Näkyi etusivulla olevan otsikko, että kotiruoka kunniaan.
Valmistuuko teillä kotiruokaa, vai onko suuntaus valmisruokiin, ulkona ateriointiin tai "ähläm sähläm" (ei rasistinen nimitys) valikoimiin?
Lisäksi kysyisin, mitä olette mieltä näistä pikaruoka paikoista ja ruokien terveellisyydestä, joita havaintoni mukaan nuoret suosivat. Mielestäni osasta nuoria huomaa vartalosta, että "mäkkärin" pallomerestä on ruokailutottumukset ammennettu, eli pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa terveellisempään suuntaan ja enempi kotiruoka voittoiseksi?
Valmistuuko teillä kotiruokaa, vai onko suuntaus valmisruokiin, ulkona ateriointiin tai "ähläm sähläm" (ei rasistinen nimitys) valikoimiin?
Lisäksi kysyisin, mitä olette mieltä näistä pikaruoka paikoista ja ruokien terveellisyydestä, joita havaintoni mukaan nuoret suosivat. Mielestäni osasta nuoria huomaa vartalosta, että "mäkkärin" pallomerestä on ruokailutottumukset ammennettu, eli pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa terveellisempään suuntaan ja enempi kotiruoka voittoiseksi?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kotiruokaa. Nyt kun lapset on jo hyvin aikuisia voi tehdä ruokaa ihan kokeillen. Kitalakituntumalla ja tuoksujen perusteella yhdistäen.
Puolivalmisteita esim pakasteparsakaalit, kukkakaalit, pikkurillipavut, värikkäät paprikasuikaleet, herneet ja marjat.
Pussikeitot osana ruokaa; esim tein taivaallista sienikeittoa: 1/2 l lampaankääpää, 1 l keltavahveroita, iso sipuli, rypsiöljyä nimeksi, 1 tl valkopippuria, hyppysellinen cayennepippuria, suolaa, kanttarellikeittojauhetta pussi ja herkkusienikeitto jauhetta pussi. Kevytmaito-vesi seosta ad 2,5 l keittoa. Nam, nam.
Ruuan koostaminen on pikaruokapaikoissa tärkeintä Tuskin kukaan tekee niin. Lihomisen syy on kun sokeri ja rasva ympätään yhteen. Ja kun se "sokeri" ei tule jitaista hiilareista vaan gi arvoltaan niistä käsitellyistä pikahiilari pirulaisista jotka yllyttävät suolet kurisemaan ja tekevät levottomanoloiseksi.
täälläkin, kun eukon kanssa kahteen pekkaan jäätiin, niin ei tarvitse lapsen ehdoilla tehdä ruokaa, eli voi kokeilla nakit ja muusi resptin jälkeen muitakin vaihtoehtoja;))
Juolahti mieleen sekin, että annammeko lasten ruokailutottumuksien vaikuttaa liikaa omaamme, mutta jos tekee jotain erikoista, niin muksu ei syö, eli mikähän olisi paras vaihtoehto, siinäpä pulma?
ovat vieläkin "katkeria" kun nykyisin tekemäni ruoka on parempaa kuin silloin kun olivat lapsia.
- Meillä ei leivottu kuin synttärikakut ja joulupiparkakut. Satunnaisesti piimään tehtyä pannaria ja joskus lettuja, muutamana vuonna munkit vapuksi. Kakkuja vasta kun piti kaikenmaailman myyjäisiin tai töihin. Pullat = kumipullia. Ukon 50 v synttäreillä loistin: 4 erilaista täytekakkua, 2 erilaista (kylmäsavulohi ja kylmäsavu poro) voileipäkakkua, 7 erilaista kuivakakkua ja tuhoton määrä erilaisia pikkuleipiä. Hertsileijaa kun olivat hyviä. Yksi tuollainen projekti riittää täksi elämää.
Tein paljon pataruokia uunissa, vähäsuolaisia, paljon erilaisia vihanneksia. Lihat keitin etukäteen ja poistin aina sen inhottavan valkoisen kovikkeen joka siihen päälle oli yöllä jämähtänyt.
