Kesän alussa sairastuin paniikkihäiriöön, tosin valtava jännitys on valitettavasti kuulunut elämääni jo vuosia.
Syön Cirpalexia (kohta 3viikkoa), ja käyn terapiassa, mutta nyt pitäisi alkaa totutella niihin paikkoihin missä kohtauksia pelkää. Terapeuttini sanoi, että paniikin ja ahdistuksen tunteeseen pitäisi totutella, ettei se enää ruoki pelkoa. Miten tämä onnistuu? Tuntuu, että mitä tahansa paikkaa tai tilannetta ajattelen, alkaa ahdistus ja paniikkia vyöryä esiin. Luennoille pitäisi selvitä ja tentteissä käydä, mutta tuntuu jotenkin epätoivoiselta.
Lääke on kuitenkin alkanut hieman vaikuttaa, mutta tuntuu, että se hillitsee fyysisiä paniikin oireita, ajatukset ovat edelleen melko samoja paniikin aikaan.
Haluaisin vain jäädä kotiin, lähtemättä minnekään, mutta mitäs elämää se olisi?
Syön Cirpalexia (kohta 3viikkoa), ja käyn terapiassa, mutta nyt pitäisi alkaa totutella niihin paikkoihin missä kohtauksia pelkää. Terapeuttini sanoi, että paniikin ja ahdistuksen tunteeseen pitäisi totutella, ettei se enää ruoki pelkoa. Miten tämä onnistuu? Tuntuu, että mitä tahansa paikkaa tai tilannetta ajattelen, alkaa ahdistus ja paniikkia vyöryä esiin. Luennoille pitäisi selvitä ja tentteissä käydä, mutta tuntuu jotenkin epätoivoiselta.
Lääke on kuitenkin alkanut hieman vaikuttaa, mutta tuntuu, että se hillitsee fyysisiä paniikin oireita, ajatukset ovat edelleen melko samoja paniikin aikaan.
Haluaisin vain jäädä kotiin, lähtemättä minnekään, mutta mitäs elämää se olisi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä ihan samanlaisia fiiliksiä.
eipä juuri huvittaisi liikuskella ihmisten ilmoilla, mulla tulee ahistus esim. kaupan
kassalla, oon monesti meinannut jättää ostokset siihen ja juosta karkuun. Toinen paha paikka on
auton ratissa, tuntuu että taju lähtee.
Tiedän missä kohtaukset tulee ja oon totutellut
pikkuhiljaa vaan menemään niihin paikkoihin.
Helppoahan se ei todellakaan ole , mutta
onnittelen itseäni joka kerta hyvästä suorituksesta kun saan "tehtävän suoritettua".
Kokeile vaikka vähän kerrallaan, lupaa itsellesi että kun menee sietokyvyn yli niin pääset pois.
Ja että sun ei ole pakko olla siinä, vaan olet omasta vapaasta tahdostasi.
Ja mieti että meitä on niin monta muuta samasta
asiasta kärsivää.
Ite oon sitäkin käyttänyt että ajattelen kaikkia muita ihmisiä samassa tilanteessa, joskus toimii, joskus ei.
Mulla cipralex on käytössä vasta toista viikkoa, ja vielä on se p...mainen alotusvaihe päällä.
Psykoterapeuttini kuitenkin pyysi vaan luottamaan että jonain päivänä se tehoaa,
elän toivossa !
Tsemppiä sulle ja paniikitonta päivää :o)
ja ratkaisu. Sinun kirjoituksesi oli todella lukemisen arvoinen,se antoi lohtua ja samalla asiallinen että melkein ajattelee ongelmansa pienenpänä.lisää sellaisia kirjoituksia ne jotka olette taitavia kirjoittamaan ja löydätte oikeat sanat oikeaan tilanteeseen. Kiitos
Että oon esim. kaupassa jossa paniikki on joskus tullu, vain sen ajan ku on pakko. En mee ees katteleen muuta ku niitä juttuja mitä tarvin. En tiiä onko tää hyvä keino, mutta ei ainakaan jää asiat hoitamatta.
Mene esim. kaupungille ja kauppaan, ota mukaan sellainen ihminen, johon luotat ja jonka kanssa et ethkä niin paljoa pelkää.
Minua tuo ainakin jonkun verran helpotti.
iltaa...
cipralexiä pitää kyllä popsia pitempään ennenkun (about 1kk) se varsinaisesti alkaa vaikuttaa varsinkin hoidon alussa se saattaa jopa vähän pahentaa tilannetta (moni luuleet ettei varmaan toimi) mutta 2-3 viikon päästä ollaan jo vähintään paremmalla puolella. aina pitää tietysti muistaa ettei mikään lääke oli 100% "taikasauva" joka poistaa kaikki oireet, eli kuten muissakin sosiaalisten tilanteiden ongelmissa (useimmilla paniikki liittyy sosiaaliseen tilanteeseen) työsarkaa riittää, totuttautumista, altistamista ja harjoittelemista. löytyy myös kaikenlaisia niksejä (terapeutilla niitä kyllä iso nippu) omalla kohdalla paras on ollut keskittyminen rauhalliseen hengittämiseen se olisi vaan hyvä aloittaa viimeistään kun paniikin ensi oireet tuntuvat eikä vasta siinä vaiheessa kun tuntuu menevän taju (kaikille ON varmaan kerrottu että se taju EI mene mihinkään??)
ai niin ja pakko sanoa tästä paniikkioireeseen EI i repeat EI tarvita montaa eri lääkettä yksi riittää on se sitten mikä kullekin parhaiten toimii. lääkärikunta kun tuntuu jakavan paniikkiin ihan niin paljon nappeja kun vaan kukakin haluaa mikä aina aiheuttaa sen että suurimmat ongelmat on napeista ei paniikista.
itsehoidossa on helppo kolmikko (tai no helppo suurimmalle osalle jengii tuntuu olevan vaikee) jonka voi jättää pois eli kahvi, viina ja tupakka. nämä 3 edistävät paniikin syntymistä.
yksi ehkä jollekin tuleisuutta valaiseva tieto on että paniikkien on todettu alkavan heiketä mitä enenmän ikää tulee eli se ei ole progressiivinen sairaus vaikka se saattaakin pahentua ja vaikeutua aluksi.
no juu, en ole lääkäri mutta kokemusta paniikkikoheltamisesta on parisenkymmentä vuotta eli alan olla niin vanha kurppa että rupee helpottamaan ;)
tänään ja huomenna, aina
terveesti vainoharhainen :>
teidän kokemuksianne, sitä huomaa ettei olekkaan yksin vaikka olen aina luullut ettei kukaan muu kun minä on tälläinen,sitä on yrittänyt olla niinkuin ei olis mitään paniikkia ja joskus ei jaksa.
yksi "hullu" joka kärsii samoista vaivoista.
Ja parin viikon päästä olis vanhempain ilta ja siellä tulee vuoro esittäytyä ja vitsi että panikoin !!! Kauppa on kanssa paha ,ei kyllä aina mutta sit niitä taas tulee ryöppynä, riippuu vähän millaiset fiilikset itsellä!