Herään aamuun, on kesä jo lopuillaan
sade piiskaa ikkunoiden takana
jään peiton alle miettimään.
On olo yksinäinen
ei lämmintä kainaloa mihin käpertyä
ei ihmistä kenelle huomenta sanoa
Syksy eikä talvi mieltäni piristä
kun tämän jakson jaksan kulkea
On kevät ja silloin elämä hymyilee
Ei auta, on noustava ylös
Jotenkin kuljettava syksy ja talvi
sillä sitten seuraa kevät, joka minut herättää
sade piiskaa ikkunoiden takana
jään peiton alle miettimään.
On olo yksinäinen
ei lämmintä kainaloa mihin käpertyä
ei ihmistä kenelle huomenta sanoa
Syksy eikä talvi mieltäni piristä
kun tämän jakson jaksan kulkea
On kevät ja silloin elämä hymyilee
Ei auta, on noustava ylös
Jotenkin kuljettava syksy ja talvi
sillä sitten seuraa kevät, joka minut herättää
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mys tarttuu kädestä kiinni - mennään yhdessä =)
Anna vain syksyllekin mahdollisuus tuoda hymy - pian loistaa kaikki ruskan värit ja ilma on niin raikas *huoks*...
Eikä oo yhtään kärpästäkään
(hirvikärpäsiä ei sitten lasketa)!!
Tunnelmaa on mukavasti tässä !
Ja joka aamulle!
Talvessakin on puolensa,,
varsinkin kun tulee vähän suojasää...;þ
Niih, ja parein se on pysyä hereillä,,
ajatteleppa, kun täällä porukka tökkii kylkeen koko ajan,
että jokos sää heräät kirjoittaan,,, :O
Juuh, kyl me vaan ollaan täällä! :))
Nii jotta, mukvaa syyspvää vuaan, Kaaru ! *Muru vilkuttaa*
Ei alkanut aamu kovin pirteällä mielellä
ei auennut sateenvarjo minkä ekana käteen otin
tarvin sitä kun lehteä laatikolta hain
Yritän piristyä, vaikka harmaus mielen täyttää
ei ole ollut tosiaan syksy eikä talvi
mun suosikkeja
Postilaatikolle kävellessä mietin
oisko se toinen ihminen
mikä minut onnelliseksi tekisi
Eron jälkeen meni aika työn touhussa
huomaamatta jäi, että toinen ihminen
viereltä puuttui
Nyt ennen kuin uusi työ vie minut mennessään
ois ehkä hauskempaa taivaltaa
kun elämään astuisin käsikädessä rakkauden
Nämä vain mielikuvina tänä aamuna vilahtaa
kun syksy tekee tuloaan
ja sade maata piiskaa