Meillä lapset söi minun ehdoillani, mutta terveyspainotteisesti. herrkupäiviä oli harvassa, mutta säännöllisesti. Lomilla oli hälläväliä meininki jos käytiin esim. Särkäniemessä eläinpuistossa tai Yyterissä...
Leivästäkään lapset ei tunne kuin ruisleivän, kaurapuurokin on vielä vähän inhokkien listoilla, heillä.
pitäisi olla, että lapset pitäisi saada syömään terveellisesti vanhempien ehdoilla. Ehkä sitä jotkut sortuu lellimään ja ruokailutottumukset yksipuolistuu. Täytyy sanoa, että jos muksu on huono syömään erilaisia vaihtoehtoja, niin helposti sitä antaa periksi ja yrittää tehdä mieleistä, vaikka virhehän se on ja kokemusta on omastakin taloudesta ja mummojen taholta.
on hyvä sääntö ja jos on jokin must-juttu, joka tulee vastaan uudelleen ja uudelleen, mitäs teet? Hyvä keino on ottaa onkeens ja tarjoilla vain sitä niin kauan että korvista tulee ulos muutaman päivän päästä. Siihen ei kuole, mutta pitemmän päälle se kannattaa ;)
omalle paikalle joka taloudessa, kuin myös kouluissa.
Peruna = numero yksi, josta voit valmistaa niin monenlaista ruokaa, erilaiset keitot, laatikoita, kuoriperunat, muusi,uuniperunat.
Vaihdellen kalaa, lihaa, kasviksia,juureksia, erilaisten kastikkeiden kanssa.
Ei reseptit lopu.
Puurot ja marjatuotteet tuntuu olevan nykyaikana nuorille ei hyväksytty asia, mikä on tosi harmillista.
perunasta ja ruisleipä mukaan.
Vanhemmiten on aamuisin puuro tullut heitästyä huiviin ja vatsa on ollut hyvässä kunnossa, sekä energiaa piisaanut toisella tavalla, kuin ennen puurottomana.
Nythän minä pääsin oikein lempi aiheeseeni.
*Eikä ollu ees naisen etu ja sukunimi toi Lempi Aihe.:)*
Minä sitä paasaan nuorille heidän mukaan oikein
kyllästymiseen asti koti ruuan merkityksestä.
Toivottavasti pelkoni on aiheeton,mutta pelkään
kuitenkin.Heti ei osata kodeissa valmistaakaan
tavallista koti ruokaa.Puuroista ja velleistä puhumattakaan.
Ihan pukkaa harmaita hiuksia ja aivosolut menee
solmuun (välillä)kun nuorisolle yrittää vääntä
sellaista purtavaa joka menisi myös sinne vatsan pohjalle.
Varmaan parempaan suuntaan kuitenkin on menty
noitten pikaruokapaikkojen suhteen,kiitos yleisen
keskustelun.Rasvoihin ja suolaan ainakin on
kiinnitetty enempi huomiota,verrattuna vuosikymmen
sitten.Silti en suosisi kuin harvoin hampurilais,
kebab ja pizza paikkoja.
Harvemmin enää saa kutsuja koti ruualle,mieluummin
viedään valmiiseen ruokapaikkaan aterialle,aivan
kuin hävettäisiin omaa kotona valmistamaa ateriaa
ja hävetäänkin kun on sanottukin.Enhän minä ilkiä
niin tavallista ruokaa tarjota.
Minä en arvostakkaan sitä kattauksen hienoutta
niinkään kuin sitä tekijän työn arvoa ja tunnetta tekemäänsä.
Kyllä minä edelleen(pienistä ja suurista
kommelluksista huolimatta) tarjoan vieraille
aivan tavallista kotona valmistettua pöperöä.
Toiset tykkää ja toiset tykkää vedet silmissä.:)))
ollaan Kutv M kanssa samoilla linjoilla itsekin ja sais Kutvosia olla enempikin ainakin tätä kotiruoka asiaa puolustamassa.
Hieman jäi askarruttamaan toi vedet silmissä syönti, mutta ilmeisesti sen voi tulkita joko positiivisesti tai negatiivisesti:))
ja kieli tulessa kun hyppysellinen tulisia onkin kourallinen; siis meillä.
poistua askareisiin ja kokeilla miten itselle käy, syönkö vedet silmissä vai maiskuttelenko hymyillen.
Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Toi noin mitta aiheuttaa joskus mojovia yllätyksiä.
Kerran sattu kun yritin tehdä poikkeavasti vähän
uudemmanlaista lihapataa.Käyttäessäni noin mittaa
ciliä laittaessani,kuinka ollakkaan tulisen
puoleistahan siitä tuli.Osa vieraista tykkäsi ja
osalta vesi valui silmistä,vaan silti kehuivat miten
hyvää on.
Siitä lähtien lentävä lauseena ollut:Hyvää on vaikka
veet silmistä tulisi.:)))
Viimmesin kämmi.Suku kuntaa soitti tässä jokin
aika sitten,että he tulisivat ohi mennen
käymään.Minä mailla syntyneenä,kun siellä oli
sellanen tapa että vieraille tarjottiin aina ensin
purtavaa ennen kahvia.Aloin heti tuputtamaan
hampaille jotain töitä,päädyttiin siinä että
jauheliha kastike joutuu nopeasti.Kaikki meni
piirustusten mukaisesti siihen asti kun piti
suolaa laittaa.Kiireessä alkanu mittailemaan,siitä
vain suoraan pahvi tölkistä muka varovasti heilauttaa.
P....na,sieltä pukkasi oikein klöntin ja upposi heti kastikkeen sekaan.
Ei kun kuorimaan perunoita sekaan ja paljon.Lopuksi vielä
valkosipuli jauhetta peittämään suolan makua.
Ihme kyllä kaikki män,ei jääny yhtään tähteeksi.
Valmistan nykyään kaiken pääruuan itse, sillä kärsin monista ruoka-aine- ja mausteallergioista.
En aiemminkaaan juuri valmisruokia käyttänyt, kun ne maistuivat liian suolaisilta/rasvaisilta/jauhoisilta...
Valitettavasti maustamaton liha ym. on usein kalliimpaa kuin valmiiksi marinoitu mössö :(
Meillä on aina ollut kunniassa, eikä eineksiin ole juurikaan turvauduttu. Aikanaan kun lapset olivat kotona, oli viikonvaihteisin tapana kokeilla jotain erikoista. Yleensä se oli minun tehtäväni. Lapset vieläkin muistelevat "isän erikoisia".
Yksin jäätyäni ei tule useinkaan panostaneeksi ruokaan vaan tyytyy haalimaan kokoon jotain. Eineksiin ja ulkonasyömiseen en ole tottunut.
Silloin kun lapset perheineen tai ystävät saapuvat on ilo taas tehdä kunnon ateria. Näin kesällä kasvimaa antaa perunat, porkkanat, tillit, persiljat, salaatit, sipulit, jne...marjoista puhumattakaan.
Tämänkesän toivotuin ruoka on ollut loimulohi, kermaviili-tilli-sinappi kalakastike, uudet perunat, voisipulikastike, tuoresalaatti lisukkeineen. Jälkiruokana lapinjuusto lakkojen ja kermatilkan kanssa lämmitettynä........
Syyskuun Espanjan lomamme aikana käymme ravintolassa syömässä ehkä 2 - 3 kertaa.
Minä käyn ostoksilla ja teen ruuat. Vaimo tiskaa.
Ensi lauantaina ostan kaniinin ja hieman sikaa.
Juureksien, yrttien ja mausteiden kanssa uuniin = sunnuntain ruoka.
Viikolla teen perusraaka-aineista 2 - 3:n päivän patoja ja keittoja.
Sardiinit haen läheisestä kalasatamasta silloin kun pojilla on ollut kalaonnea.
Miekkakalan pää (ilmainen) on kuin lottovoitto.
Menu on kuitenkin etupäässä lihapitoinen. Lähikaupassa erinomainen valikoima ja palvelu.
Välipaloina syömme etupäässä hedelmiä.
Aamuisin noudan uunikuuman patongin jonka kanssa, kotitavoista poiketen, tärväämme suolaista voita ja yhdistelmäjuustoja.
