haluaisin kysyä, miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa, tai miten turvallisuusasiat on mummoloissa yleensä järjestelty.. olen vajaa 2-vuotiaan lapsen äiti ja vierailemme mummolassa (omilla vanhemmillani) harva se päivä, koska asumme ihan lähekkäin. olemme myös hyvin toivottuja vieraita, äitini kanssa soitellaan muutenkin jotakuinkin päivittäin muissakin kuin lapseen liittyvissa asioissa. tyttö on yökylässä (isovanhempien kutsusta!) noin kerran kuussa. olemme myös "talonvahteina" usein, kun vanhempani matkustelevat paljon.
minua häiritsee kamalan paljon se, että vaikka vanhempani ovat aivan ihania ja kenties ns. ihanteellisia isovanhempia, turvallisuus heidän kodissaan on vähän kyseenalaista. leikkuuveitsiä on keittiön laatikoissa niin, että tyttö niihin ylettyy kun vain vetää laatikon auki. pesuaineet ovat kylpyhuoneessa alakaapissa, jonka saa myös auki vain avaamalla, ei siis ole lukittu. astianpesuaine ja konetiskiaine ovat avoimissa purkeissa/pulloissa keittiön alakaapissa myöskin niin, että kaapin saa vain kahvasta vetämällä auki. erityisesti konetiskiaine kammottaa, kun se tosiaan on hirvittävää myrkkyä ja siellä vain avonaisessa purkissa. lapsen saatavilla on myös mm. nuppineuloja, muovipusseja, erinäisiä rasvoja ym.
en itse ole kotonani mikään hysteerinen noiden asioiden suhteen, mutta luonnollisestikin em. tavarat on asetettu niin, ettei lapsi niitä käsiinsä saa. olen vähän neuvoton tämän asian kanssa, kun tuntuu että asiasta sanomista pidetään vain "turhana hössötyksenä", eikä sitä noteerata lainkaan. kerran oli jopa läheltä piti -tilanne niiden veitsien kanssa, kun tyttö melkein iski kätensä niihin avattuaan laatikon - teräpuoleen vielä. tällöin sanoin asiasta vähän tiukempaan sävyyn, mutta niin vain ne olivat samalla paikallaan kun seuraavan kerran tultiin käymään. juomalasien antaminen lapsen käsiin ULKONA lopetettiin vasta, kun kävi se mitä aavistinkin, eli lapsi kaatui epätasaisella pihalla juostessaan (lasi kädessä) ja lasi meni rikki - onneksi ei sirpaleita tyttöön osunut eikä hän kaatunut niiden päälle.
en oikein edes ymmärrä, mikseivät vanhempani ymmärrä pelkoani siitä, että tapahtuu esim. myrkytys tai jokin onnettomuus tuollaisten tavaroiden kanssa, jotka eivät tosiaan lapsen käsiin kuulu. haluan vielä korostaa, että välit ovat todella hyvät muuten, eli en edes haluaisi hirveää tappelua asiasta tehdä. ehkä vanhempani vain luulevat, että ehtivät tuonikäisen lapsen perässä joka paikkaan niin, että voivat estää mahdolliset vaaratilanteet? ei ymmärrä. muuten he ovat todella fiksuja, rakastavia ja "hyviä" isovanhempia, toistan sen vielä.. olen vain todella neuvoton koko jutun kanssa, kun tuntuu että ei oteta tosissaan vaikka miten päin asian esittäisi.
kertokaa siis, miten itse asian hoitaisitte, tai isovanhempina parhaiten menisi viesti perille..
minua häiritsee kamalan paljon se, että vaikka vanhempani ovat aivan ihania ja kenties ns. ihanteellisia isovanhempia, turvallisuus heidän kodissaan on vähän kyseenalaista. leikkuuveitsiä on keittiön laatikoissa niin, että tyttö niihin ylettyy kun vain vetää laatikon auki. pesuaineet ovat kylpyhuoneessa alakaapissa, jonka saa myös auki vain avaamalla, ei siis ole lukittu. astianpesuaine ja konetiskiaine ovat avoimissa purkeissa/pulloissa keittiön alakaapissa myöskin niin, että kaapin saa vain kahvasta vetämällä auki. erityisesti konetiskiaine kammottaa, kun se tosiaan on hirvittävää myrkkyä ja siellä vain avonaisessa purkissa. lapsen saatavilla on myös mm. nuppineuloja, muovipusseja, erinäisiä rasvoja ym.
en itse ole kotonani mikään hysteerinen noiden asioiden suhteen, mutta luonnollisestikin em. tavarat on asetettu niin, ettei lapsi niitä käsiinsä saa. olen vähän neuvoton tämän asian kanssa, kun tuntuu että asiasta sanomista pidetään vain "turhana hössötyksenä", eikä sitä noteerata lainkaan. kerran oli jopa läheltä piti -tilanne niiden veitsien kanssa, kun tyttö melkein iski kätensä niihin avattuaan laatikon - teräpuoleen vielä. tällöin sanoin asiasta vähän tiukempaan sävyyn, mutta niin vain ne olivat samalla paikallaan kun seuraavan kerran tultiin käymään. juomalasien antaminen lapsen käsiin ULKONA lopetettiin vasta, kun kävi se mitä aavistinkin, eli lapsi kaatui epätasaisella pihalla juostessaan (lasi kädessä) ja lasi meni rikki - onneksi ei sirpaleita tyttöön osunut eikä hän kaatunut niiden päälle.
en oikein edes ymmärrä, mikseivät vanhempani ymmärrä pelkoani siitä, että tapahtuu esim. myrkytys tai jokin onnettomuus tuollaisten tavaroiden kanssa, jotka eivät tosiaan lapsen käsiin kuulu. haluan vielä korostaa, että välit ovat todella hyvät muuten, eli en edes haluaisi hirveää tappelua asiasta tehdä. ehkä vanhempani vain luulevat, että ehtivät tuonikäisen lapsen perässä joka paikkaan niin, että voivat estää mahdolliset vaaratilanteet? ei ymmärrä. muuten he ovat todella fiksuja, rakastavia ja "hyviä" isovanhempia, toistan sen vielä.. olen vain todella neuvoton koko jutun kanssa, kun tuntuu että ei oteta tosissaan vaikka miten päin asian esittäisi.
kertokaa siis, miten itse asian hoitaisitte, tai isovanhempina parhaiten menisi viesti perille..
Vastaukset 51
Vanhimmat
vanhemmillesi, hengissä selvisit, ihan äitiksi asti.
Nytkö alat epäillä vanhempiesi älykkyysosamäärää?
Tiedätkö, ettei vahinko tule koskaan kello kaulassa, vaan yllättäen.
Jos noin epäilet, kerro suoraan vanhemmillesi tunteistasi, vai epäiletkö heidän kykyään keskustellakkin?
Itse äitix4, ammatiltani lastensuojelutyötä tehneenäkin ymmärrän, että ei ole tervettä olla kaikkivoipainen, muttei se hääviä ole pelkokaan; mikäli se alkaa hallita arkea ja esim.normaaleja ystävyyssuhteiden ylläpitoa.
Jos ihan rehellisesti keskustellen vanhempiesi ja miehesi kanssa ei yhteisymmärrystä löydy, hae keskusteluapua rohkeasti myös kunnallisen mielenterveystoimen ylläpitämiltä toimijoilta.
Lisäksi kaikenlaiset äiti/lapsikerhot vertaistukineen voivat auttaa ahdistuksessasi. Et varmasti ole ainoa äiti, joka on huolissaan lapsensa turvallisuudesta.
Mutta todella huolestuttavaa sensijaan on, jos pelko alkaa eristämään elämästä. Se se vasta hirvittävä perintö olisi lapselle jättää, sillä poloiset ovat mallioppijoita hyvin pitkälti.
Hengissä olen itsekkin selvinnyt, mutta minun 2 v. lapseni meinasi KUOLLA käytyään äidilläni, syötyään lattialta vahvan psyykelääkkeen. Vaikka olin varmistanut, että äiti on imuroinut ja pessyt lattiat ennen vieralua.
Ja kerropa, olenko nyt niin päästäni sekaisin, että pitäisi mennä mielenterveystoimistoon juttelemaan? Syystä, että minä ylisuojelevainen äiti emme enää käy äidilläni, kunnes lapsi on varmasti niin vanha, että ymmärtää olla laittamatta suuhunsa lääkkeitä lattialta.
Asenteesi mukaan olisi pitänyt varmaan "antaa uusi mahdollisuus" kunnes ongelma olisi poistunut ja kallein aarteemme mullan alla. Itku tulee vieläkin. Sairaalareissu oli pitkä ja raskas, sinä soisit varmaan aloittajan lapsen syövän vaikka viemärinavaajaa, joka todellakin tuhoaa sisäelimet lopullisesti.
Eräs kirurgi kertoi, että on aivan lohdutonta hommaa koittaa korjata sitä tuhoa, mitä viemärinavaaja saa aikaan lapsen elimille. Ja sanoi myös, että nämä vahingot voidaan välttää laittamalla vaaralliset aineet mahd. YLÖS!
kenenkään lapsille mitään pahaa tapahtuvaksi.
Nyt on keskusteltu vain periaatteellisesti, kenen tehtävänä on lasta suojella ja miten.
Ei tietenkään kukaan isovanhemmistakaan halua lasten joutuvan vaaraan ja äitisi kaltainen, vähän huolimaton "mummo" voi olla todella vaaraksi lapselle.
Tuossakin tilanteessa on kuitenkin varminta, että äiti itse vahtii mitä lapsi tekee tai suuhunsa panee.
