Uupuneena kuljen satamaan,
jylisee
pauhaa.
Katson punaiseen
sulavaan horisonttiin,
joka hitaasti hiipuu merten taa.
Tyrskyjen suolaiset suudelmat kasvoillani
käy viiltäen
kaipauksen kipu ylitsein.
Ajatuksien kädet kurottuvat kohti
hellyys
synnyttää sanattoman nälän,
nälän kiihkeään elämään
nälän sydämesi huoneeseen.
jylisee
pauhaa.
Katson punaiseen
sulavaan horisonttiin,
joka hitaasti hiipuu merten taa.
Tyrskyjen suolaiset suudelmat kasvoillani
käy viiltäen
kaipauksen kipu ylitsein.
Ajatuksien kädet kurottuvat kohti
hellyys
synnyttää sanattoman nälän,
nälän kiihkeään elämään
nälän sydämesi huoneeseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Huomenta lindalinda!
Tämä oli makoisa aamupala. Kiitos!
Tulit sydämeni tyhjään huoneeseen, ilokseni.
Hyvää päivän jatkoa!
huomenta Hans.
Nöyrä anteeksipyyntöni ensin Sinulle.
Siis siitä, että toin ensimmäisen versioni eilen
tästä, johon sulosesti kommentoit - kiitos siitä.
Ja anteeksipyyntö sen poisvetämisestä, en vain
ollut tyytyväinen siihen, koska se ei sitten
kuvannut sitä, mitä tunsin - sitä minkä ehkä nyt
sain runooni sisällytettyä, tyhjää huonetta.
Tässä todellisuudessa kuvaan omaa tyhjää huonet-
tani, vaikka lopussa saakin asiasta kuvan, että
kyseessä on toisen ihmisen tyhjä huone.
Tosin mielestäni jos ajatuksella lukee, niin voi
löytää siitä myös kirjoittajan oman tyhjän huo-
neen, kuten Sinä löysit.
Jos se oli makoisaa luettavaa, niin siitäkin otan
ilolla kiitoksen vastaan, kuin siitäkin että tu-
lit poikkeamaan jälleen.
Jos asutin tyhjän sydämesi, olen saanut mitä
luultavammin jotain hyvää aikaan runollani.
Mitä parhainta päivän jatkoa myös itsellesi ja
lämmin kiitokseni * halaus *
Sinä otat lukijan taitavasti mukaan matkallesi...
Tunnelman tässä voi melkein käsin tuntea - upeaa!
Päivänpaistetta sinne kuohujen rannalle!
mukana, matkalla sydämen tyhjässä huoneessa.
Huomenia Mys.
Niin, no jos nyt olen yltänyt sellaiseen
saavutukseen, että lukija pystyy kulkemaan mukana
sataman usvaiseen maisemaan, auringon laskuun ja
sielunkin maisemaan, siihen tyhjään huoneeseen,
niin olen kaiketikin saavuttanut jotain tekstil-
läni.
Olen enemmän kuin otettu sanoistasi, kiittäen
sulkeudun suosioosi :)
Ei paista, mutta pieni toive siitä, että aurinko
paistaa sydämeen kantaa päivän askareissa.
tämä aivan kelpo runo on,tosin ei parasta tuotantoasi,mutta pidin kyllä
Syysterkkuja sateen keskeltä :)
kelpo - okay, mutta onko meillä yleensäkään tar-
vetta asetella runojamme minkäänlaiseen
paremmuusjärjestykseen, omasta mielestäni ei.
Ja jokainen käsittelee ainakin omalla kohdallani
elämän eri tilanteita, vaikkakaan ne nyt ei
suoranaisesti itse runossa tulisikaan ilmi.
AINA, ihan aina runoissani on jokin lanka
eletystä, elettävästä tai toiveista ja haaveista.