Kotona ruuan laitto tapahtuu samoilla periaatteilla mutta niukemmasta raaka-ainevalikoimasta.
kotiruokaa.
Harvoin edes ärtselisoppaa viitin ostaa purkissa, ihan pakon eissä vain.
En tykkää pikaruoista yhtään, mieluummin otan jotain kunnon ruokaa jos syömme kodin ulkopuolella.
jos on 3 kotona, aina tehdään ateriat,
jos on yksi, syödään pakastettua kotiruokaa.
ei se ruokailu ole ehkä pahinta, vaan liikkumattomuus,
toki ruoalla pitäisi säännöstellä.
Tässä hiljaisella hetkellä en malta olla kertomatta.
Tuttu kaveri kertoi kun hän alkoi valmistamaan
oikein kunnon tirri paistia oikein kuumalla
pannulla.Huomaamatta huoneeseen oli tullut niin
paljon savua että automaattinen savun ilmaisin oli
tehnyt hälytyksen.(talossa oli järjestelmä joka
teki hälytyksen palokuntaan eikä ala vinkumaan huoneessa)
Yks kaks kesken paistamisen ryntäsi palokunta
sammuttimineen osille hänen paististaan.
Pikkasen oli miehet olleet aluksi närkästyneitä,
mutta loppujen lopuksi vain naureskelleet
hämmästyneelle kokille.
Nää sun ruokajuttus on niin symppiksiä. Aihe inspiroi näköjään kovasti. Näen sinut kokkailemassa höyryävien patojen ja pannujen ääressä essu edessä ja patalaput vyötäröllä roikkumassa. Ja lauma sudennälkäisiä sukulaisia vesi kielellä pöydän ympärillä odottamassa. Vautsi, siinä vasta tosimies.D
*miettii* on kyllä nyt halko haudattuna.:)
Peijooni vai essukin vielä.
Kyllä sinulla on nyt näköharha,
pieni pyyhe vasemmalla puolen roikkumassa riittää.
Ainakin autoremontin jälkeen.:)))
Olisi se essu kyllä ollut tosi ihana. Mutta on se pyyheliinakin siinä vasemmalla roikkumassa ihan söpö...
Ei siinä kyllä ollut halko haudattuna. Jos niitä keväisiä halkoja ajattelit, niin ne halot jää ikuisesti halkomatta.
Jatka vaan rohkeasti valitsemallasi tiellä, essulla tai ilman:D
Poika kulki polkua pientä ja kaitaa
ja ovi oli ihanasti rempallaan.:)
Hitto sinä vaan juksasit,mitää halottavaa ollukkaa
ja mie jo kirvestä terottelin.:)
päivä tehdään kotiruokaa, ja joskus käydään Hesessä hakemassa jotain nannaa..Eikäs ne muuten mitään roskaruokia ole,kun hampparin välistäki pursuaa vaikka minkälaista rehua..
Ne limskat ovat sitten ihan eri juttu..Karmeeta kuinka paljon sokeria niissä on..:¤
ja kiitos mielipiteistä!
Näyttää vähän siltä, että tällä palstalla kotiruoka on kunniassa ja harvempi syö eineksiä tai ns "hesen" "roskaruokaa", sekä löytyy niitäkin, jotka välillä oikein panostavat ruuanlaittoon, eli kotikulinaristeja ja hurmuri Don Juan (Kutv), joka ihastuttaa naiset viehtymyksellään ruuanlaittoon:))
kuin mies ruuanlaittopuuhissa essu edessä. Sitä kyllä ihan ilokseen ja väsymättä katseleepi naisihminen. Vielä jos siivoaa ite jälkensä niin aina paree. Mitä olisi koti ilman essu edessä ruokaa touhuavaa miestä - kuin pilvinen päivä;)
Joskus muinoin ku mies laittoi meille hienon ruoan, ja olin tosi iloinen siitä kunnes näin keittiön..Ei edes pommi saa semmosta jälkeä aikaiseksi..:DDD
liioittelette, miehethän on sisäsiistejä:))
Tosta essusta tulee mieleen, että nainen on totaalisesti jyrännyt miehen perheessä ja akkavalta rehoittaa!!!:)))
Kyllä se essu pukee naista paremmin, kuin miestä, sekä keittiötä, mikä tekee kodinomaisen tunteen.
