ikinä nykyisen kumppanini kanssa.
Olen tehnyt päätökseni. En ole perhekeskeinen ihminen, joten en ehkä kaipaakaan vakaata ja tasapaksua, turvallista parisuhdetta ainakaan näin nuorella iällä. Olen valmis ottamaan riskin, jotta en päädy vanhemmalla iällä jossittelemaan ja harmittelemaan tekemättömiä asioita. Se mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan ansaitsee tilaisuuden. Samoin kuin puolisoni ansaitsee tilaisuuden löytää itselleen kumppanin, joka rakastaa ja tuntee häntä kohtaan näitä tunteita ja haluaa hänen kanssaan perheen perustaa.
Ehkä olen itsekäs, mutta itseäni varten tätä elämääni elän. Haluan antaa rakkaudelle mahdollisuuden ja kannustaa omia positiivisia ajatuksiani maailmasta ja elämästä. Sitten jos kopsahtaa ja kovaa, niin ei auta kuin kavuta takaisin jaloilleen ja kaivaa se positiivinen elämänkatsomus taas työpöydälle ja jatkaa rakennustöitä.
Onnea elämääsi, mitä sitten päädyttekin tekemään.
lainkaan itsekkäältä, vaan siltä että olet asiaa paljon miettinyt. Olen samaa mieltä että puolisoa kohtaan on parempi olla rehellinen niin että hänkin saa tilaisuuden löytää itselleen sen oikean. Onnea ja rohkeutta tulevaisuuteen! Ei ero ikinä ole helppoa, mutta rakkauden puolesta kannattaa kyllä taistella.
rakastaa sitä sunnuntai salarakasta kun sen kanssa ei ole arjen velvollisuuksia ja paineita?
omassa tilanteessani; ikää tosin reilusti enemmän, ja "tilanne päällä" jo reilun vuoden verran. Samassa työpaikassa olemme olleet vuosia, eri osastoilla kylläkin. Aina meillä on synkannut, aina toinen on jotenkin säväyttänyt - kunnes sitten täysin varoittamatta ja yhtäkkiä: pam, huomaan olevani korviani myöden ihastunut, ja häneltä tulee samanlaista signaalia. Seksisuhdetta meilläkään ei ole, vahva henkinen ja fyysinen kemia kyllä. Pariin kertaan on yritetty saada tolkkua tähän asiaan - varattuja kun ollaan, eikä kummankaan parisuhteissa mitään varsinaisesti pielessä. Silti toinen vetää puoleensa suunnattomasti, toisen seurassa tuntee todella elävänsä... Yritetään olla kuin ei oltaisikaan - ja silti jokainen solu huutaa toisen kosketusta, jokainen sana vain vahvistaa tunnetta. Kun vain löytäisi rohkeuden tehdä ratkaisuja...