Pointtini olikin juuri siinä, että vaikka olisi olemassa kuinka hyvät turvajärjestelyt, lukolliset lääkekaapit jne, niin siltikään ei lapsen valvomista saa laiminlyödä. Teidänkin tapauksessa yksi lattialle pudonnut pilleri oli koitua kohtaloksi. Mitä siis olisi hyödyttänyt vaikka kaikki loput pillerit olisi olleet lukitussa kaapissa?
Ei pidä tuudittautua siihen, että hyvillä turvajärjestelyillä voi turvallisesti antaa lasten tutkia paikkoja ja koskea jokapaikkaan. Aukotonta järjestelmää ei olekaan, niin kauan kun toimintaa hallitsee inhimillinen ihminen. Aina silti pitää vielä kerran tarkistaa mitä lapsi tekee ja mitä mahdollisesti suuhunsa pistää.
Minulla itsellä oli omien lasteni kanssa ihan samanlaisia kokemuksia. Molemmat lapset olivat yhden kerran hoidossa vanhemmillani muutaman tunnin ajan, kun itse olin asioilla. En olisi voinut uskoakaan, mutta kummallakin kerralla, kun menin lastani hakemaan, oli lapsi jo toimitettu sairaalaan, syynä epäily lääkkeiden nauttiminen.
Onneksi jäikin vain epäilyksi ja tarkkailun jälkeen päästiin pois, mutta en enää "viitsinyt" edes kokeilla hoitoon jättämistä mun vanhemmille.
Ihan viisaasti teet, ettet lastasi vie äitisi asuntoon, jos häneltä tuolla tavoin lääkkeitä putoilee, eikä edes huomaa. Turvallisempaa on että äitisi vierailee teillä, eikä sitten ainakaan teillä mitään lääkepurkkeja availe. Se teidän ainakin pitää sopia.
Lapsilla on niin tarkat silmät. Nehän huomaa kaikki roskatkin lattialla ja noukkii niitä pieniä murusia. Tollanen kokonaisen pillerin löytäminen vasta onkin jännää.
Menetin vaan malttini, kun äitini oli juuri ruinannut lasta sinne käymään, vaikka itse käy täällä arkena lähes jokapäivä. Vaikka itse tietää, että niitä pillereitä pyörii lattialla, kun kädet tärisee niin, että sinkoilevat jokapaikkaan (itse näin sanonut). Siksi en ymmärrä, miksi hänen mielestään pitäisi ottaa riski? Tiedän, että rakastaa lapsenlastaan, mutta tässä asiassa en voi ymmärtää, että soisi meidän käyvän saman läpi uudestaan. Ei ota tätä ollenkaan vakavasti.
Siitä vahtimisesta sen verran, että satuin saamaan ripulikohtauksen siellä ollessani, enkä sentään ottanut lasta mukaan sinne ahtaaseen haisevaan vessaan. Oletin, että lapsi on turvassa, kun olin varmistanut ennen sinne tuloa, että lattiat on imuroitu ja pesty. Joten virheeni ei ollut vahtimisen puute, ei vaan olisi pitänyt mennä sinne ollenkaan.
Äitini käy meillä arkisin lähestulkoon joka päivä, mutta nyt on ruvennut ruinaamaan meitä sinne kyläilemään. Menetin malttini, koska ei hän tunnu ottavan asiaa tarpeeksi vakavasti, eikä ymmärtävän, miksi en viitsi ottaa enää moista riskiä.
Todellakin katsoin, mitä lapsi suuhunsa laittoi, mutta satuin saamaan ripulikohtauksen, enkä ottanut lasta mukaan ahtaaseen, haisevaan vessaan.
Oletin, että lapsi olisi turvassa sen aikaa, koska olin varmistanut ennen vierailua, että lattiat on imuroitu ja pesty, eikä lääkkeitä otettu sen jälkeen.
"Mitä siis olisi hyödyttänyt vaikka kaikki loput pillerit olisi olleet lukitussa kaapissa? "
Et voi olla tosissasi?
No se hyöty, että jos lapseni olisi päässyt käsiksi kokonaiseen purkkiin pillereitä, lapsi todella 100% varmuudella olisi kuollut ja varmaan minäkin, oman käden kautta. Nyt on kuitenkin terve iloinen luonamme, oma aarteemme. Sekä hänellä äiti on joka nyt viimeisillään raskaana.
Suomi 24 ilmeisesti sekoilee, kun tunninkaan päästä kumpikaan näistä vastauksista ei ollut päivittynyt sivuille. Nyt näyttää olevan molemmat vastaukset tässä.
en sitä ihan noin tarkottanut, tuota "mitä olis hydyttänyt jos loput pillerit jne"
Vaan tarkoitin, että vaikka loput pillerit olisivatkin olleet lukitussa tilassa, niin riitti kun vain yksi pilleri oli lapsen saatavilla.
Eli sitä valvontaa halusin painottaa.
Siis et koskaan voi eliminoida kaikkia vaaroja mitenkään.
Miksi äitisi ei vahtinut lasta edes sillä aikaa kun itse et pystynyt?
Ihanaa, että teillä kuitenkin selvittiin lähes säikähdyksellä, että kaikki palautuu ennalleen. Nyt sitten vielä perheenlisäystäkin tulossa, ihanaa. Onnellista odotusta teille, koko perheelle.
ole "kalustaa" kotiaan uusiksi, vain siksi että lapsenlapset heillä vierailevat.
Minun ikäluokkani -49 syntyneet esim. ei joutuneet omien lastensakaan ulottuvilta mitään korjailemaan.
Riitti, kun opetimme mihin ei saa koskea.
Veitsilaatikoita ei siis lapset käyneet availemassa, eikä menneet ottamaan pesuaineita ym.
Silloin kun lapset olivat niin pieniä, etteivät vielä puhetta ymmärtäneet, juostiin lasten perässä ja vahdittiin heitä. Lpaset olivat koko ajan äidin näköpiirissä ja äiti sitä mukaa otti lapsen pois tai kielsi, kun siihen katsoi tarvetta oleva.
Nykyäidit tuntuvat olevan tuossa asiassa niin laiskoje, että kaikki pitäis pistää uusiksi, ettei
tarvis lastansa vahtia.
Ei ollu tietoakaan mistään lapsilukoista tai vast.
Meillä ei ole koskaan korjattu esim. pöydiltä mitään pois.
Kun ensimmäinen lapsenlapseni oli sen ikäinen, että kaikki kaappienpäälliset kiinnosti, niin kuljin hänen perässään ja napakasti kielsin koskemasta mumin tavaroihin ja tarjosin hänelle
jotain sellasta minkä hän sai ottaa. Omaa lelua tai vast. Lapsi oppi hyvin nopeasti, mihin sai koskea ja mihin ei. Tv-tason päällä oli joku juttu, en enää muista mikä, jonka olin antanut hänelle, koska ei ollut pelkoa rikkoutumisesta.
Joka kerta, kun hän tuli, tarkasti päälliset ja salaman nopeasti nappasi sen esineen joka oli luvallinen, muut sai olla rauhassa.
Keittiössä ohjasin hänet kattilalaatikolle ja siellä oli hänen käyttöönsä annettu yksi kattila kansineen, niiden kanssa sitten yhdessä kolkutimme ja löimme tahtia. Kannen pyörittäminen lattialla oli hauskaa hupia, jonka parissa lapsi viihtyi.
Mihinkään en lapsia laske yksistään ns. pahoja tekemään. Haluan varjella sekä kotiani, että lapsia. Siis vähän viitseiliäisyyttä peliin, niin lapsella ei ole mitään vaaraa. Jos vanhempasi eivät jaksa valvoa, on se sinun tehtäväsi.
Kannatan tätä, vaikka tietty lapsiperheen kotona turvallisuutta parantavat apuvälineet ovat hyvästä. Vaan eipä niitä tartte eläkeläisten huusholliinsa ruveta kustantamaan!
Olen mummu ja osaan ajatella asiaa molemmilta puolin. Olet aivan oikeassa, että jos lapsesi on usein pitkiä aikoja kylässä isovanhemmillaan, tai jätetään sinne hoitoon, on turvallisuuteen kiinnitettävä huomiota ihan samalla tavalla kuin missätahansa päivähoidossa ja kotonakin yleisesti.
Mielestäni voisit etsiä neuvolan ohjeet leikki-ikäisen turvallisuudesta, olet ilmeisesti saanut jotain esitteitä neuvolasta. Voisit mielestäni ottaa neuvolan ohjeet mukaasi ja kertoa vanhemmillesi, että nämä ovat neuvolan terveydenhoitajan ohjeet ja nostat vaan kone astianpesuaineet ylemmäksi. Ne ovat vaarallisia ja purkin kyljessäkin on kuva, ei saa jättää lasten ulottuville.
Samoin terävät esineet, ne kuuluu myös laittaa pois lapsen ulottuvilta tuossa iässä, kun lapsi ei vielä ymmärrä. Vasta esikouluikäiselle voi selittää kyseisiä asioita ja vaatia, että hän ymmärtää myös ne selittämiset.
Vahinko voi tapahtua todella helposti koska lapsi on niin nopea, että esim minä yli viiskymppinen rutinoitunut edelleenkin ammattitaitoinen lastenhoitaja, en ehtisi tilanteeseen välttämättä tarpeeksi nopeasti.
