Tein vähä aikaa sitten toivottavasti hyvän teon, jolloin menin terveyskeskukseen ja varasin itselleni ajan lääkärille. Olin tänään lääkärillä ja hän lupasi pistää minut eteenpäin, nuorten psykologille. Se, että jo hain apua, auttoi. Että olen edes näin pitkällä. Koska avun hakeminen kesti sentään melkein 2 vuotta, ennenkuin tajusin. Ja sekin tapahtui parhaan ystäväni ansiosta.
Täällä on varmaan muitakin, ketä on aloittanut juuri käymään jossain juttelemassa tai käy jo ? Olisi kivaa jutella. Koska kaipaisin sitä nyt, kun ei oikein muitakaan ole.
Täällä on varmaan muitakin, ketä on aloittanut juuri käymään jossain juttelemassa tai käy jo ? Olisi kivaa jutella. Koska kaipaisin sitä nyt, kun ei oikein muitakaan ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tullut uudestaan, enkä tiedä onko juuri minun järkeä hakea apua, kun eivät lukuisat psykologit, psykiatrit ja lääkärit ole voineet minulle mitään tähänkään asti.
Siis en ole saanut apua, enkä usko että minä voinkaan saada.
Nyt kun itsemurhasuunnitelmani on valmis, olen miettinyt, pitäisikö vielä pyörähtää vaikka koulumme terkkarille mutka.
Mutta mitä turhaan. Toivon kuitenkin parasta sinulle, mitä se sitten onkaan.
Saarnaamaan minulle siitä, etteivät ammattiauttajatkaan minulle mitään voi ellen itse tahdo muuttua. En jaksa koko elämänkertaani nimittäin tänne kirjoittaa,, mutta sanottakoon, että olen tehnyt kaikkeni kaikella saralla. (ihan kohta)
Kiitos. Mutta mieti vielä kerran oikein kunnolla ennen kun teet mitään lopullista... Olen minäkin sitä miettinyt, mutta aina jokin on vaan pysäyttänyt..
On mielenkiintoista, miten jokaisen ihmisen elämä on erilainen. Toisille tapahtuu toisenlaista ja toiset saavat apua toisesta asiasta. Itselläni ainoa tapa saada "apua" on se mistä taisin mainitakin. Samoin minunkin aikeeni on aina jokin pysäyttänyt, mutta jossain vaiheessa se ei enää riitä minulle perusteluksi olla tekemättä viimeistä virhettä.
Ainakin tähän asti olen huomannut aina koituvan virheeksi sen, etten ole kuollut.
Ja voi olla, että on virhe jatkaa elämää tai tappaa itsensä, pitää itse punnita, kumpi sitten on suurempi virhe jne. jne.
Ja kiitti myös sulle viestistä.
Itse olen myös äskettäin päässyt avun piiriin.
Todella hyvän teon olet tehnyt.
En ole vielä käynyt yhdelläkään käynnillä mielenterveystoimistossa, koska tämänviikkoinen, kolme viikkoa odottamani (ensimmäistä kertaa omalääkärillä käynnin jälkeen) aika peruutettiin.
Mulle hommattiin apua. Mun yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (oma diagnoosi, emmä tiä mikä mulla oikeesti on, mut jotain ahdistus/paniikkihäirötä tää on) ja masennus on menny niin pahaks, etten oo halunnu olla, eikä mikään oo kiinnostanu, ei edes avun saanti. On vaan halunnu kadota.
Yks kerta mut vietiin kadulta makaamasta ambulanssilla sairaalaan ja sieltä sit sain lähetteen uudestaan lääkärille. Olin siis jo tätä ennen käynyt lääkärissä juttelemassa (isä varas ajan) ja sain lähetteen mielenterveystoimistoon.
Tokalla omalääkärikäynnillä mulle sit lyötiin mukaan Cipralexiä. Vastentahtosesti aloin niitä syömään, kun eivät kuulemma oikein ota Pitkäänniemeen, ellei lääkkeitä olla kokeiltu. Paitsi pakkohoitoon, mihin en pysty menemään. En sinne sitten kuitenkaan ole vielä toistaseks mennyt.
Olen käynyt tarkkailukäynneillä omalääkärillä siihen oletettuun toimistoaikaan asti, mutta nyt en tiedä koska uusi aika tulee olemaan (lääkäri oli kipeänä ja laittaa uuden ajan kun tulee takaisin). Tarkkailukäynnit oli ookoo ja joudun varmaan taas käymään sellasilla, jos uuteen toimistoaikaan on jostain syystä hirveän pitkä aika.
Ne tarkkiskäynnit tosiaan on vähän auttanu tähän, kun tuntuu, että saa apua. Ties kuinka pahassa kunnossa olisin ilman niitä, kun sen toimistoajan odottelu tuntuu jo nyt loputtomalta. Lääkkeetkin on kai ( huomenna kolme viikkoo takana) tolle ahdistukselle(?) jotain tehny. Masennus suht ennallaan, vähän pahentunu ehkä.
Et kertonut mitään oireistasi tai muuta kuin, että olet hakenut apua, mikä on hyvä asia. Avaudu vapaasti, täällä sen voit tehdä jos haluat. Tsemppiä sulle jokatapauksessa.