Oikeatkaan runoilijat eivät onnistu kaikissa ru-
noissaan, ja siitä huolimatta he kartuttavat
pankkitiliään niin että kohina käy, kuten esim
Tommy Tabermann. Minulla on 1 hänen runoteoksensa
ja voin vakuuttaa ainakin sen osalta, että siinä
a) hän toistaa itseään hyvin, hyvin monessa ru-
nossa
b) ei edes maallikon silmissä ole onnistunut lä-
heskään kaikissa runoissaan
Ja koska nyt aloin rönsyilemään, niin pakko kai
ottaa toiseksi esimerkiksi Arno Kotro.
Olen lainannut pari hänen runoteostaan tässä
noin vuoden sisällä. Olematta millään muotoa it-
serakas, niin sanoisin että omista runoistani
monta peittoaa monta hänen runoaan.
Mutta hän on saanut nimeä, ja myy jo pelkästään
sillä niin kuin tietysti moni muukin runoilija
kuin romaanienkin kirjoittajat - näin.
Rönsyilyn päätteeksi lämmin kiitos palautteesta,
kirjoitetaan sydämellä vastakin, ja tulokset
ovat vaihtelevia - aina.
Harmaata on täälläkin, mutta hymyillään ja anne-
taan auringon paistaa sydämiimme.
Ei kai nyt ollut tarkoitukseni sohaista mitenkään tekstejäsi.Kelpo-sanaa olet itsekin muistaakseni minulle kommentoinnissasi käyttänyt :)
Ei paremmuusjärjestykseen.ei...
mutta saman runoilijan tuotannosta
toiset runot vain nousevat ylitse muiden
Rehellinenhän olin sanoissani
Hyvää päivää sinulle :)
anteeksi, ja toki varmaan olit rehellinen sanois-
sasi kuten olen itsekkin aina.
En näe mitään syytä, miksi pitäisi olla jotain
muuta kuin mitä on, eli rehellisyys maan perii.
Et millään muotoa sohaissut, ehkä en itse vain
osannut muotoilla oikeanlaista vastausta komment-
tiisi. Ja olet oikeassa, kelpo-sanaa olen käyttä-
nytkin varmaan Sinun ja muutamien muidenkin kom-
mentoinnissa. Se on ihan hyvä sana ja kuvaa kyl-
lä mielestäni sellaista hmmm, ehkä keskivertoa
runoa.
Eikä sitä paremmuuusjärjestystä siis ole todella-
kaan syytä tehdä. Totta virkat siinäkin, että
jotkut runot menevät vain muiden ylitse itse kul-
lakin meistä.
Kiitän Sinua täydennyksestä, ja toiminnallista
päivää sinne, itsellä on ainakin kädet touhua
täysi tälle päivälle.
Tulin tässä hetkiseksi istahtamaan touhujen vä-
lissä.
Heipähei :)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Eihän ajatuksilla voi kilpailla -
jokainen jättää ajatuksillaan
oman käyntikorttinsa
- se on rikkaus,
toisilta se onnistuu luontevasti,
toisilta vähemmän luontevasti, mutta
kaikille ajatuksille ja kirjoitelmille
täällä on tilaa. Jokainen voi poimia
omaa ajatusmaailmaansa miellyttävät
jutut.
Olen kai lukenut muutaman
Tommy Tabermannin runon,
mutta en ole päässyt niihin sisälle,
jotenkin ne ovat ajatuksellisesti
niin irrallisia
- sanoja sikin sokin, eivät minulle
anna kyllä mitään.
Mutta niin kuin sanoin,
hänelläkin on omat kannattajansa,
hyvä niin.
Positiivisia lukuhetkiä kaikille!
voikkaan kilpailla, eikä kyllä runoillakaan, ai-
nakaan tällä forumilla - niille on omat
paikkansa, kilpailuille.
Hienosti sanoit
" jättää ajatuksillaan oman käyntikorttinsa "
ja olet aivan oikeassa, sitähän se nimenomaisesti
on.
Rikkaus on, että osaa kirjoittaa ja tietenkin tu-
lokset vaihtelevat, kuten tuossa Runoilijattaren
kommenttiin muistaakseni laitoin, myös oikeilla
runoilijoilla siis - toki meillä
harrastelijoillakin.
