Anteeks tää pasteeminen

Niin ja sitä mun taudinkuvaa vielä, että lyhytmuisti"paniikkimuisti" ja keskittymisvaikeuksia on aikalailla...Ei tää kyllä oo kivaa..tällänen niin sanotusti repussa ja viikot nukun ja teen töitä, just meni muijan kaa poikki ja meillä on kohta vuoden ikänen tyttö...Aika perseestä kyllä, pitä 1/3(ainakin) tuhlata johonkin helvetin työntekoon, ja toinen 1/3 nukkumiseen, siihen vielä matkat ja valmistelut ja herääminen, joka kestää mulla ainakin tunnin että voin lähteä mihinkään..no kannapista vaan naamaan nii kai se auttaa :D

Sit en pysty aamusin syömään mitään, oon vaan ihan jumissa pitkän aikaa, muilla sama?

No ehkä nyt tämä epäselvä kirjotukseni on valmis..

itselläni EI ole kyllä mitään aikomusta alkaa narkkariksi sen takia että sattui tulemaan epileptisiä kohtauksia kerran pari!

Jos sinulla on lapsi ja kaikkea niin ehkä kannattaisi lopettaa se kaman vetäminen NYT heti. Minusta valtion ei tarvitse loputtomiin
narkkareita passata yhteiskunnan varoilla.

Toivottavasti saavat sinut kiinni, koska tällainen huumeiden välittäminen, on lainvastaista ja sääli vauvaasi. Toivottavasti sosiaaliviranomaiset huomaavat

Vastausta huumeiden käyttöön en osaa sanoa mutta.. luin oireesi ja kuulosti hyvin tutulta. Noin nimittäin alkoi oma paniikkihäiriöni puoli vuotta epilepsia diagnoosin jälkeen. En kylläkään pelännyt kohtausta vaan pelkäsin vaan jotain..? Paniikin iskiessä halusin aina olla lähellä vessaa, kävin vain pienissä lähi-kaupoissa, busseissa istuin oven vieressä, aloin stressaamaan kun pelkäsin julkisissa paikoissa, pidin aina kännykkää esillä jossa äitini numero valmiina näppäiltynä jne. Ja leffa-teatterissa aloin käymään vasta n. vuosi sitten. En tiedä puhunko nyt ihan eri asiasta kuin sinä, mutta minulla auttoivat rauhoittavat jotka lääkärini määräsi minulle. En yhdistänyt tuolloin pelkoani epilepsiaan mutta lääkärini( psykiatri) kylläkin sanoi että alitajuisesti pelkään kohtauksen saamista.
Alkoholi oli nimittäin toinen "lääke" minulle. En tarvinnut kuin yhden siiderin niin olo helpotti. Mutta en halunnut alkoholistiksi alkaa. Huumeethan saattavat joillain aiheuttaa jännitystä, pelkoa, hermostumista sekä huimausta, joten ei välttämättä ns. rauhoittava lääke sekään.

Tottakai minulla tulee myös tuntemuksia nykyään (paniikkihäiriöstä pääsin pari vuotta sitten eroon)että saan epilepsiakohtauksen, erityisesti juuri kun on nälkä, olen juonut liikaa kahvia jne mutta varsinaista paniikkia ei enää synny. Istun vain alas ja odotan. Joskus tuntuu sen verran pahalta että soitan jollekin (minulle rauhoittava keino).
Jos susta tuntuu että kyseessä on enemmän pelkotila kuin aavistus kohtauksesta, kerro lääkärille noista pelkotiloistasi. On hyvin mahdollista että pelko/stressi laukaisee kohtauksen.