eli eilen se sit tapahtui. Maailma romahti. Mies on käyttänyt viikon omituisesti (vahtinut puhelintaan kuin haukka) mikä tietty herätti epäilykset. Eli menin ja katsoin: viestit ja puhelut oli osannut poistaa, mutta ei viestien vastaanottaja-listaa, mistä löytyi ihmenro, johon oli viestitetty 2 kertaa myöhään toissailtana (viimeisin 22.18), jolloin mies oli veljensä kanssa autoa katsomassa.
Otin selvää numerosta, ja sieltä paljastui nuori tyttö (n.20 v.), joka koitti jo meidän isohkoissa juhannuskemuissa kovasti iskeä miestäni. Silloin tosin hän oli pysynyt kovana, ja tehnyt selväksi ettei kiinnosta, koska on varattu ja perheellinen, vauva tulossa.
Silloinkaan mies ei oma-aloitteisesti puhunut asiasta mitään, mutta naisen vaistollahan nää asiat huomataan. Ja silloinkin osui oikeaan, pimu oli ollut tod. kiinnostunut ja pörräs koko ajan mieheni ympärillä, ja mitä sitten tapahtui, en tiedä, koska menin jo 02.30 maissa nukkumaan. Asiasta puhuttiin silloin illalla (kun hoksasin pelin), ja tein selväksi et en halua kuulla mitään "raskauttavaa" liittyen ko. tyttöön. Ja vielä myöhemminkin puhuttiin hänestä, ja mies vakuutti et: ei ei, ei ollut mitään.
Tähän asti olen uskonut miestäni tässä juhannushommassa, mutta nyt kun paljastui tämä, niin kyllä karisi luottamus.
Mieheni mukaan tää pimu on soittanut ekan kerran hänelle viime vkolla (työ-aikana) ja sit he olivat soitelleet puolin ja toisin muutamaan otteeseen. Ja lähetelleet viestejä. Nyt maanataina mieheni oli soittanut kerran, ja lähettänyt 2 viestiä vastauksina tytön viesteihin (silloin myöhään illalla). Pistin eilen hänet lähettämään tytölle viestin, missä kyseli muka koulukuulumisia (tyttö on aloittanut juuri uudessa koulussa lähikunnassa) ja jäin odottamaan vastausta. Mieheni jo ehti varoittamaan, et sieltä tulee pitkä ja hempeä viesti, mut ei kuitenkaan, pitkä tosin, mut ei erityisen hempeilevä. Kun sit tivasin, miksi hän ajatteli viestin olevan hempeä (mieheni mukaan he ovat olleet vain keskustelukumppaneita, koska kanssani on ollut hankala puhua..!) niin vastaus oli, et onhan se pimu hänestä kiinnostunut.
Eli miehen puolelta he olisivat vain keskustelukumppaneita, mut tytön puolelta odotettavissa olisi hempeilyä.
Olen nyt yrittänyt soittaa tytölle, mut hän ei vastaa, saadakseni kuulla hänen versionsa. Mies haluaisi ehdottomasti jatkaa kanssani ja tuleva vauva on kuulemma maailman tärkein asia, niinkuin minäkin, mut eipä tuo enää minusta enää tunnu sille lainkaan.
Mun mielestä meillä ei oo edes mennyt niin huonosti, tosin olen ollut sikaväsynyt kun käyn vielä töissä (viikko enää ä-lomaan) ja hemoglobiinikin on vaan 90, ollut jo kuukauden ja sehän et on väsynyt, niin aiheuttaa kiukkuilua, mut en mä olisi ikinä uskonut sen johtavan tälläiseen, et eroa pitää pohtia ennenkuin lapsi syntyy.
Mies on 34 ja minä 32, lapsia ennestään yksi, 7-vuotias tyttö, joka aloitti just ekan luokan: ero olisi hirveä järkytys hänellekin. On nimittäin siskoni erottua varmistellut usein, et eihän me vaan erota. Ja suhde-asioissa olen aina ollut sitä mieltä, et jos on tarvetta salailla jotain (niinku miehelläni nyt tätä "keskustelu-suhdetta") mikä liittyy toisiin naisiin, niin mielestäni ollaan jo petturin tiellä.
Et kertokaa viisaammat mitä teen, muuta kuin itken itseni tärviölle tän massun kanssa? Ja leikin normaalia tyttäreni edessä.
Otin selvää numerosta, ja sieltä paljastui nuori tyttö (n.20 v.), joka koitti jo meidän isohkoissa juhannuskemuissa kovasti iskeä miestäni. Silloin tosin hän oli pysynyt kovana, ja tehnyt selväksi ettei kiinnosta, koska on varattu ja perheellinen, vauva tulossa.
Silloinkaan mies ei oma-aloitteisesti puhunut asiasta mitään, mutta naisen vaistollahan nää asiat huomataan. Ja silloinkin osui oikeaan, pimu oli ollut tod. kiinnostunut ja pörräs koko ajan mieheni ympärillä, ja mitä sitten tapahtui, en tiedä, koska menin jo 02.30 maissa nukkumaan. Asiasta puhuttiin silloin illalla (kun hoksasin pelin), ja tein selväksi et en halua kuulla mitään "raskauttavaa" liittyen ko. tyttöön. Ja vielä myöhemminkin puhuttiin hänestä, ja mies vakuutti et: ei ei, ei ollut mitään.