Koskaan ei voi olla liian varovainen pistäessään lapsille vaarallisia aineita ja tavaroita pois heidän ulottuviltaan.
ensimmäistä vastausta tuikeita. Ennen sattui paljon lasten tapaturmia, lapsista ei kannettu sellaista vastuuta kuin olisi pitänyt. Ennen: Aikuiset ensin. Nykyään: Lapset ensin. Kannatan jälkimmäistä.
Kysy vanhemmiltasi olivatko veitset, kirveet, myrkyt esillä, kun olit pieni.
Vaadi lapsesi ympäristöltä lapselle sopivaa turvallisuustasoa, olipa paikka mikä hyvänsä, vaikka isovanhempien koti. Sinä tunnet parhaiten lapsesi ja siksi olet ainut oikea henkilö päättämään lapsesi turvallisuudesta.
Auta vanhempiasi järjestämään kotinsa lapselle sopivaksi, jos eivät itse osaa ideoida.
ei voi olla enää tottakaan mitä täällä höpistään.
Terävät veitset ovat aivan omassa laatikossaan niille kuuluvassa paikassa.
Kyllä on aika omituista, ettei alle kaksivuotiasta pystytä vahtimaan, niin, että pitää kaikki laittaa yläkaappeihin.
Sanoisin, että aikuisissa on siinä tapauksessa paljon vikaa ja laiskuutta.
Kenen isovanhemman kotona esim. oli veitset piilotettu yläkaappeihin?
Miettikää nyt herran tähden ensin, ennen kun vastaatte.
Tottakai lasten turvallisuus on ensiarvoisen tärkeä asia, mutta se tarkottaa sitä, että vanhemmat vahtivat ja varjelevat lapsiaan joutumasta vaaraan ja satuttamasta itseään.
Se, että pienestä pitäen jo kerrotaan lapselle, mihin saa koskea ja mihin ei, on vaan hyvää opastusta tulevaan elämään. Lapsi siis oppii myös itse valitsemaan. Lapset ovat silmin nähden tyytyväisiä, kun ovat tienneet tehneensä oikein.
Heille siis pitää kertoa mikä on oikein, he mielellään sen valitsevat ja siitä voi vielä heitä erikseen kiittää, kun muistivat.
Älkää aliarvioiko lasten älykkyyttä ja oppimiskykyä. alle kolmevuotias imee itseensä kaiken mahdollisen opin koko ajan. Heillä on aivan mieletön "oppimiskapasiteetti" käytössään. Älyä heillä ei vielä ole ja siksi vähän älykkäämmän eli aikuisen täytyy heitä opastaa.
Minä en puhu nyt vaan kahdesta omasta tai kahdesta lapsenlapsesta, vaan aivan sama on pätenyt myös kaikkiin hoitamiini vieraisiin lapsiin ja kotiimme sijoitettuihin viiteen 2,5-7 vuotiaaseen sijaislapseen, joista vielä kaksi erityislapsia, ylivilkkaita. tiedän mistä puhun. En ymmärrä miten voikin joillekin olla pienen lapsen hoitaminen noin vaikeaa, että koko maailman ympärillä pitää muuttua heidän lapsensa tarpeita vastaavaksi.
Kyllä lapsen on hyvä ihan alusta lähtien oppia, että tarkoitus on, että lapsi sopeutuu ympäröivään maailmaan ja sen lainalaisuuksiin, eikä päinvastoin.
Täällä kysytään mielipidettä ja vastasin.
Oletko sitä mieltä, että erimieltä kanssasi olevat ovat tuikeita ja vaikeita vanhanaikaisia?
Ei paljon innosta vastata kysyttäessä, jos syyllistäminen ja osoitteleminen alkaa välittömästi.
Kuulehan, aikuisen oikeesti keskustellessa mahtuu erimieltäkin olevat mukaan. Ainakin minun elinympäristössä ollessa. =O
Tuikeuttako on olla rehellisen suora ja teeskentelemätön, siksikö sitä nimität?
Onko todella niin, että ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja?
Älä kuule tule minulle sanomaan etten aseta lapsia ja nuoria etusijalle sekä siviilissä että työssä, onpa todella otsaa.
Mikä neuvoistasi oli sellainen, että se poikkesi meistä "kahdesta ensimmäisestä tuikeasta"?
Olen samaa mieltä, että lapset ensin, mutta rakkauteen kuuluu aina rajoja, se pitäisi olla ihan selvää.
Kotoa mummolaan elinpiiri terveellä lapsella kasvaa myös aina laajelmalti ympäröivään yhteiskuntaan. Ja jos rajoja ei kykene osoittamaan kotona/mummolassa, joutuu pettymään pahimman kerran toissaalla, missä ei rajattomuus onnistu.
"Kysy vanhemmiltasi olivatko veitset, kirveet, myrkyt esillä, kun olit pieni. "
Oikein epäilet, että aloittaja edes olisi aloittanut tänne kirjoittelemista, mikäli ne veitset, kirveet ja olisivat olleet lapsen tavoitettavissa ? = O
"Vaadi lapsesi ympäristöltä lapselle sopivaa turvallisuustasoa, olipa paikka mikä hyvänsä, vaikka isovanhempien koti. Sinä tunnet parhaiten lapsesi ja siksi olet ainut oikea henkilö päättämään lapsesi turvallisuudesta. "
Tiedätkö, että nykyisinkin suurin osa tapaturmista sattuu kotona? Yleensä syynä on portailta tms. kaatuminen, sähkövempaimien vääränlainen käsittely ym. Siis jokainen sen tietää ja jo 1960 luvulla alettiin asiaan kiinnittämään huomiota ja erityisesti lasten kasvatuksessa.
Hyvä vinkki oli tuo neuvolasta saatavat esitteet ja niiden myötä käytävät keskustelut.
Mutta jos mitään keskusteluyhteyttä ei syystä tai toisesta synny, valintasi on yökylien vähentäminen. Toisia ei voi muuttaa, ei edes sinuakaan.
Tuikea tai ei, vastaan kysyttäessä, olit sitten samaa mieltä kanssani tai et. Toivon samaa suoraselkäisyyttä myös toisilta, mitä tuota turhaa syyllistämään ja arvailemaan: yhtä energian hukkaa .
Onpa täällä taas ihmeellistä aloittajan syyllistämistä.
Meillä on ainakin itsestään selvää, että mummola on turvallinen paikka lapselle. Eli terävät veitset, Buranat, pesuaineet ym. ovat lapsen ulottumattomissa. Ikkunat eivät ole selkoselällään pienen kömpiä killumaan.
Tosin eivät ne olisi niin kissojenkaan takia.
Mitä pahaa siinä on, jos haluaa lapselleen turvalliset olot.
turvallisuudesta pitää huolehtia. Nythän on vain kysymys siitä, että miten ja kenen tehtävä se on.
Luonnollisesti se aikuinen joka kulloinkin on paikalla lapsen kanssa vastaa siitä, ettei lapsi joudu vaaraan.
Tässä vaikutti kuitenkin siltä, että äiti vaatisi isovanhempia muuttamaan kotinsa järjestystä vain siksi, että heidän lapsenlapsensa haluaa availla heidän laatikoitaan ja kaappejaan, joissa on lapsille vaarallisia juttuja.
Siis tämä on periaatekysymys. Mielestäni silloin, kun veitset ovat niille kuuluvissa laatikoissa, pesuaineet paikoillaan, eikä keskellä lattiaa, lääkkeet lääkkeille varatussa paikassa, niin se turvallisuustaso pitää riittää myös lapsen äidille. Eli lapsi pitää opettaa pysymään pois hänelle kuulumattomista tavaroista ja paikoista.
Ei lapsella ole mitään aisaa mennä aukomaan isovanhempien kaappeja ja laatikoita. Niissä ei ole mitään hänelle kuuluvaa. Nyky äidit kun luulevat, että kun heidän mielestään heidän lapsensa on maailman paras, niin koko muunkin maailman pitäisi olla sitä mieltä ja ruveta kumartamaan heidän lapsiaan. Opetetaan lapsi pienestä pitäen, että maailma pyörii heidän napansa ympärillä, eikä siten kuin pitäisi, että maailma jatkaa omaa rataansa ihan siitäkin huolimatta, että sellainen ihmelapsi on tänne syntynyt ja lapsen tulee vain sopeutua maailmanmenoon eikä päinvastoin. Äidit vastaa lapsistaan ja siitä etteivät mene availemaan vääriä kaappeja eikä laatikoita.
Ensin vaaditaan mummolaa pistämään kaikki uuteen uskoon ja kohta, kun reviiri laajenee, niin naapurusto, kaikki yleiset tilat, kaupat jne. kun ei älytä, että oma lapsi pitää pitää ojennuksessa, niin yritetään muita vain määräillä.
Olen siksi niin tiukkana, koska olen huomannut, että äideillä yleisemminkin tässä kohtaa vähän heittää. Realistisesti ei osata asioihin enää suhtautua. Muistelkaas vaan kaikki mummot, miten meidän lapsuudenkodeissa oli. Kaikki oli esillä, mutta lapset tiesi tasan tarkkaan mitä sai tehdä ja mitä ei ja selkään tuli jos ei "tiennyt".
Miksi äidit on niin avuttomia nykyään noiden lastensa kanssa. Ei lapset ole yhtään sen kummallisempia kuin ennenkään, äidit vain on tulleet ihan omituisiksi. Ei itse viitsi lastaan vahtia, niin pitää valjastaa kaikki mahdolliset turvajärjestelmät käyttöön. Sanon vaan, että niin hyvin ei lapsen ympäristöä voi turvata, ettei olisi mahdollista mitään käydä. Kyllä aikuisten pitää lapsesta huolehtia ja lasta opastaa, ei ne muuten koskaan opi.
No meillä ei tytär ole vaatinut mitään järjestelyjä, ne ovat kyllä lähteneet ihan itsestämme. Samalla tavalla teimme oman tytön ollessa pieni. Ja meillä tytöt (siis sekä oma että lapsenlapsi) ovat saaneet availla kaappeja ja tutustua ympäristöönsä. Eri asia tietysti, mitä niistä kaapeista on saanut ottaa ja mitä ei.
"Nyky äidit kun luulevat, että kun heidän mielestään heidän lapsensa on maailman paras, niin koko muunkin maailman pitäisi olla sitä mieltä ja ruveta kumartamaan heidän lapsiaan."
No tietysti minun mielestäni lapseni on se paras lapsi ja lapsenlapseni se paras lapsenlapsi, mutta lapsen turvallisuudesta huolehtiminen ei tarkoita sitä, että lapsesta tehdään itsekäs tyranni. Samaan tapaan turvallisuudesta huolehtimista on vaikkapa turvaistuimen käyttö. Ethän sinäkään laita lapsenlastasi autoon ilman turvakaukaloa tai -istuinta. Istuimella yritetään EHKÄISTÄ jotakin tapahtumasta samaan tapaan kuin lapselle vaarallisten aineiden/esineiden sijoittelulla.
"Muistelkaas vaan kaikki mummot, miten meidän lapsuudenkodeissa oli. Kaikki oli esillä, mutta lapset tiesi tasan tarkkaan mitä sai tehdä ja mitä ei ja selkään tuli jos ei "tiennyt"."
No minä en kyllä saanut koskaan selkääni. Omassa kodissani ja mummolassa todellakin oli kaikki esillä. Kiellettyihin esineisiin ja asioihin olikin mukava tutustua, kun aikuisten silmä vältti. Onneksi emme telonneet itseämme tai toisiamme puukoilla tai viikatteilla. Ja onneksi siskoni ei niellyt purkillista isoäitini lääkkeitä vaan tyytyi vaan imeskelemään makeat päälliset.
Mutta - kukin tekee tavallaan. Kukaan ei pysty kasvattamaan silmiä selkäänsä, joten mieluummin säilytän vaarallisia tavaroita lapsen ulottumattomissa. Esimerkiksi tiskikonetabletit ovat varmasti houkuttelevia rapisevine muoveineen, vähän kuin karkkia. Mieluummin kurottaudun ottamaan tabletin yläkaapista kuin otan riskin, että sillä välin kun käyn vaikka vessassa, lapsi on löytänyt "mamman ja papan karkkikätkön".
ajattelee normaali aikuinen. Mumilla on halventavia ajatuksia pienten lasten äideistä, ehkä taustalla on masennus.
Jokaisen äidin mielestä oma lapsi on se paras lapsi. Mutta mumin mielestä se ei ole hyväksyttävä ajatus, koska vain hän on mielestään itse, se maailman paras.
sanomiseni väärin. Tämä asenne nuoria äitejä kohtaan ei suinkaan johdu siitä, että minä olisin masentunut, vaan siitä, että olen nähnyt niin paljon niitä avuttomia/laiskoja äitejä, jotka eivät tajua, että heidän tehtävänsä on opastaa ja kasvattaa omaa lastaan. Huudetaan vaan kaikkea yhteiskunnalta tai isovanhemmilta. Kaikkien pitää mukauttaa elämänsä heidän tarpeisiinsa, eikä päinvastoin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lasten turvallisuuden nimissä laitetaan turvasysteemejä ja joka asiassa yleensäkin minimoidaan riskit lapsen joutumiseksi vaaralle alttiiksi. siltikin haluan painottaa sitä, etä ei niin turvallista ympäristöä pystytä luomaan koskaan, että se vapauttaisi vanhemmat valvonnasta ja vastuusta.
Lapselle on vain parasta opettaa olemaan varovainen ja tottelemaan kun kielletään. Myös sen voi jo ihan pienestä pitäen selittää, miksi joku on kielletty. Olen huomannut, että siten menee asiat paremmin perille.
Juuri toissapäivänä halusi 3-vuotias lapsenlapseni ottaa WC:stä ilmanraikastajapurkin, jossa on sisällä jotain nestemäistä. Sanoin, että sitä ei saa ottaa, se on myrkkyä. Lapsi toisteli perässä hyi, myrkkyä.
Olen opettanut siten monta asiaa, siis hyi kakkaa, ei oteta ja samalla irvistän, joten lapsi ilmeistäni jo osaa ajatella, että on jotain epämiellyttävää, tai myrkkyä, tai ei voi noin tehdä,kun voi sattua, tulee pipi tai joku menee rikki.
Lapsi katsoo yleensä pääkallellaan ja yrittää sisäistää sanomaani. Seuraavan kerran kun sama tilanne tulee eteen, lapsi muistaa jo itsekin ja alkaa toistella sitä mitä olen sanonut. Sitten kahun häntä kuinka hyvin muisti mitä olin opettanut ja lapsi loistaa tyytyväisyyttään.
Vai, että olen jossain kieltänyt äitejä pitämästä omaa lastaan maailman parhaana???
Taivutan nyt rautalangasta. Minun omat lapseni ovat ja ovat olleet minulle maailman parhaita ja lapsenlapseni, jos mahdollista koko universumin parhaita, minun mielestäni ei sen parempia olekaan. MUTTA ymmärrän kuitenkin, että kaikille muille maailman ihmisille ei minun lapillani ole yhtä suurta merkitystä. Heille taas heidän omat lapsensa ovat maailman parhaita, joten en odota, että muut ajattelevat minun omistani samoin kuin minä. Tätä asiaa kokemukseni mukaan taas monet äidit eivät ole oivaltaneet ja siihen halusin kiinnittää huomiota, ihan siis yleisellä tasolla.
Halventavia ajatuksia hm... no jaa. Ei kovin kunnioittaviakaan silloin, kun äiti ei ymmärrä mikä todellisesti on lapsensa parhaaksi.
Siis taustalla on se, että nykyäidit eivät osaa sanoa lapselleen EI. Ja jos sanovatkin, eivät katso, että lapsi uskoo, vaan annetaan silti mennä ja tehdä kaikkea ja sitten syytetään turvallisuusjärjestelmien puutteesta.
Eläinemotkin opettavat poikasilleen heti että emoa on seurattava ja varottavat kaikista vaaroista.
Ihmisäidit ovat tämän luonnonjärjestelmän liian usein unohtaneet ja turvautuvat vain ulkopuoliseen tekniikkaan. En siis vastusta periaattesta mitään järjestelyjä, jos niiden lisäksi lapsi saa sen opin minkä tarvitsee pärjätäkseen aikanaan myös kodin ja mummolan ulkopuolella.
Jos ette ymmärrä pointtiani, niin tuskin kannattanee enempiä selitellä tai rautalangasta väännellä. Jokainen näkee toisen sanomiset omasta näkökulmastaan ja ymmärtää sen minkä oma ymmärryskyky antaa myöden, tai minkä haluaa.
Tärkeintä on kuitenkin, että lapsista huolehditaan ja lapsia suojellaan. Kasvatuksen pitäisi olla pitkäntähtäimen suunnitelmallista toimintaa, ei vain hetkellisten tilanteiden vaarojen ehkäisemistä yms.
kommenttisi, hyvät ja rakentavat ovat perustelusi.
Sinä roikut koko ajan netissä ja hoitolapses ovat jatkuvasti heitteillä. Jos jätät vaaralliset tavarat hoitolapsiesi ulottuville, pysy sitten valvomassa niitä äläkä selitä omahyväisyyttäsi täällä.
hoitolapset olen hyvin kasvattanut, ihan isoiksi asti. Ei ole isompia onnettomuuksia heille käynyt. Terveinä ovat olleet ja hyvin kasvaneet ja kehittyneet.
Nyt ovat kaikki jo ammattikoulussa ja tekevät pitkää päivää. Yksi käy autokoulua ja toiset käyvät kotona syömässä ja häipyvät kavereilleen. eipä heissä enää paljon vahtimista ole.
Hyvin kun on heidät aikanaan opettanut, niin nyt voi ottaa rennommin. Et ihan silleen.
Taatusti vahdin silloin kun meillä pieniä lapsia vierailee.
Näköjään alotit taas ton mun ajojahdin, Mitä ihmeen kicksejä siitä saat?
täällä ymmärtää, mitä sanon.
Tiedoksi, sitten ihan muille hoitolapsistani huolestuneille, että ovat jo nukkumassa, viimeinen juuri iltapesulla.
Tuo sinun jatkuva itsesi kehuminen on sairasta. Toisena päivänä haukut, miten vanhemmat eivät lainkaan hoida ja pidä huolta lapsistaan, toisena päivänä isovanhemmat eivät hoida ja huolehdi riittävästi lapsenlapsiaan ja pidä heihin yhteyttä ja nyt sitten vanhemmat huolehtivat liikaa lapsistaan mutta ovat laiskoja. Onko seuraavaksi isovanhemmat taas huolehtineet ja tavanneet lapsenlapsiaan aivan liikaa.
Omasta mielestäsi vain sinä ja osaat lapsia hoitaa ja yleistät sellaisia harvinaisia ongelmia, mitä itse olen kokenut. Mene hoitoon jotta opit suhtautumaan normaalisti tavallisiin huolta kantaviin vanhempiin ja tavallisiin huolestuneisiin isovanhempiin.
on turhaa huudella vieraisiin pöytiin.
Eli kirjoittaja on joka kerta vain kertakirjoittaja.
Tarkoittaa ettei voi niputta muita kirjoituksia ja raivota yhdelle kertakirjoittajalle kaikista “aivoon” ottavista eriävistä mielipiteistä.
En ole huudellut enkä raivonnut. Sinulla on kuuloharhat. Vaan minä kirjoitan tietsikallani Suomi24.n isovanhemmat palstalle mielipiteitäni mumi nimimerkillä kirjoittajalle hänen kirjoituksistaan. Ja nimimerkki mumi kirjoittaa usein ja aina on aiheena sijaisvanhemmuus.
yrittäisit edes ymmärtää mitä ihmiset kirjottaa.
Jos noin ylivoimaisia ymmärtämisen vaikeuksia kirjoitukseni tuottaa, niin ihan oman etusi vuoksi kannattaisi jättää kokonaan kommentoimatta.
Olen kirjottanut sen minkä olen, siis monta kuukautta sitten eka kerran ja nyt yritin pitkän ajan jälkeen tällä viikolla seuraavan kerran ja samalla nimimerkillä. Sinä hyökkäilit persoonaani vastaan jo silloin aiemmin, joten katsoin viisaammaksi vetäytyä kaltaistesi seurasta kokonaan.
Nyt kokeilin uudestaan, toivoen, että olisit jo rauhottunut ja saanut itsesi tasapainoon, mutta et näköjään.
Siis olen kirjottanut sekä omasta isovanhemmuudestani, että sijaislastemme kaipaamista omista isovanhemmistaan.
Voisitko mitenkään ymmärtää, että puhun eri ihmisistä ja tapauksista, siksi myös tarinat ovat erilaisia. Perheemme vaikutuspiirissä on ollut monenlaisia äitejä, juuri tästä "ammatin"valinnastani johtuen. Tässä työssä myös muutenkin joutuu/pääsee perehtymään hyvin erilaisten ihmisten elämäntyyleihin ja ajatusmaailmaan. Siksi mulla ehkä on myös enemmän kokemusta ja tietoa, kuin keskimäärin muunlaista työtä tekevillä.
Säälin sinua. Selvästi olet hyvin ahdistunut ja sulla on vaikeuksia pärjätä itsesi kanssa, siksi näet vain kaikki muut ihmiset hyvin negatiivisessa valossa. toivon, että pääset pian tuon pahimman yli ja jaksat taas nähdä jotain positiivistakin ympärilläsi.
käytin vahingossa väärää nimimerkkiä sorry.
Dementiaa, dementiaa, vanhuus ei tule yksin...
persoonaa ja harhoja. Toivottavasti hoidokkisi pelastetaan pian.
Ajat muuttuvat, muutu sinäkin. Kovin kuulostaa sellaiselta, että kaikki pitäisi tehdä niin kuin ennenkin. Lasten tapaturmat olivat silloin todella yleisiä, mitä vikaa on siinä että niitä yritetään välttää uusilla keinoilla?
Jos nykyäidit ovat mielestäsi avuttomia, niin mitä se parantaa tilannetta vastustaa turvavehkeitä?
Käsittääkseni ennenkin pidettiin lipeäkivet, dynamiitit ja muut erityisen vaaralliset tavarat ylähyllyllä tai muuten erityispaikoissa. Teräaseet olivat ehkä silloin enemmän arkityövälineitä verrattuna nykyiseen.
Omasta mielestäni on kätevää, ettei tarvitse koko ajan vahtia vaavia ihan niin tarkkaan. Voi vaikka vaihtaa toiselle vaippaa samalla kun vanhempi on keittiössä. Laitteet eivät korvaa valvontaa missään nimessä, mutta ei ihan jokaista silmänräpäystä joudu perässä juoksemaan.
Sama turvavaljaiden käytössä vaunujen kanssa. Kun lapsi nukkuu valjaiden kanssa, ei se pääse - kuten minä aikanaan 70-luvulla - vahingossa tippumaan päälleen. (Ei muuten edes yritä, vaan on oppinut herättyään istumaan rauhassa ja huhuilemaan vanhemat paikalle). Jostain syystä omat vanhempani pitävät turvavaljaiden käyttöä kovin tuomittavana.
lapset syntyneet kymmenenvuoden sisälle kaikki.
Nyt ovat jo isoja, nuorinki jo 10v.
Ovat pienenäkn olleet paljon yö-kylässä meillä mummum ja ukin luona, jopa kokonaisia viikonloppuja koko sakki.
Ei koskaan tullut mieleenkään piilotella mitään, lapset tiesi, mihin saa koskea ja mihin ei.
Koskaan ei sattunut mitään ikävää heidän kanssaan, ohjelmaan kuului aina saunominenki lasten pyynnöstä.
Kaikki on mennyt hienosti lasten kanssa, niin turvallisuuden kuin syömisten kanssa.
Mummulle ei ole annettu erikseen ohjeita, milloin saan antaa karkkia tai muuta hyvää.
Olemme aina saaneet elää omaa mummula elämää, ja kukaan ei ole siitä ollut huolissaan., ja nyt katselemme paljon niitä kuvia lasten kanssa, kun ovat aikaa viettäneet täällä meidän luona silloin pienenäkin. Mummu, kohta 53v.
Aivan, sinä oletkin tullut mummoksi viimeistään 43 vuotiaana, ja nuorempanakin, joten ihan järjissäsi olet vielä. Mutta kun joidenkin mummot on noin 60-vuotiaita kun tulevat mummoksi ja ihan haperoituneita, niin itsepäisiä ja niin oikeassa elämänkokemuksensa vuoksi (juuri näitä niin meidän aikaan vuonna 1 ja 2 kun itse olimme lapsia niin niin nyttenkin 2000-luvulla). Nainen oikeasti muuttuu 40 ja 60 ikävuoden välillä ja 60 mummot on aivan mahdottomia.
kuules, laita tämä kirjoituksesi talteen ja luet sen sitten uudestaan, kun olet itse 60 v mummo, voipi tulla hymy sullekin suupieliin.
Ihan hauska näkemys sinänsä.
Minulla on todella HYVÄ miniä
Kasvatus lähtee kotoa.
Kodin tarvikkeet; niin veitset, lääkkeet kuin pesuaineet ovat suunnilleen samoissa tiloissa kodista riippumatta. Tuo säilytyspaikka “tapa” johtuu ihan työkuvasta.
Keittiössä on laatikosto, jossa lapsen mieluisimmat leikkikalut vispilät kauhat ja muut välineet. Yksi laatikko on isi ja äidin, sinne ei lapsella ole asiaa. Siellä on veitset ja muut vaaralliset välineet.
Olohuoneesta löytyy kaksi laatikkoa joita lapsi saa selata, samoin kaksi kaapia joista toinen tyhjenee säännöllisesti, kun pikkuinen raivaa sinne piilon ja kömpii kaappiin.
Lääkkeet kaapissa WC -tilassa; peilikaapissa lavuaarin yläpuolella säilytetään lääkkeet, sinne ei lapsi edes yllä.
Wc-pesuharja on pöntön vieressä pesuhuoneessa, siihen ei lapsi koske.
Siivouskomerossa on pyykki- ja pesuaineet. Lapsella ei ole asiaa siivouskomeroon se on kielletty paikka.
Vaatehuone on mieluinen piilopaikka, siellä pysyy valo vain, kun ovi on auki. Vaatehuone on järjestyksessä ja turvallinen lapselle.
Isillä on omat säilytystilat Tietokonehuoneessa ja niihin ei lapsi koske.
Äidin oma säilytystila on makuuhuoneen senkinlaatikko ja sinne ei lapsi mene se on ÄIDIN.
Nämä asiat on opetettu nyt 1 vuosi ja 9 kk ja 2 viikkoa VANHALLE pojanpojalle ryömintäiästä lähtien. Ilo itse liikkua haluamaansa paikkaa, oli suurin. Palkinto konttaamisen päämäärästä: Minä itse; avata laatikko tai kaappi joka oli liikkumisen kohde. Oppiminen alkoi heti; oli sallittuja ja kiellettyjä ovia ja laatikoita kielto perusteltiin isin tai äidin oma. Itku oli kielletystä melkoinen huuto ensin, mutta elämässä on kiellettyjä asioita meille kaikille.
Juniori tyhjentää tiskikonetta äidin apulaisena ja käynnistää pyykkikoneen äidin kanssa; se on kiva ja tärkeä työ. Miniällä on luontainen kyky opettaa lasta; tehdään lapsen asioita. Leikitään lasten leikkejä ja tehdään leikkien aikuisten asioita; tiskikone päälle ja astioiden poisotto pyykkikoneen käynnistys pyykin rummusta ottaminen ovat tärkeää työtä.
tälläistä järkevää toimintaa ja ajattelua peräänkuulutin kirjoituksillani.
Ihanaa kuulla, että näitä järkeviäkin vielä nuorissa äideissä löytyy. Toivon todella, että ne tapaukset joissa vanhemmuus on ollut pahasti hukassa olisivat vähemmistönä.
Onhan tietysti niinkin, että kuka sitä päivän selvää asiaa missään hehkuttaisikaan, eli niistä "hyvistä"vanhemmista ei vain puhuta ja esiin tulee vaan noi avuttomat.
Kiitos sinulle kirjotuksestasi ja siitä,,että muistutit näistä järkivanhemmista, joita edelleenkin on ja toivottavasti paljon.
Tottakai on itsestään selvää, että vaaralliset aineet, lääkkeet ja sakset, puukot ynnä muut vastaavat esineet eivät ole pikkulasten saatavilla. Oletteko kuulleet lukittavista siivous- ja lääkekaapeista? Minkähän takia niissä on lukot? No siksi, ettei pienet lapset pääse vahingossa niihin käsiksi.
On todella vastuutonta ajattelua pitää itseään niin kaikkivoipaisena vanhempana, että pystyy kaikki onnettomuudet edeltäkäsin estämään. Jumalan asemaanhan siinä itsensä asettaa. Isovanhemmilta tämä on vieläkin järjettömämpää, kun biologinen fakta on, että ns. hoksottimet hidastuvat vanhetessa.
Tilastojen mukaan koti on kaikkein vaarallisin paikka, koska siellä tapahtuu eniten onnettomuuksia.
Käsittämätöntä ajattelua joiltakin tähän keskusteluun osallistuneilta. Älkää vain uskoko ja minimoikaa riskit pitämällä vaaralliset esineet poissa lasten ulottuvilta! Toivoo isoäiti.
Jokainen normaali aikuinen, ei ainostaan normaalit vanhemmat, ymmärtää tuon.
Yksivuotistarkastuksessa neuvolassa jaetaan juuri tuollaiset ennalta ehkäisevät ohjeet kotitapaturmien vuoksi. Ja tämä siksi koska niitä tapahtuu niin paljon, että vanhempia pitää neuvoa. Mutta nämä kyseiset vanhemmat ja yksi kasvatusvanhempi, eivät ilmeisesti käytä lastaan neuvolassa tai he heittävät neuvolan terveydenhoitajan ohjeet samantien roskikseen. Koska he luulevat olevansa parempia asiantuntijoita.
vaarallinen paikka, eikä kaikkea voi millään ennakoida.
Uskon että yhtäläisesti kuin vanhemmat, myös isovanhemmat tekevät kaikkensa estääkseen onnettomuudet.
Vanhemmat ehkä ovat laittaneet kaikenlaiset lapsilukot sun muut, jotka isovanhemmille ovat tuntemattomia.
En kuitenkaan usko, että normaalien isovanhempien kodeissa sattuu onnettomuuksia yhtään sen enempää kuin omissa kodeissakaan.
Ei niitä onnettomuuksia sattunut omienkaan lasten ollessa siinä iässä ja isovanhempina, ehkä vielä suurempaa vastuuta tuntien, heillä varmasti on silmät selässäkin.
Ainakin itsestäni tiedän, että olen ollut huomattavasti lasten vanhempia varovaisempi esim. saksien ja muiden vastaavien käytössä.
Sähkölaitteet tottakai, on mahdollisuuksien mukaan suojattu.
Lääkekaappi on lasten ulottumattomssa jne.
Mitään lapsilukkoja meillä ei kuitenkaan ole.
Toisaalta myönnän, että lasten roikkuminen ja kiipeileminen kaikenmaailman telineissä on tuottanut ja tuottaa minulle vieläkin toisinaan pelkoa. Lasten vanhemmat suhtautuvat siihen eri tavalla.
Se on kaksipiippuinen juttu. Lasten pitää saada harjoittaa tällaisia asioita.
Jos kuitenkin jotain vakavaa sattuisi, syyllisyys olisi isovanhemmilla ihan eri luokkaa kuin omilla vanhemmilla.
Kyllä minä muistan senkin, kun oma poikamme teki jonkinlaiset siivet selkäänsä ja "lensi" vajan katolta alas. En minä häntä joka askeleella varoitellut. Onneksi ei mitään korjaamatonta tapahtunut.
Elämänkokemukseni on kuitenkin jossain määrin muuttanut suhtautumistani mahdollisiin onnettomuuksiin.
Myös mieheni antoi pojan, ja antaa osittain lapsenlastenkin, käyttää kaikenlaisia työkaluja. He ovat kehittyneet käteviksi käsistään ja hyvä niin.
Onneksi vahinkoja ei kuitenkaan ole sattunut. Isovanhemmalle se olisi kova paikka.
Juttelin hiljakkoin erään tuttavani kanssa. Emme olleet tavanneet muutamaan vuoteen. Hän sanoi itku silmässä menevänsä hautausmaalle kukkia viemään.
Sitten hän kertoi, että siellä on kaksi tyttären lasta.
Ensimmäinen kuoli synnytyksen yhteydessä ja toinen, muistaakseni 2-vuotias, työnsi kätensä sohvan alle ottaakseen sinne menneen leikkiauton.
Sohvan vieressä oli jalkalamppu, joka jostakin syystä oli viallinen. Poika kosketti siinä jotakin kriittistä kohtaa, sai kovan sähköiskun ja elvytyksestä huolimatta kuoli.
Olin tietyti kauhuissani ja kysyin missä onnettomuus tapahtui. Isoäiti kertoi, että lapsen omassa kodissa.
Niin järkyttävä kuin tapaus olikin, en voinut olla ajattelematta kuinka hirvittävät syytökset isovanhemmat olisivat saaneet, mikäli se olisi tapahtunut heidän luonaan.
En tiedä mistä vika lampussa johtui, mutta sen tiedän, että ainakaan itse en olisi koskaan selvinnyt, jos jotain vastaava olisi tapahtunut.
Sitä tarkoitan, että isovanhemmat kyllä tiedostavat hyvinkin tarkkaan vastuunsa, tavalla taikka toisella. Kaikkea ei vaan pysty ennakoimaan, eivät edes lapsen vanhemmat.
Lapsenlapseni ovat 3 ja 2-vuotiaita.Ovat välillä minulla yökylässä kaksistaan.Tyttäreni välillä muistuttelee,että katso nyt,että meidän murkut ei ole jättäneet mitään lapsilta kiellettyä näkösälle.Ymmärrän lapseni huolen,hänen tuttavansa lapsi kuoli n.1,5-vuotiaana tukehtumalla johonkin muovin palaan.En pidä varoittelua ja huolehtimista minään loukkauksena.Itsellä on ollut viisi lasta,mutta siitä pienten hoidosta on niin kauan,että en ollenkaan suutu,vaikka muistutellaan.Olen mielestäni ihan ketterä (45 v.),mutta siltikin riittää paimennettavaa,eivät ole nämä veijarit mitään kaikkein hitaimpia käänteissään.
johan meni käsittämättömäksi koko juttu. päivän sanoja tuntuvat olevan syyllistäminen ja kiittämättömät kakarat. no, voin vakuuttaa etten syyllistä enkä varmasti ole kiittämätön. arvostan vanhempiani todella paljon, ja minusta on ihanaa että lapseni saa viettää heidän kanssaan aikaa erittäin toivottuna vieraana. tyttö on heidän ainoa lapsenlapsi ja tulee sellaisena tod.näk. aika kauan pysymäänkin. vanhempani ovat erittäin "hyviä" isovanhempia, joilla toki on omatkin menot ja harrastukset.
vietän lapseni kanssa aikaa vanhemmillani aika paljon, yleensä kyläilemme siellä siis yhdessä ja vietämme paljon aikaa yhdessä koko perheen voimin, käymme ostoksilla ja matkoilla. siis yksinkertaisesti pidämme toistemme seurasta, kaikki kolme sukupolvea. lapsen yökylät ym. on sitten erikseen. olemme myös isohkoa omakotitaloa "hoitamassa" vuodesta n. 2-3kuukautta, riippuen vanhempieni matkustelutahdista. apu on kai tässä asiassa heille hyvin tervetullutta ja autan siinä mielelläni.
en tiedä mistä tuo laiskat nykyäidit -juttu oikein lähti, mutta olen kyllä lapseni kasvatuksen suhteen jopa vähän vanhanaikainen. tästä on usein saatu kehuja ihan tuntemattomiltakin, kun kuulemma uskallan opettaa/komentaa lastani toisin kuin monet äidit nykyään. itselle on opetettu peruskäytöstavat, pöytätavat ym lapsena ja pidän niitä suuressa arvossa itsekin. vaikka ne eivät nykyään olekaan niin kovassa huudossa. esimerkilläni ja rauhallisesti selittämällä opetan niin kiittämistä, ojentamista kuin sitäkin, ettei joka paikkaan saa mennä koskemaan. lapsi on kuitenkin samalla nimenomaan lapsi, eli kiukuttelee, tutkii ja tekee kaikkea sitä mitä he yleensä tekevätkin. tyttö on myös mukanani kaikessa (niin kuin joku tuolla sanoi omastaan kai). eli tyhjentää tiskikonetta, siivoaa omilla pikku välineillään ym.. hänellä on myös keittiössä oma laatikosto, jossa on vain vaarattomia tai hänen omia tavaroitaan joita saa sitten ihan vapaasti tutkia ja niillä leikkiä.
meillä ei kotona ole liesisuojia, turvaportteja, turvavaljaita eikä muitakaan tämän tyyppisiä. meillä ja mummolassa on sen sijaan sohvia, tuoleja, hyllyjä, maljakoita ja kynttilöitä ymym. esillä paljonkin. en ole myöskään tutkinut neuvolan turvallisuusohjeita (olenkohan edes sellaisia saanut??), vaan ihan maalaisjärjellä olen sijoittanut kaikki oikeasti vaaralliset esineet ehdottomasti pois lapsen ulottuvilta. näihin kuuluvat mielestäni lääkkeet, teräaseet, pesuaineet sekä muut sellaiset, joilla lapsi voi SEKUNNEISSA AIHEUTTAA ITSELLEEN HUOMATTAVAA VAHINKOA. tuo lauseen loppu on mielestäni se olennainen juttu. totta kai lasta vahditaan koko ajan, ei siitä ollut kysekään.
lapsihan toki kiipeilee, tutkii, juoksee ja tekee kaikkea mahdollista mitä mieleen pälkähtää. hänelle myös sattuu jotakuinkin päivittäin joku pieni haaveri; ja onpahan silmäkin ollut mustana sopivasti viime neuvolareissulla, myös pienempiä nirhaumia on ollut monta. neiti on myös ehtinyt maistamaan niin kukkamultaa kuin kissanruokaakin, ja ehtipä kerran saamaan roll-on-deodorantinkin huulilleen ennen kuin ehdin väliin. jotenkin vaan tuntuu, että noita ihan tahattomia harmeja tulee ihan riittävästi, eikä siihen tarvita lisäksi sitä jännitystä, että koska sattuu jotain oikeasti vakavaa. ja vain siksi, että on jätetty jotain OIKEASTI vaarallista esille.
pointtini oli kai lähinnä se, että tuntuu ettei vanhempani ehkä vain käsitä tai muista sitä, miten nopea ja arvaamaton pieni lapsi voi olla. lapsi voi keksiä jotain vaarallista juuri silloin, kun puhelin soi, hellalla kuohuu kattila yli tai muuten huomio kiinnittyy muualle. siksi mielestäni olisi tärkeää, että nuo todella suuren vaaran aiheuttavat tavarat olisivat jossain ulottumattomissa. ehkä keksin jonkun hienovaraisen tavan asian ilmaista heille. helpompaa varmaan olisi, jos välit eivät olisi näin läheiset. nyt en millään haluaisi heitä loukata tms.
tuolle jollekin hanki hoitoa -provoilijalle sanon vielä, että: näytä minulle äiti, jota ei avonainen, houkuttelevan värinen konetiskiainepaketti lapsen polvien korkeudella ahdista tai hermostuta. minä voin silloin näyttää sinulle äidin, joka tosiaan jonkinlaista apua tarvitsee. lisäänpä vielä, että tuon paljon puhutun tiskiaineen vieressä, samassa kaapissa, on kissanruokapaketti, jota tytöllä on lupa itse hakea. silloin siis kun annetaan kissoille ruokaa. olohuone ja keittiö ovat yhtä isoa tilaa, ovia ei voi laittaa kiinni kun niitä ei ole. jos nyt ei joku ymmärrä huoltani, niin olkoon ymmärtämättä.
kiva, kun vaivaiduit vielä kommentoimaan.
Pyydän anteeksi, jos jotenkin kirjotuksellani loukkasin sinua. Puhuin siis yleisesti äideistä, joita olen tavannut. Sinusta en voi sanoa mitään, koska en tunne enempää kuin mitä itsestäsi olet kertonut. Minulla olikin siinä juuri tuo, että tiedän monia, jotka hommaavat näitä ns. turvasysteemejä ja luulevat, että homma on silla selvä, ei enää tarvi itse vahtia ja vaivautua.
Sinä tunnut kuitenkin olevan aivan järki-ihmisiä ja ymmärrät senkin, että vaikka minkälaiset varotoimet kotona olisi, niin silti lapseen valvonta on se tärkein. Koskaan ei voi kaikkea ennakoida.
Ymmärrän myös huolesi vanhempiesi suhteen. Voi hyvin olla mahdollista, että ovat unohtaneet jo mihin kaikkeen tuon ikäiset kykenevät ja kuinka nopeita ovat liikkeissään.
Eikös kaupoista saa niitä sellasia estoja tai lukkoja mitä voi laittaa laatikoihin ja kaappeihin. Ymmärtääkseni ne on helppo asentaa ja ottaa pois. Ei tarvitsisi vanhempiesikaan itsellään niitä estoja pitää, ainoastaan silloin, kun te heillä vierailette.
Mitäs jos itse ostaisit heille näihin vaaralliseimpiin oviin ja laatikoihin sellaiset estot ja pyydät, että ne sais asentaa siksi aikaa, kun olette siellä.
Tiskiaineesta sanoisin, että sen voisi kyllä huoleta nostaa pois, tai laittaa sen kissanruoan johonkin toiseen paikkaan missä ei mitään lapselle vaarallista ole, jos hänellä kerran on tähän asti ollut lupa kissanruokiin koskea.
En usko, että tälläisistä pienistä varotoimista vanhempasi voisivat mitenkään mieltänsä pahoittaa, ehkä pikemminkin päinvastoin. Eivät ole varmaan tulleet edes ajatelleeksi asiaa syvällisemmin.
Sano vaan, että olisit huojentuneempi, jos tietäisit, ettei lapsi missään olosuhteissa pääsisi yksin käsiksi mihinkään, mistä on hänelle vaaraa. Noi mitä mainitsit on niin pikkujuttuja, että ei luulis olevan vaikeaa. Itse automaattisesti korjailen jo etukäteen vähän ylemmäs sellasia juttuja mitä osaan ajatella, missä lapsi vois itsensä satuttaa. tosin tiskiaine on alakaapissa ja veitset laatikoissa, mutta siksi olenkin joka vierailulla hyvin kiireinen, kun tiedän nuo vaarat ja vahdin lapsia, kuin haukka, ettei vaan mitään tapahtuisi.
Olen jokatapauksessa varannut sen ajan kokonaan lapsille, kun tulevat, joten en ole katsonut niin tarpeelliseksi noita apuvälineitä hankkia. Jos en itse joka hetki pysty, esim. vessassa käynnin takia vahtimaan, niin pyydän sen aikaa miestäni vahtimaan. Ongelmallista onkin silloin, kun olen yksin lasten kanssa. En todella uskalla heitä yksin jättää edes vessareissun ajaksi. Kupla otsassa sitten odottelen, että joku tulis kotiin.
Olen muuten paljon vauhkompi noissa vahtimis asioissa, kuin heidän äitinsä. Mulla pitää todella olla silmät selässäkin. Onneksi nää lapsenlapset ovat suhteellisen rauhallisia ja helposti rauhotettavissa leikkeihin ja satuja kuuntelemaan, ettei koko ajan tarvi ravata.
Olet mitä ilmeisemmin kaikkea muuta kuin laiska nykyäiti. Kiva kuulla, että arvostat vielä hyviä käytöstapoja ym. haluat siirtää ne myös lapsellesi.
Niinhän sanotaan, mikä myös aivan tottakin on, että oma esimerkki on paras opettaja. Aivan sama mitä opetat, jos itse käyttäydyt toisin, niin ei sanomasi mene perille. Ts. jos olet itse oppinut hyvät tavat, niin melkeinpä jo automaattisesti siirrät ne perintönä lapsellesi, ainakin osittain. Hyvä, hyvä jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja turvattua tulevaisuutta sille pienelle tyttärellesi.
kone tiskiainetta syö. Se maistuu pahalle.
mistäs ihmeestä niitä myrkytystapauksia sitten tulee? viemärinpuhdistusaineet sun muut.. ja miksi pahanmakuisistakin myrkyistä varoitellaan jatkuvasti. olenpa tyhmä kun en tajua.
laittaa.
Luin juuri muutama päivä sitten tuntemani Pariisin lähellä asuvan, nuoren suomalaisen äidin kirjoittamaa blogia. Hän oli purkanut astianpesukonetta ja hänen n. 9 kk:n ikäinen poikansa oli touhunnut vieressä. Yht´äkkiä hän huomasi, että pojalla oli jotain suussa. Kaivettuaan sen pois hän huomasi, että se oli konetiskiaineen palanen, joka oli jäänyt koneeseen sulamatta. Niin vaan oli poika pistänyt sen suuhunsa, kun äiti ei huomannut. Eihän hänelle tullut mieleenkään, että koneeseen sellaista olisi jäänyt.
Äiti tietysti huuhteli heti pojan suun ja soitti hermostuneena miehelleen, joka käski varmuuden vuoksi soittaa suomalaista hätänumeroa vastaavaan numeroon. Siellä oli lääkäri, joka rauhoitti, että tuskin mitään vakavaa on tapahtunut, koska poika ei oksentanut. Käski kuitenkin seurata 48 tunnin ajan. Kunnossa poika on, mutta tämäkin vahinko tapahtui omassa kodissa äidin valvonnassa.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että koti on vaarallinen paikka ja tarkkana on jokaisen oltava.
Missään nimessä lääkkeitä ei saa tiputella lattialle ja vaaralliset aineet pois lasten ulottuvilta, mutta vahinkoja sattuu yleisesti ottaen yhtälailla vanhemmille kuin isovanhemmillekin.
Eri asia on, mikäli isovanhemmat eivät ole fyysisesti tai psyykkisesti sellaisessa kunnossa, että jaksaisivat joka paikkaan ehtivää lasta vahtia. Silloin on vanhempien järjestettävä lastenhoito muulla tavalla.
Vähän saman tyyppistä asiaa kuin meillä.
Heillä on omat tapansa ja teillä omanne. Kannattaa miettiä, kuinka paljon on aihetta vaatia toisia muuttamaan omia tapojaan. Uskoisin, että jos teillä on keskusteluvälit kunnossa, muutoksia on mahdollsita saada tehtyä.
Itse olen sitä mieltä, että jos mummo tai pappa koko ajan lapsia vahtii, niin kyläpaikassa, (jossa ollaan kuitenkin lyhyehköjä aikoja,) voi sallia hieman löysempiä "turvallisuusnormeja". Lasten läsnäolo on heille kuitenkin poikkeustilanne, jolloin tulee oltua tarkempana kuin jos on lastensa kanssa koko ajan joka päivä.
Itse pyrkisin saamaan syövyttävät kemikaalit ylös ja jättäisin muut ennalleen.
ja miehesi vastuulla.
Jos lapsen turvallisuus epäilyttää, toimi itse.
Sitä on vanhemmuus, vastuuta ja vastuuta. Uhrautumista ja uhrautumista.
Kasvatusvastuu, mitä se mielestäsi tarkoittaa?
laatikoille eikä kaappeihin. Mummo varmaan osoittaa lapselle, missä on mummolan lelulaatikko, josta lapsi saa ottaa tavaroita. Sinne voi laittaa sitten muitakin lapselle mieluisia tavaroita kuin leluja, kuten käytöstä poistettuja kattiloita ja kauhoja tai vanhan "nappulakoneen" eli tietokoneen näppäimistön. Mene mukaan kyläreissulle, ja opeta lapsesi pienestä pitäen olemaan koskematta muiden ihmisten tavaroihin.
Jos lapsen turvallisuus mummolassa pelottaa, niin älä päästä yökylään! Miksi tuon ikäisen pitäisi käydä yökylässä ilman vanhempiaan? Jos vanhemmat ovat poissa jonkun iltamenon tai pienen matkan takia, mummu voi tulla lapsen kotiin kotimieheksi.
Lapsuuteen kuuluu impulsiivisuus. Vaikka olisi 1000 kertaa käyty läpi, että johonkin kaappiin ei mennä, ja 1000 kertaa lapsi olisi ollut menemättä sinne, niin se ei takaa sitä, etteikö jostain kumman syystä lapsi saa päähänsä sinne sitten mennä kuitenkin. Mitä pienempi lapsi, sitä varmempaa epävarmuus heidän ajattelussaan on. He tietävät, että kaapille ei saa mennä, mutta kun kysyt heiltä miksi menivät, he sanovat jotain "mutta kun minä näin siellä nätin keltaisen värisen paperin" "kun minä halusin vain katsoa sitä"... jne. Katsomisen jälkeen halutaankin koskea, maistaa jne.. Tuntuu, että tässä ketjussa nämä "kyllä lapset oppivat kun niille sanoo"-henkilöt ovat itse lapsettomia tai omien lasten ajasta on kulunut niin monta kymmentä vuotta, että on jo unohtanut pikkulasten ajatusmaailman.
Tapaturmien määrä kotona on murto-osa siitä mitä muutama kymmenen vuotta sitten oli. Ja ottakaa huomioon, että kotien koot ovat kasvaneet, kaiken maailman veisten, myrkyllisten pesuaineiden yms. määrät vastaavassa ajassa kodeissa monikymmenkertaistuneet. Vai oliko silloin 50-60-luvuilla myrkyllisiä koneastianpesuaineita, viemärien aukaisijoita, Kloridi-pulloja, kokoelma partahöylän teräviä veitsejä, yhtä laaja repertuaari lääkkeitä kotilääkekaapissa jne? Tähän on päästy tapaturmien estämisyrityksillä. Kiinnitetään asioihin huomiota.
Ap, keskustele vanhempiesi kanssa. Itse en uskaltaisi jättää lasta yökylään isovanhemmille, jos siellä veitset yms. ovat saatavilla. Mielummin mielensä pahoittaneet isovanhemmat kuin jotain sellaista, jota ei voi itselleen ikinä antaa anteeksi.
opetetaan, opetetaan ja vielä kerran opetetaan. sitä toistoahan se lapsen kanssa on. osa ongelmaa onkin läheiset välimme vanhempieni kanssa --> kyläilemme erittäin usein puolin ja toisin. tästä syystä lapsi on mummolassa kuin kotonaan. luuletko, että kaikki perheet tapaavat toisiaan vain jouluna ja juhannuksena, jos silloinkaan? ja istuvat vierailuillaan sen puoli tuntia kahvipöydässä ja keksivät sitten tekosyyn lähteä??
totta kai lasta opetetaan siihen, ettei VIERAISSA paikoissa saa mennä kaikkea tutkimaan. VIERAISSA paikoissa hän tuntuisi olevan myös varovaisempi ja arempi. mummola taas on kuin toinen koti hänelle, koska ME käymme siellä yhdessä paljon. lapsella luonnollisestikin on lelulaatikko mummolassa.
kuulostat juuri sellaiselta "hyh, ei sulla ole sinne mitään asiaa" -ihmiseltä. mistä ihmeestä pieni lapsi voisi tajuta, että juuri tähän pakettiin muuten sallitussa kaapissa minulla ei ole asiaa koskea? korostan vielä, että vanhempani itse ovat antaneet tytön tutkia kaappeja, mitään yritystäkään kieltää sitä ei ole. eikä sen kieltämistä ole minultakaan toivottu.
miksi pitäisi käydä yökylässä? no nii-in, sieltähän se asian ydin eli laiskat nykyäidit taas tulikin. *lol* ei ole kyllä ikinä tullut edes äitini kanssa puheeksi, että hän tai isäni tulisi kotiini hoitamaan lasta. on aina ollut ihan selvää ja TOIVOTTUA, että lapsi menee heille. ensi viikonlopuksikin itse asiassa pyysivät tyttöä kyläilemään, yhdeksi yöksi siis.
ja vielä yksi juttu: se lapsen turvallisuus pelottaa ihan niidenkin hetkien osalta, kun olen itse paikalla. ei siis pelkästään yökylät. itselläkin voi siksi ratkaisevaksi sekunniksi siirtyä huomio pois lapsesta. kotona asia on tietenkin järjestetty niin, ettei sen sekunnin aikana pääse mitään kovin dramaattista tapahtumaan. tällaista isoimpien vaarojen eliminointia toivoin rakkailta vanhemmiltanikin.
ehkä tosiaan on totta, että nykykodeissa on vaaroja paljon enemmän kuin joskus 30 vuotta sitten? tai ainakin uusia vaaroja, joita ei ehkä heti hoksaa, jos ei ole omia pieniä lapsia... en tiedä. mutta miksi ihmeessä heti ajatellaan, että syyllistetään jotain poloisia ja kaltoin kohdeltuja isovanhempia, kun jotain pientä asiaa uskaltaa hieman kritisoida...?? onko täällä niin katkeroituneita tms. ISOvanhempia miehittämässä palstaa, että mitään kritiikkiä tai parannusehdotuksia ei heille sovi esittää?
minun äitini on ollut korvaamaton apu ja "tietopankki" tämän esikoiseni kanssa ja myös isästäni on tullut pikkuisen kanssa esiin ihan uusia puolia, ihanaa katsella heitä yhdessä leikkimässä, piirtämässä tms. tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että he olisivat aina ja kaikessa oikeassa vain siksi, että ovat iältään vanhempia ja kokeneempiakin. enkä tietenkään itsekään aina ole oikeassa. aika tasa-arvoinen perhe olemme aina olleet, ja siksi varmaan pistää niin silmään täällä tämä "kunnioita vanhempiasi oli tilanne mikä hyvänsä, ÄLÄKÄ vain arvostele heitä" -mentaliteetti.. pahoittelen.
että varsinainen HÖSÖ siis sinäkin? Minulla on monta lasta jotka ovat jo aikuisia. Pesuaineet ovat olleet alahyllyllä koko ikäni, ja eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista hämminkiä koskaan. NE KUN MAISTUVAT niin perhanan pahalle, ei lapsi niitä syö. Suomessa myrkyt maistuvat myrkyille, mikä oikein onkin, ei niistä tarvitse juuri erikseen mainita ettei niitä saa syödä. Syököön pois jos kykenee, (ei takuulla kykene)
Hirveän määrän saatte kieltoja ja määräyksiä, meillä ei ollut niitä. Ja ei mitään ongelmia.
Tuossakin asiassa olet toki aivan väärässä että myrkkyjen määrät olisivat lisääntyneet, ennen oli LIPEÄÄ kaapeissa, ja se se vasta myrkky oli. Tappavaa.
Nykypäivän Rezona-saippuakin on melkeinpä terveellistä syötynä, tosin vitaminit puuttuu,Myrkyt siitä oli kuulemma poistettu jo 60-luvulla. (soitin myrkytyskeskukseen kun meillä oli hampaanjäljet saippuassa)
Ja ettei ollut partahöylän teräviä veitsiä???? OLI NIITÄ PARTAHÖYLIÄKIN, oikeesti. (tässä kohtaa lukiessani tekstiäsi nauroin jo ääneen, niin älyttömältä se kuulosti)
Tuntuukin että nykysukupolvelta on unohtunut monessa asiassa työnteko, ja ollaan niin uus-avuttomia, että kaikki tuotteet jo herättävät vain kauhistusta, eikä niiden luontaista käyttöä osata enää lapsille opettaa.
Oletpa saanut aivan pöyristyttäviä vastauksia! Miten ihmiset eivät voi ymmärtää aivan yksinkertaista asiaa: jos lapsenlapsesi syö sohvapöydältä sinun lääkkeesi tai etsii alalaatikosta mukavia leikkuuveitsiä leluikseen, niin vahinko on kyllä SINUN syysi!
Meillä ei ainakaan ole yhtään liikaa lapsenlapsia. Me hoidimme vaaralliset tavarat pois pienten ulottuvilta. Ei ollut iso vaiva.
Ihan riitelemättä.Ei mummo siitä pahastu,äiti vielä vähemmän.Ja toki voit hankkia mummolaan muovimukeja puoli tusinaa.Että silleen!