Kauniimpi katsottava?
Olen aina kotona ollessani, viimeiset 6-vuotta, ja varsinkin lomilla, ostanut raaka-aineet ja tehnyt ruuat mutta silloin vaimo ei keittiööni mahdu. Edes katselemaan!
Eipä ole tunkenutkaan.
Pilviseksi päivän tekee se etten käytä essua.
Sellaista meillä ei edes ole.
Vahdinvaihto keittiössä tapahtuu astioden koneeseen panostamisen yhteydessä.
Pyyhin kyllä tasopinnat mutta panostusfilosofiaa en kuulemma hallitse.
Vaimo haluaa päteä siinä.
Sama koskee pyykkikonetta. Pelkää minun tuhoavan tekstiilit.
Toisekseen pitäis laittaa oikein valokuvan alle Don Juan.
Mutta tietäis liian monia hautajaisia,
kuolisivat sukulaiset nauruun.:)
Juu, älä laita kuvan alle tekstiä, ellei ole perintöä tulossa, mutta voisit vilauttaa kuvaa tekstein,jos odotettavissa on:))
Perintö kaaressa perintöä ajatellen minä olen vanhin
ja miun tässä on varottava kovin nauramasta jottei
ala töppöset lyömään tyhjää.:))
No sitten mulla on kyllä joku poikkeus täällä huushollissa..:D
Mä oon kyllä jo luovuttanut ja siivoan itse kiltisti..Eihän ihmisiä kuulemma voi muuttaa..tässä se kyllä pitää paikkansa..:)
Eihän se karvanen ukonköriläs kyllä tee keittiöstä kaunista,mutta kyllä sitä kuiteski kattelis..Mä kyllä kuolisin nauruun,jos mun ukko löis essun päälle.Meinaan vaan,ettei kyllä helpolla menis essun nyörit kiinni..:D
ja ainoa keittokirja, jonka äidiltäni aikoinaan sain. Hyvin on sillä pärjännyt, ja kotiruokaa on oppinut valmistamaan.
samaisen kirjan anopiltani ja ostin myös tyttärelleni.
Jouduin kesän syömään mikroeineksiä ja heti kun sain kädet vapaiksi aloin keittämään ruokaa.
Ei niissä saarioisten äitien ruoissa mitään vikaa ole, tulevat vain kalliiksi.
Heseen, mäkkäriin ja pizzalle vien joskus nuoria ja pojanpoikaa, mutta parhaan pizzan valmistaa tyttäreni.
olla sellanen ohuenohut, rapsakka, siis ei mikään paksu taikinamössö. Eikä liikaa täytettä päälle. Taitolaji ja senkin veivaamiseen tottuu kunhan aikansa opettelee. Taikinaa pitää kaulia ja vaivata, että pohjasta tulisi hyvä.
ruoanlaitto taitoja ostan kaikki valmiina. Näitä yhden hengen valmisruoka - annoksia.
Oikein kätevää, mikrossa valmistuu 9:ssä minuutissa.Oikein hyvää, eikä ole paljon kaloreita.
Kioskiruuista en sensijaan välitä, mielestäni rasva tirsuaa joka välistä.
Nuorison tavoista en tiedä mitään, syövätkö kotonaan vai kioskilla. Ei tule heidän liikkeitään seurattua kun ei itellä ole jälkikasvua.
sen olla pitää ehdottomasti. Kyllä pitää äärimmäinen hätä olla jos valmisruokaan sorrun ja en ainakaan pikaruokaloihin.
syödään Tillilihaa, Kanaviillokkia, itselaitettuja jauheliharuokia, Lihakeittoa, itsetehtyä hernerokkaa ja pannaria, leivotaan leivät ja pullat vuorottain tyttöjen kanssa, kalaa monessa eri muodossa, maksakastiketta jne jne,
Keitettyja perunoita ja omatekoista muussia on usein ,myös uuniruokia. Pizzat tehdään itse (tosi helppoja valmistaa).
Joskus kun on "ylimääräistä rahaa" lähdetään porukalla Raflaan syömään:)