Laiskuus on hyvä lahja kun sen osaa oikein käyttää. Väärinkäytettynä se on vihollinen. Kevään ja kesän aikana venyttely ja jumppa on jäänyt laiskuuden lumoavaan huostaan.
Kävin ylimääräisessä ultrassa. Kädet piti nostaa pään päälle. Voi vitsi että olkaniveliin sattui. Siinä asennossa piri olla liki tunti. Käsien alas laskemisen kanssa oli sama juttu. Jos olisin hiukankin herkempi ihminen niin itku olisi päässyt. Illalla päätin että keppijumppa onnistuu. EI ONNISTUNUT. Sattui edelleen ihan hirveesti. Ainut missä venyttelyä voi tehdä on jumppapallo.
Mitä opin tästä? Sen että laiskuus ei ole lahja vaan kirous joissakin tilanteissa. Jatkossa jump-paan vaikka väkisin. Tämäkin piti kokea ennen kuin pääsen mullan alle. Oppia ikä kaikki.
Kävin ylimääräisessä ultrassa. Kädet piti nostaa pään päälle. Voi vitsi että olkaniveliin sattui. Siinä asennossa piri olla liki tunti. Käsien alas laskemisen kanssa oli sama juttu. Jos olisin hiukankin herkempi ihminen niin itku olisi päässyt. Illalla päätin että keppijumppa onnistuu. EI ONNISTUNUT. Sattui edelleen ihan hirveesti. Ainut missä venyttelyä voi tehdä on jumppapallo.
Mitä opin tästä? Sen että laiskuus ei ole lahja vaan kirous joissakin tilanteissa. Jatkossa jump-paan vaikka väkisin. Tämäkin piti kokea ennen kuin pääsen mullan alle. Oppia ikä kaikki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jumppa minuakaan,jos olen päivänkin jumppamatta lymfaneste kipeyttää heti.
Minulla oli aikoinaan vaikeaa saada kättä ylös, mutta pikku hiljaa jumppasin sen kuntoon. Nyt ei erota jos nostan kädet ylös pään päälle, että kumpi puoli on leikattu.
Kyllä se siitä sinnikkäällä kuntouksella tokenee. Tosin nesteen kertyminen aika yksilöllistä. Talvella, jos olen ollut hiihtämässä, niin voi alkaa turvottaa hieman.
Kävin tänään taas yhdessä "puolivuotis" -tarkastuksessa ja lääkäri kehoitti nostamaan kädet pään päälle... ei onnistunut... - siltä puolelta mikä olisi ollut tärkeämpi eli leikatulta! tehdäänkö porukalla "jumppahetki"! Joka päivä klo....?!
Hieno idea. Sovitaan vaan aika ihan omalle jumppahetkelle. Vertaistuki on se paras tuki. vaikka olisi virtuaalistakin.
Hei
Tässä vasta tärkeä seikka kuntoutukselle. Itselläni on jumppa ollut joka päivä kaksi kertaa tärkein asia heti kotiin pääsyn jälkeen. Minua innotti siihen yksi vertaistukihenkilö, joka usein kysyi ja muistutti asiasta. Nyt huomaan kun kaksi kuukautta alkaa olla täysi, että se on erinomainen asia. Käsi nousee, vaikka fysioterapeutilla käynnillä huudan ja irvistän, itken ja kärsin. Mutta ilolla, kun tiedän, että aina se vie eteenpäin.
Jumpataan aamulla klo 8.00 ja toinen kerta illalla klo 18.00!!!!
terv. muori