Tähän asti olen uskonut miestäni tässä juhannushommassa, mutta nyt kun paljastui tämä, niin kyllä karisi luottamus.
Mieheni mukaan tää pimu on soittanut ekan kerran hänelle viime vkolla (työ-aikana) ja sit he olivat soitelleet puolin ja toisin muutamaan otteeseen. Ja lähetelleet viestejä. Nyt maanataina mieheni oli soittanut kerran, ja lähettänyt 2 viestiä vastauksina tytön viesteihin (silloin myöhään illalla). Pistin eilen hänet lähettämään tytölle viestin, missä kyseli muka koulukuulumisia (tyttö on aloittanut juuri uudessa koulussa lähikunnassa) ja jäin odottamaan vastausta. Mieheni jo ehti varoittamaan, et sieltä tulee pitkä ja hempeä viesti, mut ei kuitenkaan, pitkä tosin, mut ei erityisen hempeilevä. Kun sit tivasin, miksi hän ajatteli viestin olevan hempeä (mieheni mukaan he ovat olleet vain keskustelukumppaneita, koska kanssani on ollut hankala puhua..!) niin vastaus oli, et onhan se pimu hänestä kiinnostunut.
Eli miehen puolelta he olisivat vain keskustelukumppaneita, mut tytön puolelta odotettavissa olisi hempeilyä.
Olen nyt yrittänyt soittaa tytölle, mut hän ei vastaa, saadakseni kuulla hänen versionsa. Mies haluaisi ehdottomasti jatkaa kanssani ja tuleva vauva on kuulemma maailman tärkein asia, niinkuin minäkin, mut eipä tuo enää minusta enää tunnu sille lainkaan.
Mun mielestä meillä ei oo edes mennyt niin huonosti, tosin olen ollut sikaväsynyt kun käyn vielä töissä (viikko enää ä-lomaan) ja hemoglobiinikin on vaan 90, ollut jo kuukauden ja sehän et on väsynyt, niin aiheuttaa kiukkuilua, mut en mä olisi ikinä uskonut sen johtavan tälläiseen, et eroa pitää pohtia ennenkuin lapsi syntyy.
Mies on 34 ja minä 32, lapsia ennestään yksi, 7-vuotias tyttö, joka aloitti just ekan luokan: ero olisi hirveä järkytys hänellekin. On nimittäin siskoni erottua varmistellut usein, et eihän me vaan erota. Ja suhde-asioissa olen aina ollut sitä mieltä, et jos on tarvetta salailla jotain (niinku miehelläni nyt tätä "keskustelu-suhdetta") mikä liittyy toisiin naisiin, niin mielestäni ollaan jo petturin tiellä.
Et kertokaa viisaammat mitä teen, muuta kuin itken itseni tärviölle tän massun kanssa? Ja leikin normaalia tyttäreni edessä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Näin vaan on!
sit päätös. Jos jääny vaan soittelu asteelle niin anna anteeksi. Muuten eroa! jOKA TAPAUKSESSA TEE SELVÄKSI, ETTÄ ET HYVÄKSY ASIAA JA SEN, ETTÄ LUOTTAMUKSESI MIESTÄSI KOHTAAN ON MENNYTTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
miksi tälläistä edes kyselet täällä?
selväähän tuo pettäminen onkin jo ja itse loukkaantuisin siitä niin verisesti,että antaiain kenkää miehelle HETI!(kokemusta löytyy)
varautua voi kaikenmaailman "anteeksi anteeksi,olin vain ihan ymmälläni tilanteesta ja sinä et minua tukenut" jne.
mutta,mielestäni pettäminen on jo se "pelkkä" kirjoittelu,ja jos se olisi tosiaan "pelkkää" kirjoittelua,niin MIKSI lähetetyt ja kirjoitetut viestit on pitänyt poistaa?sisällönkö takia?olis voinut miehesi edes yhden asiallisen viestin jättää edes sinua varten todisteeksi,että olisin mennyt lankaan helpommin.
Hyvät ihmiset,missä on teidän LUOTTAMUS ja kunnioitus toisiinne?ja jos kerran tekee temput,niin kyllä sinä itsekkin sen tiedät,että kynnys uudelleen sen tekemiseen ei ole järin korkea.
no,mutta itsehän tuossa paskassa elät tyttärenne.
tiesitkö,että lapsenne aistii paljon asioita?ja jos teillä on keskennänne jatkuvasti paha olla,niin TYTTÖ voi myös automaattisesti huonosti ja rupeaa huolehtimaan teidän suhteesta!onko se oikein?
vaiko parempi elää erillään isästä tyttäresi kanssa ja uuden vauvan kanssa SOVUSSA?
ja mietippä uudellen KUINKA PALJON SUOMESSA ON YLIPÄÄTÄÄN AVIOEROJA!
kuinka paljon lapsiperheitä hajoaa?ja kuitenkin ne lapset niistä selviävät,joskus on vain parempi ratkaisu se eroaminen-niin lasten kuin aikuistenkin puolesta.(ei ne aivioero lapset sen päävikaisempia ole kuin liitossa elävät,huonossa liitossa sen sijaan elävät lapset voivat huonosti)
eikä teidän tyttärenne ole päättämässä teidän suhteestanne yhtään mitään.
kulissit on perseestä!vai meinaatko,ettet KOSKAAN IKINÄ enää mieti miehesi puuhailuja vaikka hän sinulle kuinka vakuuttaa,että olette kaikki kaikessa ja rakkainta maailmassa?et edes leikillä?eikö se ahdistaisi?aistisiko tyttärenne asian?
