Tietäiskö

ketään kirjoitti:

jotain... En tiedä mikä mua vaivaa. Ajattelen kaikesta ruuasta negatiivisesti, mietin paljonko missäkin on kaloreita ja tekis mieli liikkua mahd.paljon päivässä mut en voi, mulla kaks pientä lasta ja yh:na en voi heitä jättää jotta pääsisin lenkille. Joka ikinen ilta mieli halajaa lenkille. Oon sopusuhtanen 165/63,5 ..Pelkään et kilot tulee takas, laihduin yli 15 kiloa mut aika pitkässä ajassa.. Tänään ruokani on ollu keksi, muutama lusikallinen muroja ja kaks ruisleipää ohuelti voilla ja muutamalla juustonsiivuilla. Pyrin syömään mahd vähän ja tänään ku kaverin kans juttelin nii tuntui et hän olis vähän ollu musta huolissaan.. Kyseli jotenki ajatusmaailmastani ja yritti saada mua toisiin aatoksiin..tavoitteenani on laiha kroppa, jenkat pois ja maha myös, reisistäkin. Eikä niin tapahdu jos en laihdu. Nyt oon selkeesti ottanu tavoite painon 55kiloon, puoltoista kiloa oon saanu pudotettua. Välillä kyllä repsahdan ahmimaan oikeen urakalla! Olo on täysinäisenä henkisesti rikki ja fyysisesti paha olo kun on syöny liikaa. Onks mulla jonkin näkönen syömishäiriö? Lääkäriin en uskalla mennä ko oon muka sopusuhtanen eikä mulla mitään häiriöö voi olla.. Oon jotenki tajunnu et nää mun kaikki ajatukset vois olla jotenki vääristyneitä? En edes osaa selittää mikä mulla on :( Jotenkin niin yksinäinen olo. Ja itkettää. Oon kai tyhmä ku mihinkää en mee asiast keskustelemaan ja saan varmaa täältäki lukea rankimmat mielipiteet.. Kai kerään jotaki sääliä ihmisilt (en täältä) mut kukaan ei edes tiedä näist mun jutuist kunnol. Tänää yritin toisellekin läheiselle puhua mut eipä pitäny asiaa mitenkää ainakaa vakavana ko puheenaihetta vaihto. Oon niin huonokin kaikessa ja mahdollisimman ruma et olis mulle ihan oikein sairastua vaikka anoreksiaan. Ellei tää oo jo pitkälle alkanutta alkua. En tie mikä vaivaa..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä