olen nyt ollut n. 9 kk erossa masennuksesta ja lääkitys (Sepram->Cipramiliä vastaava tuote) lopetetaan vuoden loppuun mennessä. Elämäntilanteeni on kuitenkin vaikea ja se väsyttää sekä henkisesti että fyysisesti. Avomieheni haluaa että muutan pois hänen ja lapsemme luota. Hän sanoo uskovansa että parannun nopeammin kaikesta jos asun erillään. Koen itseni petetyksi henkisesti. Minulla oli masennuksen aikana paljonkin mustasukkaisuutta mutta olen päässyt siitä pitkälle eroon lähinnä omaa ajatustapaani muuttamalla. Helppoa se ei ole ollut mutta tulosta on tuottanut. Ongelmana on se että avomieheni ei usko parantumiseeni ja lisäksi syyttää minua kaikista ongelmista esimerkiksi ( ja varsinkin) riidoista. Olen fyysisesti niin väsynyt etten usko kykeneväni tällä hetkellä hoitamaan lastani yksin. Ehkä sitten myöhemmin. Mietin vain että miten selviän yksin työttömänä ja ilman lastani. Kaiken lisäksi asun kaukana sukulaisista ja ystävistäni, koska muutin nykyiseen asuinpaikkaan avomieheni töiden takia jne. Ja tästäkin syystä on todella hyväksikäytetty olo. Mutta kaikesta tästäkin huolimatta uskon että masennukseni on jo ohi. Ilman lääkitystä se ei varmasti olisi näin. Toivon vain että aivoni jaksavat olla ilman lääkitystä masentamatta ajatuksiani. Kaikki te masentuneet: yrittäkää jaksaa päivästä toiseen ja ottakaa kaikki apu vastaan mitä teille tarjotaan. Masennuksen jälkeen olette vahvempia! Ja alhaalta, sieltä syvimmästä masennuksesta, on suunta vain ylöspäin!
T: Henkisesti ja fyysisesti väsynyt, mutta uuteen päivään luottava
T: Henkisesti ja fyysisesti väsynyt, mutta uuteen päivään luottava
Vastaukset 1
Vanhimmat
lapsen myöhemmin takaisin.On tosi raskasta elää ilman lastaan,kaipaus on kokoaikaista.Toivotaan että asianne järjestyvät.