mietihän nyt vielä,olet aikuinen nainen,etkä mikään teini!
ps.itse aikoinani olin aivan samassa tilanteessa ja tällä hetkellä onnellinen kun jätin tuon miehen.asun poikani kanssa kaksin ja olen ihan viimisilläni,isä toki on meidän kanssa tekemisissä,mutta ei enää minun kanssani kuin puheväleissä.
meissä suomalaisissa naisissa on paljon-liian paljon nöyryyttä.
tähän asti mä luulin, et oon vihdoin löytänyt sen oikean. Mieshän ei ole tyttäreni biologinen isä (joka muuttui juoppo/narkkariksi kun tyttö oli 8 kk, ja jonka potkaisin silloin pihalle), vaan tapasimme kun tyttö oli reilun vuoden. Ja koska biologista isää ei ole sen jälkee näkynyt, eikä kuulunut, niin tää nykyinen on tosiaankin ollut mahtava isä tytölle.
Ja todellakin kaikki on ollut ok, ja keskustelu näissä asioissa toiminut (kuten jussina, asia (nyt katsottuna muka) selvitettiin, ettei se jäänyt vaivaamaan mua).
Mä oon monet kerrat kiitellyt onneani, kun löysin itselleni näin hyvän miehen, ja ollut onnessani tulevasta perheenlisäyksestä.
Ja tää kaikki paska, mitä eilen illalla selvis, tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
meilläkin!poikani isä on narkkari ja siten voit kuvitellä kuinka kehnoa elämä oli.pettämiisä ym paljon.(ei olla missään väleissä)
tapasin uuden mieheni pojan ollessa vain puoli vuotias ja isähän tästä lapselleni tuli ja sitä en häneltä kiellä edelleenkään.
tämä (nykyään ex)uusi mieheni tapaa poikaani usein.
ja hyvä niin.
mutta,itse lähin suhteesta juuri tuollaisen txt viestien ja outojen puhelujen takkia,miehelläni oli seksi suhde nuoren parikymmisen pimatsun kanssa,mutta katui sitä niiiiin syvästi!!kerran tehtyä ei saa tekemättömäksi ja se teko uusitaan taikka elät siinä pelossa LOPPUUN SAAKKA.
valitsin helpoimman tien ulos ja muutimme pojan kanssa pois.
mies on todella surkena,mutta itsepähän sen teki ja anteeksi en anna,minä halua n suhteen jossa ei tarvitse pelätä moista.
poikani on asian suhteen ihan ok,kunhan tätä isäänsä näkee usein.ja me tulemme hyvin toimeen poikani kanssa saman katon alla.
kuten kerroin,olen viimisilläni raskaana ja tämä mies tulee synnytykseen mukaan,ja olemme päättäneet,että isällä jatkuu suhde molempiin lapsiin,mutta itse en siihen enää lähde.
tarkemmin ajateltuna tämä kuulosta hyvälle,yksin en ole,on isovanhemmat ja mies joka osallistuu lastensa elämään ja minä voin jatkaa om
aani omalla tavallani.
selvisit siitä erosta? Raivon ja vihan avulla?
Kyllä mäkin oon sen verran yh ollut, et tiedän, et pärjään niin taloudellisesti kuin muutenkin..
Mut silti pelottaa ihan pirusti, koska mä oikeasti oon rakastanut ja arvostanut tätä miestä enemmän kuin ketään koskaan, ja luulin, et me ollaan aina yhdessä perustuen just toisen kunnioittamiseen ja luottamukseen.
Sit mua arveluttaa kans toi, kun enhän mä enää ikinä voi olla varma mistään, ja sehän johtaa varmasti kauheisiin riitoihin ja siihen, et mä kostan ja hankin kans itselleni jonkun, eihän mul oo enää mitään syytä jatkaa tällä luottamus-linjalla..
No illallapa näkee, millä mielin "kulta" tulee kotiin..
tämän vastineen kirjoittajalle, että voiko katkerampaa naista enää olla????? Ymmärrän miestä joka sinua on pettänyt, ihan kun kaikki olisi noin mustavalkoista. Eihän tässä jutussa tod näk ole mitään kamalaa tapahtunut. ja miehelle perhe on tärkeä.
että miehesi ei ole edes tavannut ko. henkilöä juhannuksen jälkeen? Totta kai tuollainenkin on loukkaavaa, varsinkin kun olet raskaana, mutta en nyt kuitenkaan olisi heti miestä jättämässä. Eikö ole itsestään selvää että pitkän suhteen aikana kumpikin osapuoli joskus ihastumaan johonkuhun? Toki pitäisi osata olla pitämättä yhteyttä, mutta kyllä joskus tulee jotain pientä flirttiä pidettyä.
Itse olin juuri tavannut nykyisen mieheni, kun tapasin mukavan kolmen lapsen isän. Jos olisimme kumpikin olleet vapaita olisi tästä varmasti muodostunut jotain pysyvää, tai muodostuihan siitä nytkin nimittäin hyvä ja syvä ystävyys. Tämä ystävyys on tosin ollut kummastuksen aihe sekä minun miehelleni, että ystäväni vaimolle. Heidän on ollut vaikea ymmärtää ja hyväksyä ystävyyttämme, mutta avoimilla väleillä tämä on alkanut onnistua. Aluksi välillämme oli ehkä muutakin kuin pelkkää ystävyyttä, viestit olisi ollut helppo tulkita väärin ja olla todella mustasukkainen. Nykyään välimme ovat 100% kaverilliset, vaikka flirttaillaan edelleenkin. En kuitenkaan nää että tämä suhde uhkaisi millään tavalla omaa miestäni tai ystäväni vaimoa, ei tämä ole heiltä pois. Kenties jopa välillä voimme helpottaa ystävän oloa niin että kotonakin on sitten helpompaa.
Antakaa miehillänne olla ystäviä! Ei se ole teiltä pois, jos mies joskus meilailee tai tekstailee jollekin muullekin. Kunhan mies on avoin kertomaan mitä ja kenen kanssa on ollut yhteydessä! Salailu on sitten asia erikseen!
mut just toi salailu on se satuttavin juttu. Kuulemma ovat tavanneet kerran jussin jälkeen sattumalta kaupan pihassa, ja itse mietin, et siitäkö tyttö sai kannustimen soittaa miehelleni.
Kyllä mun mielestäni ystäviä saa olla, ja ehkä jopa flirttiäkin, mut silloinkin harmitonta, ei sellaista, mistä tietää et toinen pahoittaa mielensä.
Ja sen flirtin toisenkin osapuolen pitäis pelata samoilla säännöillä.
Jos näyttäis siltä, et alkais kehittyyn jotain muuta (vakavampaa), niin pitäis pistää heti peli poikki, muuten se ei jatku enää flirttinä, vaan pettämisenä.
"Joskus" on mun mielestä kaukana siitä, kun viikon sisällä soitellaan puolin ja toisin useamman kerran ja lähetellään tekstiviestejä.
Saa nähdä mitä tästä kehittyy, tyttö lupasi soittaa puolen päivän paikkeilla, ja kertoa oman versionsa.
Hitto että pelottaa.
satuttaa!
Toivottavasti asiat selviää, vaikka tietysti kestää aika kauan ennen kuin pystyt luottamaan mieheesi, jos nyt luottamus palaa.
Tsemppiä!!!
Tee palvelus parisuhteelle ja pistä mies ulos hetkeksi. Ole kylmän viileä ja päättäväinen ja pistä mies pihalle, anna hänen valita, haluaako naisensa ja lapsensa, vai kakskymppisen hempukan jolla ei ole järkeä päässä näköjään lainkaan.
Mies saattaa hämmentyä ja pelästyä täysin kun joutuu heti ulos kodistaan. Älä kuuntele selityksiä, selitykset ei pettämistilanteessa auta. Itse olen pettänyt ja inhosin entistä miestäni yli kaiken kun se ei saanut muhun kuria eikä pakottanut mua aisoihin, se vaan antoi anteeksi kerta toisensa jälkeen ja katsoi läpi sormien ja uskoi valheet ja selitykset. Olis pistäny mut heti ekasta kerrasta pihalle, niin olisin pelästyny ja tajunnu että hei, toihan on tosissaan, ei suhteessa kannata alkaa leikkimään. No, erottiin sitten mun omasta aloitteesta vuosien sähläämisen jälkeen, mies ois halunnu jatkaa. Jälkeenpäin toivon edelleen että mies olis osannu olla kovempi ja vaatia mua valitsemaan joko tai.
Ole sinä viisaampi, pakota mies valitsemaan. Ja ennenkuin mies osaa valita, niin sun täytyy pelästyttää se kunnolla ja heittää pihalle ja sanoa että menköön teinityttönsä luo jos haluaa. Oon ihan satavarma, ettei teinityttö jaksa kauaa kiinnostaa, ja näin varmistat sen, ettei uusia teinityttöjä sitten enää tule.
..toisen syliin??? Mihin se menis, jos katto pään päältä viedään?.. tai sitten itse rupeaisi miettimään menikö mies sinne, ja sitten luottamuksessa olisi vielä kauheammat kolot joita paikata..
Itse yrittäisin just selvittää asiaa, eikä heti toimia mitenkään radikaalisti.. Jokaisessa parisuhteessa tulee joskus kiviä vastaan, mutta niistä pitää osata/opetella selviytymään ja puhua.. Niin suhdekin kehkeytyy aina vaan syvemmäksi.. Varsinkin kun lapsi on tulossa
suomalaisia naiisa täällä kirjoittelee.
"älä eroa,hyvä mies se on vaikka suo vähän pettääkin.kyllä se siitä ajan kanssa.."blaablaa blaaaa...voiko olla totta?näinkö te nöyrät mammat ajattelette?
jäätte mielummin jalkoihin.
miestä EI voi ajaa toisen syliin,Mies on itse se aikuinen joka itsenäisesti päätöksensä tekee,kumma käsitys teillä pöljillä.
pettäminen ei kuulu pitkäänkään parisuhteeseen,ihastumisia mene ja tulee,mutta ei niiden kanssa yhteydenpitoon ruveta!
voi teitä naisia...rassukoita.
vai pelkäättekö kenties jäädä yksin?
Jos katto lähtee päältä, niin totta helkkarissa mies menee yöksi sen hempukan luokse. Mutta voisin vaikka vannoa, että siinä tilanteessa miestä ei voisi vähempää kiinnostaa parikymppisen neidin lähentelyt, kun neiti on aiheuttanut hänelle kodin, naisen ja lapsen menetyksen ja elämä on kääntynyt päälaelleen silmänräpäyksessä. Se kyllä pistää miehen miettimään elämän arvoja, eikä varmana tee mieli kuherrella uuden "tyttöystävän" sylissä, siitä oon ihan satavarma.