Tilaa on meille jokaiselle tuoda ajatuksensa/
tuntonsa julki. Ken niistä jotain itselleen saa,
niin se on kirjoittajalle mannaa.
Tabermannista.
Itse olen suurimpaan osaan hänen runoista miel-
tynyt, vain jokusia vaikeaselkoisempia en välttä-
mättä niin suosi. Mielestäni runo pitää olla sel-
keästi kirjoitettu, niin että lukija varmasti ym-
märtää sen sanoman. Jos runoa lukiessa pitää
miettiä koko ajan, mitähän tuokin merkitsee, se
ei ainakaan minua tavoita.
Ja kannattajiahan Tabermannilla riittää.
Nazim Hikmet ulkolaisista ja Pablo Neruda ovat
omia suosikkejani. Heidän runojaan olen lainannut
useaankin kertaan, siis samoja teoksia.
Asun niin pienellä paikkakunnalla, että valikoima
ei täällä ole samaa luokkaa kuin suurimmissa
kaupungeissa.
Huh, jopas tuli taas rönsyiltyä.
Lämmintä iltaa Sinulle ja kiitos mielipiteestäsi
tässäkin asiassa.
Oman voimattomuuden
äärirajoilla kulkua.
Sydän raskas
"kaipauksen kipu ylitsein"
Jostain herää nälkä - elämän
valo pieni valaisee - sydämen.
Sinulle lämmin ajatus iltaas.
Tyhjään huoneeseen suloista puheen sorinaa..Liisa
Eilisen pikalukemisen perusteella sanoisin että
päivän paras tai toiseksi paras runo....Tyhjiä huoneita....onhan niitä...Mutta vielä 50 luvulla talo kuhisi elämää...
Nyt vasta täällä, kun eilen meni reissun päällä
iltapäivä, ja olin niin myöään illalla kotona,
etten jaksanut koneelle tulla.
Mutta siitä nimenomaan on kyse runossani,
voimattomuudesta elämässä.
Sellaisia aikoja koen aika-ajoin, ja aihe tuli
siitä. Elämännälkä kuitenkin piilee tuolla sisi-
kunnan pohjalla ainakin vielä.
Kiitos käynnistäsi ja hyvää uutta päivää Sinulle,
t.lindal.
katkes yhteyskin välillä, grrrr - ainainen
ongelma täällä.
" Päivän paras " oh - olen enemmän kuin otettu
tuosta sanomastasi * kiittää ja nii´aa *
Tosi on, niitä tyhjiä huoneita riittää kyllä,
joista äänet on vaienneet, askelet kulkeneet
muualle ja autius kiertää seiniä.
Oma tyhjä huoneeni huutaa toisinaan, elämä vain
on mennyt sellaiselle mallille. Vielä olen sel-
vinnyt kaikesta, toivon että jatkossakin.
Aurinkoisen päivän jatkoa, kiittäen kommentoin-
nistasi.
Niinhän se on, elämä on kuin valtamerilaiva,
jota tyrskyt kuljettavat eteenpäin -
välillä aallot lyövät yli,
ja hetkessä putoaa aaltojen uumeniin.
Horisontti on kaukana - saavuttamattomissa,
mutta matka jatkuu kohti tuntematonta.... määränpäätä.
Kauniit sanat olivat runossasi,
sielun syvyyksissä syntyneet ajatukset,
jotka jäävät elämään.
Kiitos lukunautinnosta! -merluza- :)
Nimenomaan, aallot lyövät yli toisinaan ja siellä
uumenissa, siellä koettua on nämä hetket, joista
runossani kerron.
Koen sellaisia - no, jääköön sanomatta tässä näin
julkisesti mitä, mutta jonkinlaisia aikoja
kuitenkin, jolloin synkimmät tekstini syntyvät.
Tämä runoni ei ollut suinkaan synkimpiä, eikä
synnytetty kovin harmaassa olotilassa, mutta
silti määrätynlaisessa tunnelmassa.
Sinun sanasi oli kauniisti aseteltu, kuinka
elämän aallokossa kokee ylösnousuja ja laskuja.
Kiitos kuuluu Sinulle, lämmin sellainen.