Se on totta että parisuhteessa tulee mutkia matkaan ja pitää osata puhua asioista, mutta kun asioista pitäis osata puhua ennenku mitään tällästä tapahtuu. Vakavissa tilanteissa ei useet pelkät puheet auta vaan pitää osata olla päättäväinen ja kylmän rauhallinen ja tehdä oma mielipide kerralla selväksi.
Samaa mieltä, yksin jäämisen pelko taitaa olla se suurin vaikutin tässä asiassa. Siitä syystä meidänkin ero kesti useampia vuosia. Mua evvk entinen mies mutta en saanut aikaiseksi lähteä, se taas halusi antaa anteeksi kaiken etten lähtisi, koska kumpiki pelkäs jäävänsä yksin. Jos se olis pistäny mut ekan pettämisen jälkeen pihalle, niin tilanne olis varmaan tänä päivänä toinen, olisin oppinu arvostamaan ja kunnioittamaan häntä. Mitä pidemmälle sitä anteeksiantoa kesti, sitä selkärangattomammaksi luuseriksi hän mun silmissä muuttui, kunnes ite otin ja lähdin, aloitin elämän alusta ja nyt olen hyvässä parisuhteessa joissa molemmilla on sama tausta eikä siihen elämään tee kummankaan mieli palata.
sinulla...kokemuksesta tiedän.. Omassa entisessä suhteessani sain kokea juuri samaa - minua syytettiin vainoharhaiseksi, kun epäilykseni heräsivät ja loppujen lopuksi selvisi, että tyttöjä oli ollut useita ja vähän sinne sun tänne kaikenlaista peliä...onneksi en ollut raskaana, enkä tuon miehen kanssa lapsia tehnyt ikinä - en olisi jaksanut mitenkään. Omalla kohdallani tuo olotila jäi ikäänkuin "päälle" ja luotytamus ei palannut koskaan suhteeseen. Sinnittelin suhteessa vielä 5 vuotta, ennen kuin tulin lopullisesti petetyksi ja löysin voimia jättää hänet. Mutta ei se paha mieli koskaan helpottanut siinä suhteessa ja hälytyskellot soivat päässä heti, kun koin oloni uhatuksi.
Nyt olen onnellisessa suhteessa, jossa vastaavaa ei ole ilmennyt, enkä uskokaan ilmenevän... Mieheni on komea ja olen usein törmännyt siihen, että naiset yrittävät silmäpeliä hänen kanssaan, vaikka olisimme yhdessä liikkeellä - jotkut flirttailevat ihan suoraankin! Niihin on todella vaikea suhtautua ja joskus ahdistaa ihan suunnattomasti, mutta se, miten mieheni reagoi noihin yrityksiin kertoo minulle kaiken hänestä ja hänen ajatuksistaan..siinä on jotain niin erinlaista aikaisempaan suhteeseen verrattuna ja uskallan luottaa.
..nyt sain keskusteltua tän tytön kanssa. Hän oli kovasti pahoillaan, ja versionsa piti osittain paikkaansa mieheni juttujen kanssa, tosin miehen eilen illalla kertoman mukaan he ovat soitelleet viime vkolla useamman kerran ja maanantaina kerran plus maanantaina 2 viestiä. Ja keskustelleet koulusta ja meidän huonosta suhteesta.
Tytön mukaan he ovat soittaneet kumpikin kerran (puhuneet vain koulu -ja työasioista) ja hän oli alunperin soittanut vain siksi, että oli halunnut pyytää mieheltäni anteeksi huonoa käytöstään jussina. Ja sit maanantaina mieheni oli ollut se lähestyvä osapuoli, soittanut koulukuulumisia ja lähettänyt ne viestit. (oksettaa koko äijä)
Eilen kysyin mieheltäni, et oliko hän kokenut tarpeelliseksi toivottaa hyvää yötä tytölle, mieheni kielsi tämän, mut tyttö kertoi oma-aloitteisesti, et myöhäisempi viesti oli päättynyt hyvän yön toivotukseen. Eli siinä oli yksi selkeä vale taas mieheni suusta.
Mun mielestä kuulostaa ihan ennalta sovituksi liirum laarumiksi tyyliin:..ei meil mitään ollut, muuta kuin kaveripohjalta. Ja nyt aloinkin pohtiin, oisko mieheni voinut olla niin sika et ois aamulla jo varoittanut tätä tyttöö.
Hitsi kun tietäis varmaksi, ja osais erottaa valheen todesta.
Tyttö vielä sanoi, et hän ei missään nimessä ole ilmaissut miehelleni et haluais alkaa suhteeseen tämän kanssa, mikä taas ei päde siihen, et mieheni mielestä nimenomaan tytön puolelta oli odotettavissa hempeilyä.
Ja illalla mies on varmaan hiljaa koko illan, nöyränä kuin koiranpentu, kunnes mä meen nukkuun. Sit se tulee kysyyn et pitääks hänen nukkuu sohvalla vai saako tulla viereen. Mua ällöttää koko ajatus kotiinmenosta, tekis mieli jäädä duuniin yöksi.
Eiks sinne synnytykseenkin pitäis ottaa sellainen ihminen mukaan, johon luottaa? Silloinhan mun miehen on enää turha hinkua mukaan.
älä usko kaikkea mitä sulle puhutaan,parempi varautua ku sit pettyä oikeen kunnolla!
ole siis varautunu ja älä anna kummankaa hämätä,meinaa täysin 100% totuuttahan ei kumpikaan heistä sulle puhu.sen sun pitäs ittekkin tietää,muuten en haluu kommentoida siihen et mitä sun pitäs tehä,mut ite en sietäs hetkeekään moista vaan lätkisin kävelee\ukko pihalle.
ite olen 2 lapsen yh ja mainiosti olen pärjänny ku tukijoukkoja löytyy paljon,mut se jos edelleen asusin ex mieheni luona joka petti yhteensä 5v enkä suostunu uskomaan niitä juttuja valeeksi vaan enemmänkin uskottelin itelleni että mieheni puhuu totta.
kunnes totuus tuli erittäin todella julmalla tavlla julki(yllätin mieheni meidän sängystä ja käytettyjä kortsuja siell täällä) ja olin juuri silloin saanut vauvan,jouduin hoitoon osastolle järkytyksestä pitkäksi aikaa.
joten mieti vielä mitä teet...
Lähde siitä ajatuksesta liikkeelle, että kaikki mitä miehesi tai tyttö sanovat, on valetta. Älä usko mitään, älä anna miehen uskoa, että uskot. Näytä, että luottamus on mennyt ja epäilys on suuri. Vaikka miten loogisia selityksiä tulisi, niin pettäminen on asia, jota ei oikeasti voi mitenkään selitellä. Ei ole mitään "kaveripohjalta" viestejä olemassakaan. Kaikki, mikä sulta on tietoisesti salattu, on jotain muuta kuin pelkkää kaveriutta. Vaikka mitään fyysistä ei olisi heidän välillä ollut, niin pahin on jo tapahtunut, eli miehen kiinnostus on herännyt ja ajatus harhailee muissa naisissa kuin sinussa. Sitä älä vaan anna anteeksi, älä ennenkuin sinusta itsestä tuntuu 100% varmasti, että mies puhuu totta ja tajuaa töpänneensä.
Pienikin epäilys miestä kohtaan sun mielessä kertoo siitä, että asiat ei ole kunnossa ja mies ei ole selvittänyt omaa osuuttaan tarpeeksi perusteellisesti.
Ei kukaan nainen kertoisi sinulle totuutta, että "joo olen paneskellut miestäsi". Hitto kun tuntuu pahalta puolestasi. Esikoisen isä petti koko raskauden, koko lapsen vauva-ajan ja vieläpä ystävieni ja jopa siskoni kanssa... Ainut asia mitä kadun on se, että en eronnut jo aiemmin. Jos miehen täytyy valehdella, on hänellä jotain salattavaa. Älä pelkää yksinoloa ja usko, että sekä sinulle, että molemmille lapsillesi on tärkeintä, että olet onnellinen ja pettävän miehen kanssa eläminen ei sinua onnelliseksi tee.
itse kaksi kertaa petetyksi tulleena olen varma että miehesi pettää sinua muutoinkin kuin tekstailemalla. Nuo hölynpölyt on kuultu moneen kertaan. Ei kenelläkään ala mitään tekstarijuttua tyhjästä, jotain muutakin on tapahtunut, älä ole naivi sillä kohtaa. Kenties säästät itseäsi uskottelemalla itsellesi parasta, mutta jo se, että miehesi tekee tuollaista, tekee miehestäsi epäuskottavan, miksi hän puhuisi sinulle totta nytkään? Totta kai hänellä on valheet valmiina ja tämä toinen nainenkin on siinä juonessa mukana varmasti hyvin briefattuna. Minusta tämä on kamalaa ja tulee vanhat muistot mieleen. Toivon sinulle parasta mutta älä anna valehdella itsellesi.
onkaan niin korkeat avioeroluvut??
Kannattas nyt sun sekä sun miehen ensin katoa peiliin, ihan rehellisesti. Sitten toisianne ihan rehellisesti.
Valitettavan usein nykyään suhteet perustuu rakkaudelle, se kun vaan on kovin katoavainen rakennuspohja.
Parisuhteessa on kysymys tahdosta, tahdosta elää toisen ihmisen kanssa ja tahdosta rakastaa. Jos se tahto puuttuu niin loppuu suhde myöski.
Se suhde ja se tahto jos se oikeasti on olemassa, kestää pikku ihastukset, kestää niiden julkitulon ja kestää niiden seuraukset (enkä tällä takoita että sen tarvitsisi kestää jatkuvat syrjähypyt, tai pitkät suhteet muihin naisiin, mutta nythän kyse ei ole siitä). Jos siis on se tahto.
Oletko ajatellut että teidän keskinäinen puhumattomuus luultavasti johti tilanteeseen? Itsekkin myönnät että olet ollut viime aikoina väsynyt (se on ehdottomasti sallittua raskauden aikana) ja että miehesi oli puhunut tytölle teidän hankalasta suhteesta? Yks plus kaks? Ei se suhde toimi hoitamatta ja pitää sitä suhdetta hoitaa vaikka kuinka väsyttäisi. Siihen riittää se, että kertoo sille miehelle että nyt väsyttää ja ei jaksa, eihän se mies sitä kertomatta tiedä! Silloin hän ymmärtää myös sinua, ymmärtää että voimat on loppu ja et jaksa juuri nyt panostaa suhteeseen, ja ymmärtää luultavasti myös sen että se on ohi menevää, varsinkin jos kerrot, että helpottaa varmaan kun pääset äippälomalla.
Suhteeseen kuuluu hyviä ja huonoja aikoja, aina, vaikka suhde olisi kuinka hyvä tahansa.
Otappa nyt itseäsi niskasta kiinni ja mieti onko sinulla tahtoa elää miehesi kanssa ja rakastaa miestäsi?
Puhu miehellesi, puhu, puhu ja puhu, se on avain onneen.
Onko sinulla tahtoa ja voimaa selvittää suhteen ongelmat? Hyväksyä asiat, antaa anteeksi, myöntää molempien heikkoudet, oppia ja kasvaa niistä kaikista? Yksin taikka miehesi kanssa, toivottavasti miehesi kanssa, koska yhdessä kasvaminen on helpompaa ja tuottaa enemmän hedelmää.
Tsemiä teille!!!
Just niin!
Yhdyn mielipiteeseesi.. Kauheasti viestejä tässä, että "kerta laakista moro vaan".. Elämään kuuluu joskus myös anteeksi anto, jos rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä oikeasti.
Eri asiana tietenkin ne jotka pettää koko ajan tms.
Mutta kysyn silti (en pelkästään aloittajalta vaan muiltakin) onko oikein katsoa toisen puhelimen tietoja? Varmasti jokainen meistä siihen joskus syyllistyy, mutta ei se oikein ole mielestäni. (meilä ainakin on sovittu että puhelin on henk. koht. asia)
Pohdin tätä siksi, että oma mieheni meni katsomaan mun puhelimen viestejä, ja siellä oli yksi työkaverini (miespuolinen) lähettämä ns. hyvänyönviesti. Tämä kaikki liittyi työpäivän aikana ilmenneisiin vitutus-kohtauksiin, mies vaan ajateli piristää mua.
Silloin, kun tuollaisenkin viestin lukee joku ulkopuolinen ja mustasukkainen ihminen, se muuttaa muotoaan ja sitä on vaikea selittää.
Ehkä säästyisimme turhalta päänvaivalta, jos antaisimme tiettyjen asioiden olla. Ehkä se mies ei ole jättämässä tai edes pettämässä sinua, mitä jos hän oikeasti kaipasikin juttuseuraa vaan?
Onko teillä eri sukupuolta olevia ystäviä?
voi aivan vapaasti lukea mun teksitiviestejä jne..eipähän tartte mitään epäillä,kun ei niissä mitään salaisuuksia ole...lapsenikin käyttävät mun puhelinta,vaikka omat onkin,mutta mulla puhepaketti,ja hekin välillä lukevat viestini vahingossa,mutta ei todellakaan haittaa...jos salailee puhelinta,jne..,niin kyllä silloin on jotain häikkää parisuhteessa,siis että jotain salattavaa omalta mieheltä tai vaimolta...
kun parisuhde vakiintuu,monella tulee se vaihe,että ihastuu toiseen,kun elämä tasasta ja ykstoikkosta,toisilla se jää ihastumiseen,toisilla ei...jos joku nainen välttämättä pitää yhteyttä toiseen miheen,vaikka tietää,ettei miehen vaimo sitä suvaitse,niin kyse ei todellakaan ole vain ystävyydestä,mihiä maailma täynnä,varmasti löytyy tukeva olkapää joltain sinkkumieheltäkin...jos ajattelisi miehen parasta,lopettaisi yhteydenpidot.monet naiset on tosi haukkoja saalistaan toisen miestä.itselläni ei ole omaa kokemusta,mutta monella tutullani on...
tietenkin siitä, mitä asiasta on sovittu. Meillä kaikki asiat on ollut täysin avoimia, siis kummallakin on lupa käyttää toisen puhelinta ja tutkailla sitä, jos haluaa. Mun mielestä omaa avo-/aviopuolisoa ei oikein missään tapauksessa voi kuvata sanalla ulkopuolinen.
Esim. mieheni osti uuden puhelimen, ja koska mä olen "parempi" näissä teknisissä asioissa, niin mä oon monesti opettanut hänelle eri asioita, mitä ko. puhelimen käyttöön tulee.
Mun puhelimes ei oo kameraa, kun taas mieheni on, ja oonkin napsinut paljon kuvia. Ja katellut samalla muutkin kuvat.
Mun puhelimessa olevat viestit on sitä laatua, et mä en joudu pulaan, jos mieskin niitä lukee. Jos on tullut omituisia viestejä (parit hyvän ystävänpäivän-toivotukset salaiselta ihailijalta), niin olen oma-aloitteisesti kertonut niistä heti miehelleni just välttääkseni ongelmat.
Sama pätee esim siihen, et ravintolasssa parikin mieheni "kaveria" on yrittänyt iskeä mua, mistä olen kanssa kertonut miehelleni, ettei vaan tulis ikinä mitään epäselvyyksiä ko. asiassa. Se ettei suhteessa ole mitään salattavaa, niin on mun mielestä kaiken a ja o. Muuten luottamuksesta on turha puhua.
Liittyen tuohon juttuseuran kaipaamiseen, niin ihmettelen vaan, miksi sen piti olla just se tyttö, joka aiemmin jo yritti iskeä miestäni välittämättä siitä, et hän on varattu ja perheellinen, ja miksi se piti salata? Ja vielä kun hänestä oli keskusteltu silloin jussina, jolloin olin tuonut ilmi, et en halua ikinä kuulla mitään raskauttavaa liittyen ko. tyttöön.
Mun miehellä ei ole hyvistä ystävistä pulaa, mut silti kukaan heistä ei kelvannut juttukumppaniksi, enkä minä.
On minulla myös miespuolisia ystäviä, mut yksi mikä päteen kaikkiin mun ystäviin, niin on se, et mitään liittyen ystävyyteen ei ole tarvinnut salata mun mieheltä.
Ehkä sunkaan mies ei olisi hermostunut hyvän yön-toivotuksista, jos olisit kertonut hänelle heti niistä, ja olisitte keskustelleet asian selväksi niin ettei mitään olisi jäänyt epäselväksi.
en edes viitsinyt lukea muita viestejä, kun jo otsikot oli mitä oli.
Pahalta varmasti tuntuu. Ajattele, oletko koskaan itse tuntenut pientä vetoa toiseen mieheen? Luulen, että jokainen nainen on. JA vastaavasti miehet, mielestäni se on aika normaalia.
Yhteyhen pito on jo tietenkin astatta vakavampi asia. Mutta minkäs sille teet, pitää uskoa, että mies otti opikseen ja heräsi päiväuniltaan. Mietippä mikä tässä elämässä on tärkeäää, tottakai luottamus ennen kaikkea, sitä en väheksy. Et ole kuitenkaan varma mistään muusta, kuin puheluista ja viesteistä. Ei kannata maalata piruja seinille, ennen kun on jotain tosiaan tapahtunut. Muuten saat elää kuvitelmissasi koko ikäsi. Minä yrittäisin antaa anteeksi ja ymmärtää, että ei raskausaika miehellekään helppoa ole. Miksi vaadimme mieheltämme täyttä ymmärrystä ja ajatuksenlukua joka asiassa, ihan kun heidän elämässä ei myllertäisi ihan samalla tavalla kun meidän.
Itseä vaan niskasta kiinni ja realiteetit pöytään. Hyvä itseluottamus auttaa. Sille emme sitten mitään voi jos toinen menee menojaan. Puhuminen auttaa varmasti ei vaan syyllistäminen. Voisiko minussa olla jotain vikaa tai huomioinko miestäni tarpeeksi?
Tsemppiä ja voimia, älä luovuta liian helpolla, me naiset olemme vahvoja.
Me naiset olemme vahvoja...??? Siis jopa niin vahvoja, että meille saa valehdella, meiltä saa salailla asioita ja meitä saa pettää??? Ja me vain anteeksi annamme kaiken, katsomme asiat sormien välistä ja koitamme aina heijastaa miehen tekoset omaan käytökseen, hakea syytä kaikkeen itsestämme ja sen jälkeen vielä hoitaa parisuhteen asiat kuntoon??? VAU! Siis todella paksua minun mielestä!
Tuo tekstaaminen ja kaikki muu kuulostaa niiiiiin tutulta, että ihan vihaksi käy kirjoittajan puolesta ja karvat nousee pystyyn jo ihan ajatuksesta, että olisin itse ollut raskaana, kun minulle syötettiin tuota paskaa! Suhteita voi olla monenlaisia - henkisiä ja fyysisiä...se, mitä on valmis sietämään ja minkä katsoo pettämiseksi on sitten ihan itsestä kiinni. Tässä tapauksessa kuulostaa, että kirjoittaja ei todellakaan hyväksy tällaista käytöstä - aivan kuten en minäkään hyväksy, eikä minun mielestäni tarvikaan. Mies on varmasti tajunnut loukkaavansa naistaan, mutta silti teki TIETOISEN VALINNAN olla yhteydessä tähän tyttöön...ja kaiken lisäksi toinen on vielä raskana, mikä tekee teosta mielestäni astetta törkeämmän. Miehellä oli myös vaihtoehtona olla pitämättä yhteyttä, mutta hän valitsi toisen tien - sen, jonka tiesi satuttavan ihmistä, jota väittää rakastavansa.
Minä olen sitä mieltä, että ei ole mitään syytä antaa miehelle anteeksi...teko oli täysin tietoinen ja nyt vielä päälle kertoo tökeröjä valheita....loukkauksia loukkauksien perään. Kertoo jotakin arvostuksesta. Omasta kokemuksesta tiedän, että ei ole helppoa lähteä...mutta samasta kokemuksesta voin myös sanoa, että vaikeampaa on unohtaa, jos jää...
sinulta!tuollainen suomalaisten naisetn nöyrys on niin perseestä että!
n.60% miehestä täys sikoja..
Mun ensimmäinen,siis se Ens Rakkaus,kihlattu/avomies jonka kanssa olin 2v,petti 1½v,ja hakkas joka viikon,muutaman kerras sairaalakuntoon,kerran teki sen,mitä en saa ikinä pois mielestäni,ja nään vieläki painajaisia..
Vasta eron jälkeen tunnusti että oli pettäny.
Seuraava poikaystävä oli täys seko,heräsin ku se riehu olkkaris,yritti lyödä ensi nyrkillä,ehin väistää,seuraavaksi yritti iskee veittellä.
Heitin sen pihalle.
Miehet ne miehet...
Noh,onneksi kaikki ei oo täys kusipäitä,nyt ite oon onnellisesti naimisissa,ja esikoinen syntyy ens vuonna =)
Mutta jos olisin sä,heittäsin miehen pihalle.Ei tiiä mitä on jussina tapahtunu.
Ajattele ennekaikkee ittees,ja lapsia.
Älä miestä.